Haluaisin ehdottomasti mieluiten jäädä Joensuuhun tyttöystäväni kanssa ja silloin lukisin fysiikan tutkijaksi Joensuun yliopistossa. Toisaalta DI:n hommat monipuolisten työtehtävien ja työllistymisen takia kiinnostaa. Nanofysiikka ja -tekniikka voisi kiinnostaa, mutta ei kyllä Joensuun maailman huipputasoinen moderni fysiikkakaan varmaan paha valinta olisi. DI:n koulutusohjelmista kiinnostaisi nanotekniikka ja energiatekniikka joko sähkötekniikan osastolla tai teknillisen fysiikan osastolla (kumpikohan olisi esimerkiksi työllistymisen kannalta parempi?)
En sitten tiedä, että löytyykö DI:lle sen paremmin töitä Joensuusta (haluaisin myös erityisesti elää Joensuussa valmistumisen jälkeen). DI:n koulutus kuulostaisi teoria-käytäntö-tasapainoltaan parhaimmalta, kerta siinä pari ensimmäistä vuotta on paljolti teoriaa, jonka jälkeen alkaa teoria yhdistyä hyvin käytännön sovelluksiin. Olen katsellut myös vähän, minkälainen P-K:n amk:n sähkötekniikka olisi, mutta ehkä se on kuitenkin jo liian käsillä tekemistä minulle. Jyväskylän yliopistoa nanotekniikan takia olen myös harkinnut, mutta jos Joensuusta lähden niin varmaan kannattaa sitten mennä DI:n koulutukseen, joka maisterin on sitten Jyväskylän maisterin tutkintoa sen verran kuitenkin parempi?
Onkohan DI:n koulutus ja työnkuva miten paljon vaativampaan kuin fyysikon?
Tyttöystäväni tulee kyllä mielellään mukaani Helsingiin tai Jyväskylään, mutta mieluiten hänkin jäisi Joensuuhun ja, kuten minäkin, haluaa elää Joensuussa valmistumisen jälkeen.
Jos lähden Helsinkiin opiskelemaan, niin miten todennäköisenä pidätte, että en jumittuisi sinne sieltä saamien töiden takia esimerkiksi vaan onnistuisin palata takaisin Joensuuhun?
Kiitoksia avulijaille vastaajille!
En sitten tiedä, että löytyykö DI:lle sen paremmin töitä Joensuusta (haluaisin myös erityisesti elää Joensuussa valmistumisen jälkeen). DI:n koulutus kuulostaisi teoria-käytäntö-tasapainoltaan parhaimmalta, kerta siinä pari ensimmäistä vuotta on paljolti teoriaa, jonka jälkeen alkaa teoria yhdistyä hyvin käytännön sovelluksiin. Olen katsellut myös vähän, minkälainen P-K:n amk:n sähkötekniikka olisi, mutta ehkä se on kuitenkin jo liian käsillä tekemistä minulle. Jyväskylän yliopistoa nanotekniikan takia olen myös harkinnut, mutta jos Joensuusta lähden niin varmaan kannattaa sitten mennä DI:n koulutukseen, joka maisterin on sitten Jyväskylän maisterin tutkintoa sen verran kuitenkin parempi?
Onkohan DI:n koulutus ja työnkuva miten paljon vaativampaan kuin fyysikon?
Tyttöystäväni tulee kyllä mielellään mukaani Helsingiin tai Jyväskylään, mutta mieluiten hänkin jäisi Joensuuhun ja, kuten minäkin, haluaa elää Joensuussa valmistumisen jälkeen.
Jos lähden Helsinkiin opiskelemaan, niin miten todennäköisenä pidätte, että en jumittuisi sinne sieltä saamien töiden takia esimerkiksi vaan onnistuisin palata takaisin Joensuuhun?
Kiitoksia avulijaille vastaajille!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jätä nyt ainakin se AMK pois ajatuksista!! Jos kerran luulet että älliä löytyy noihin fysiikan opintoihin niin sinne vaan. Mutta älä mene ammattisurkeaan!! Liian paljon käsillä tekemistä?? Tuskinpa vaan, ei AMK:ssa enää ole aikaa opetella mitään käytännön juttuja. Säästöjen takia opetellaan teoria vähän sinnepäin ja valmistutaan työttömäksi.
Mutta jos luulet että DI opinnoissa ei tarvita käden taitoja niin väärässä olet siinäkin...
Energiatekniikkahan on ainakin nyt kovassa huudossa, tulee uutta ydinvoimalaa, täytyy kehittää "vihreämpää" sähköä jne.
Nanotekniikasta en osaa sanoa enempää, mutta tuntuu vielä aika teoreettiselta. Toisaalta sitten kun valmistut voivat asiat olla toisin.
Tee mitä teet, mutta ei AMK. Jos tunnet jotain jotka aikovat hakea ammattikorkeaan niin kehoita harkitsemaan uudestaan...
"Jos kerran luulet että älliä löytyy noihin fysiikan opintoihin niin sinne vaan."
Ei todellakaan kannata tehdä sitä virhettä, että menee opiskelemaan yleisesti vaikeana pidettyä alaa vain sen takia että sitä osaa. Se on oikeasti todella paha virhe. Olen nähnyt tapauksia, jotka ovat menneet jonnekkin opiskelemaan vain siksi että rahkeet riittävät (mm. juuri tuota fysiikkaa). Ja siitä ei ole tullut hevon vittua. Monta vuotta hukkaan heitettyä aikaa kunnes tajutaan että voisi lähteä opiskelemaan sitä mikä oikeasti kiinnostaa.
"Tuskinpa vaan, ei AMK:ssa enää ole aikaa opetella mitään käytännön juttuja."
Käytännön jutut jätetään paljon työharjoittelun varaan (5kk), mutta kyllä koulunkin labroissa pääsee jotain tekemään. Sellaista labraharjoittelua voisi olla enemmänkin, mutta se taas sitten olisi pois jostain muualta. Eihän tässä ole kyllä tarkoituskaan miksikään käytännön duunariksi opetella, mutta sen verran päästään katsomaan että näkee miten ne laitteet käytännössä toimii, ettei työmaalla tarvitse kysyä että "mikäs tämä nyt on".
"Säästöjen takia opetellaan teoria vähän sinnepäin ja valmistutaan työttömäksi."
Mitkä ihmeen säästöt?
Teoriaa (esim. matikka, fysiikka jne) ei tosiaan opetella yhtä paljon kuin yliopistossa, ja siihen on kaksi selkeää syytä: 1. ei haluta astua yliopiston varpaille ja 2. insinöörejä ei kouluteta tehtäviin jossa heiltä vaadittaisiin erittäin laajoja teoreettisia opintoja, koska jos niin tehtäisin, niin alettaisiin astumaan diplomi-insinöörien varpaille... eri työtehtävät, eri koulutukset.
Insinöörien työttömyysprosentti on pienempi kuin Suomen keskimääräinen työttömyysprosentti, joten työttömäksi on aika epätodennäköistä jäädä. Toki insinöörien työttömyystilanne on heikentynyt, mutta se johtuu ylikoulutuksesta jota nyt ollaan rajoittamassa.
Selkeästihän hänellä oli kiinnostusta fysiikkaa kohtaan.
"Käytännön jutut jätetään paljon työharjoittelun varaan (5kk)" Niinpä, kännyköitä pakkaamalla saa harjoittelut suoritettua. Sekö on insinöörin työtä??
Ja miten insinöörin ja DI:n työt eroavat toisistaan?? Samoista töistä kun kuitenkin kilpaillaan...
"Mitkä ihmeen säästöt?" 10-15 vuoden aikana opetusta on supistettu n.30 lähiopetustunnista/opintoviikko joissakin kouluissa alle 20!! Eli entinen 2 opintoviikon kurssi on nykyään 3 opintoviikkoa. (pitäisi tietysti puhua opintopisteistä mutta ymmärrät varmaan) Kyllä jos kursseista pudotetaan 1/3 pois, sen täytyy näkyä osaamisen tasossa. Meilläkin opettaja aina muistelee mitä silloin 90-luvulla aina kerettiin tekemään. Silloin oli aikaa sille käytännön osaamisellekin. Nykyinen inssin ja DI:n vertailu väittämällä "insinööri osaa käytännönkin työt" on paskapuhetta!
Työttömyysprosentti on pienempi, mutta se ei kerro mikä on työnkuva. Juurihan tuli uutinen jossa tradenomeista lähes puolet tekee jotain muuta kuin koulussa on opiskellut. Enkä usko että AMK-inssien tilanne on kovinkaan paljon parempi. (riippuu tietysti alasta)
"Ja miten insinöörin ja DI:n työt eroavat toisistaan?? Samoista töistä kun kuitenkin kilpaillaan..."
Ööö... mitä?
"Kyllä jos kursseista pudotetaan 1/3 pois, sen täytyy näkyä osaamisen tasossa."
Toki, mutta lähiopetustunnit ovat yleensä vain materiaalin käymistä läpi ja esimerkkien antamista. Jos on vähemmän lähiopetusta, niin sehän tarkoittaa sitä että kotona on luettava enemmän.
"Meilläkin opettaja aina muistelee mitä silloin 90-luvulla aina kerettiin tekemään. Silloin oli aikaa sille käytännön osaamisellekin."
Meilläkin opettajat muistelevat opistoaikoja. Mutta koulutus ja ajat ovat muuttuneet.
Ja sekin nyt riippuu että mitä sillä käytännöllä tarkoitetaan. Ainakin opettajat ovat yleensä työelämästä tulleita, ja osaavat kertoa miten jotkut asiat oikeasti menevät, luki kirjassa mitä tahansa. Myös yritysvierailut voidaan ehkä laskea käytäntöön tutustumiseksi, jne...
"Nykyinen inssin ja DI:n vertailu väittämällä "insinööri osaa käytännönkin työt" on paskapuhetta!"
Toki, mutta moni inssi on myös käynyt amiksen, joten he jos ketkä osaavat käytännön työt. Yliopistoissa harvemmin amiksen käyneitä näkyy, vaikka toki heitä muutama sielläkin on. Sitä en tiedä kuinka paljon DI:llä on työharjoittelua ja labroja, joten siltä osin vertailua en voi tehdä.
"Työttömyysprosentti on pienempi, mutta se ei kerro mikä on työnkuva."
Joo mutta tuossa juuri väitettiin että amk:sta valmistuu työttömäksi, kumosin vain sen väitteen. Työnkuvaa jos haluaa selville, niin voi katsoa seuraavia tilastoja:
http://www.insinooriliitto.fi/uploads/a5n99f9n.jpg
http://www.insinooriliitto.fi/uploads/on5f7b.jpg
Myös palkkatilastoja löytyy mutta enköhän tehnyt asian selväksi jo noilla. Usko ei aina ole tiedon väärti.
Vuodelta 2004...
"jos niin tehtäisin, niin alettaisiin astumaan diplomi-insinöörien varpaille... eri työtehtävät, eri koulutukset." Niin miten ne työtehtävät nyt sitten vastavalmistuneella inssillä ja DI:llä eroavat toisistaan?? Tämäkin on tietysti alakohtaista...
;) Taidat olla näitä yliopistoon yrittäneitä joiden älli tai lukutaidot eivät sinne riittäneet. Eivätkä tainneet riittää AMK:ssakaan, arvaan ma..?
PS: "Ammattisurkeaa" käyttävät vain katu-uskottavuutta hakevat pikkukikkelit. Peukkuja sulle.
Siis on olemassa amk-insinöörin työtehtävät, ja ihan diplomi-inssien työtehtävät. Sitten on tietenkin harmaa alue, jossa kokenut inssi ja vastavalmistunut dip-inssi ovat samassa asemassa, varsinkin asiantuntijatehtävissä näin voi käydä. Lopulta kaikki riippuu työnantajasta, että mitä hän työnhakijalta vaatii.
En siis ymmärrä mistä olet saanut päähäsi että inssin ja DI:t tappelisivat samoista työtehtävistä... en tiedä tosiaan vastavalmistuneista, he nyt ovat marginaalinen ja monimuotoinen ryhmä, mutta jos nyt verrataan vaikka koko insinöörikunnan ja DI-kunnan rakennetta, niin DI:t toimivat paljon useammin ylemmässä keskijohdossa, kun taas insinöörit alemmassa keskijohdossa. Onhan se ihan luonnollista, kun DI:t suorittavat pidemmän ja korkea-asteisemman koulutuksen kuin insinöörit, niin heillä nyt on ihan erilaiset työtehtävätkin. Näin luulisin olevan myös vastavalmistuneilla.
Mitä sitten ovat nämä vaatimukset jota itse olen useimmiten nähnyt?? Olet koulutukseltasi insinööri tai DI...
Joo kyllä varmaan isot pomot on isot koulutkin käynyt, mutta tarkoitan lähinnä perinteisempää insinöörityötä, suunnittelua yms.
No mitäs nämä työpaikkailmoitukset mitä olen itse useimmiten nähnyt... "sinulla on alalle sopiva ammattikorkeakoulututkinto", tai "sinulla on DI:n tai soveltuva ylempi korkeakoulututkinto" jne...
Kuten aiemmin sanoin, tätä "harmaata aluetta" taitaa eniten olla asiantuntijatehtävissä, joka sekin on kyllä perinteistä insinöörityötä. Oli miten oli, pääasiassa DI:t ja amk-insinöörit sijoittuvat erilaisiin työtehtäviin.
Itse olen seurannut tyttöystäväni AMK-opintoja jotka ovat jo loppusuoralla. Hän opiskelee tietoliikennetekniikkaa. Työharjoitteluksi hänellä on hyväksytty numeropalvelussa työskentely. Siis joku soittaa ja haluaa tietää jonkun toisen puhelinnumeron. Sekö on insinöörin työtä? Eikä kuulemma kovin moni muukaan ole saanut tuon kummempaa työtä. Hänen sanojensa mukaan 4/17 luokkatoverista on päässyt oikeisiin alan töihin.
Ei kuulosta 5% työttömyydeltä...
Kertokaa itse mitä alaa opiskelette ja minkälaisiin työharjoittelupaikkoihin itse tai luokkatoverinne ovat päässeet?
Kuulostaa tutulta. Itsekin opiskelen tietoliikennettä jo neljättä vuotta.Meillä noin 7 15 opiskelijasta on ollut "hyvissä" hommissa. Muut ovat olleet kesän työttöminä tai raksalla siivoajina...
Tietotekniikan alalla on nyt vähän laskusuhdannetta, ja työllisyystilanne ei ihan hirveän hyvältä näytä, opiskeli sitä sitten amiksessa, amk:ssa tai yliopistossa. Yhtenä syynä on myös suuret sisäänottomäärät. Insinöörikunnasta taitaa nimenomaan IT-alan insinööreillä mennä kaikista huonoiten työllisyyden kannalta.
Insinööreille ei myöskään kaikille löydy oman alan harjoittelupaikkaa, sillä harva työnantaja uskaltaa ottaa raakiletta inssiopiskelijaa vaikka tuuramaan jotain tuotannonsuunnittelijaa taikka rakennuttajapäällikköä tms... katsos kun insinöörin tutkinto ei ole sellainen, että kun koulusta pääsee niin heti on johtajan palli vapaana. Insinöörit ovat "uraohjuksia", eli siis lähes jokainen insinööri nykyään aloittaa työelämänsä ihan perus "duunarihommista" (katsokaa vaikka vastavalmistuneiden inssien palkkoja).
Kilpailu työmarkkinoilla on kovaa, koska niin monella on inssin paperit taskussa. Sitten on kilpailtava työkokemuksella. Lopulta suhteet, kokemus, taidot, motivaatio, sosiaalisuus ym. vaikuttavat siihen, että mitä hommia pääset "isona" tekemään.
AMK-inssiopiskelijoiden työllistymisongelma ei valitettavasti johdu kysynnän puutteesta vaan koulutuksen muuttumisesta tarpeita vastaamattomaksi. Vielä 90-luvun alussa koulutus oli kohdillaan ja perusosaamiseen pystyi luottamaan.
Nyt erityisesti ns. IT-alojen koulutus on vedetty niinn heikkotasoiseksi, ettei koulutuksen läpikäyneiltä voi odottaa mitään. Yliopistoissakin taso on laskenut, mutta vain hiukan.