Haluaisin ehdottomasti mieluiten jäädä Joensuuhun tyttöystäväni kanssa ja silloin lukisin fysiikan tutkijaksi Joensuun yliopistossa. Toisaalta DI:n hommat monipuolisten työtehtävien ja työllistymisen takia kiinnostaa. Nanofysiikka ja -tekniikka voisi kiinnostaa, mutta ei kyllä Joensuun maailman huipputasoinen moderni fysiikkakaan varmaan paha valinta olisi. DI:n koulutusohjelmista kiinnostaisi nanotekniikka ja energiatekniikka joko sähkötekniikan osastolla tai teknillisen fysiikan osastolla (kumpikohan olisi esimerkiksi työllistymisen kannalta parempi?)
En sitten tiedä, että löytyykö DI:lle sen paremmin töitä Joensuusta (haluaisin myös erityisesti elää Joensuussa valmistumisen jälkeen). DI:n koulutus kuulostaisi teoria-käytäntö-tasapainoltaan parhaimmalta, kerta siinä pari ensimmäistä vuotta on paljolti teoriaa, jonka jälkeen alkaa teoria yhdistyä hyvin käytännön sovelluksiin. Olen katsellut myös vähän, minkälainen P-K:n amk:n sähkötekniikka olisi, mutta ehkä se on kuitenkin jo liian käsillä tekemistä minulle. Jyväskylän yliopistoa nanotekniikan takia olen myös harkinnut, mutta jos Joensuusta lähden niin varmaan kannattaa sitten mennä DI:n koulutukseen, joka maisterin on sitten Jyväskylän maisterin tutkintoa sen verran kuitenkin parempi?
Tyttöystäväni tulee kyllä mielellään mukaani Helsingiin tai Jyväskylään, mutta mieluiten hänkin jäisi Joensuuhun ja, kuten minäkin, haluaa elää Joensuussa valmistumisen jälkeen.
Jos lähden Helsinkiin opiskelemaan, niin miten todennäköisenä pidätte, että en jumittuisi sinne sieltä saamien töiden takia esimerkiksi vaan onnistuisin palata takaisin Joensuuhun?
Kiitoksia avulijaille vastaajille!
En sitten tiedä, että löytyykö DI:lle sen paremmin töitä Joensuusta (haluaisin myös erityisesti elää Joensuussa valmistumisen jälkeen). DI:n koulutus kuulostaisi teoria-käytäntö-tasapainoltaan parhaimmalta, kerta siinä pari ensimmäistä vuotta on paljolti teoriaa, jonka jälkeen alkaa teoria yhdistyä hyvin käytännön sovelluksiin. Olen katsellut myös vähän, minkälainen P-K:n amk:n sähkötekniikka olisi, mutta ehkä se on kuitenkin jo liian käsillä tekemistä minulle. Jyväskylän yliopistoa nanotekniikan takia olen myös harkinnut, mutta jos Joensuusta lähden niin varmaan kannattaa sitten mennä DI:n koulutukseen, joka maisterin on sitten Jyväskylän maisterin tutkintoa sen verran kuitenkin parempi?
Tyttöystäväni tulee kyllä mielellään mukaani Helsingiin tai Jyväskylään, mutta mieluiten hänkin jäisi Joensuuhun ja, kuten minäkin, haluaa elää Joensuussa valmistumisen jälkeen.
Jos lähden Helsinkiin opiskelemaan, niin miten todennäköisenä pidätte, että en jumittuisi sinne sieltä saamien töiden takia esimerkiksi vaan onnistuisin palata takaisin Joensuuhun?
Kiitoksia avulijaille vastaajille!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sanot tyttöystävälle, että muutat sitten mukana taikka et saa. Perusopintojen jälkeen CERNiin taikka jenkkeihin, jossa saa jo jotakin oikeastikin aikaiseksi. En ymmärrä, mikä tässä on niin vaikeaa.
Ilman muuta fyysikoksi. Maailma on täynnä d-insinöörejä. Nyt tarvitaan henkilöitä, jotka aivan oikeasti hallitsevat luonnontieteitä eli ns. ydinosaamista.
ÄO on keskitasoa eli 97 eli on parempi mennä DI:ksi
fysiikka vaatii "neron aivoja", se on aivan liian teoreettista
Ei opiskelu mitään älyä vaadi millään alalla. Tyhmemmät joutuvat tekemään vain enemmän töitä sisäistäkseen asiat.
Noh, opiskelen itse Espoon Otaniemessä, mutta en tosin fysiikkaa.
Oli nyt ihan pakko vastata viestiisi kuitenkin kun sitä pyydät. Yliopistotasoisen tutkinnon suorittaminen ei ole mikään läpihuutojuttu. Suunnittelet tekstissäsi jo elämää valmistumisen jälkeen, mutta opiskelu tulee muuttamaan ja kasvattamaan sinua paljon. Fysiikan DI tutkinto on helpolla 6 :n vuoden projekti, jonka tarkoituksena on paitsi opettaa fysiikkaa, niin myös kasvattaa ajattelemaan ja toiminaan kuten tutkija/insinööri. Kyllähän kirjoja lukee jos vaan jaksaa, mutta se ihmisenä kasvaminen kestää.
Toisekseen, ihanaa että sinulla on tyttöystävä joka on valmis muuttamaan mukanasi. Voin kuitenkin sanoa, että yliopistomaailma ei oikein aukene kuin siellä opiskelevalle. Monen lukiossa aloitettu seurustelusuhde katkeaa toisen siirtyessä uusiin ympyröihin. Tilanteessa jossa toisella on koulu ja sen tuomat kaverit ja tapahtumat ja toisella vain seurustelukumppani, vaatii suhteen hoito erityistä vaalimista. Älä siis suhtaudu tyttöystävääsi minään, joka "Lähtee mielellään kanssasi Helsinkiin" sillä matka on pitkä.
Kiitoksia paljon hyvistä vastauksista!
Tyttöystäväni on siis samanikäinen samasta koulusta ja hän pyrkii luokanopettajan koulutukseen paikkakunnasta riippumatta (kuitenkin Joensuu esimerkiksi Helsingin jälkeen varalla).
Kuulen mielelläni keneltä tahansa lisää mielipiteitä asiasta, oli ne miten laajasti kysymyksiini vastaavia tahansa :)
Minun vihjeeni olisi että älä tee päätöstä palkan tai työllistymisen perusteella. 5-6 vuodessa työmarkkinat ja palkat muuttuvat. Kannattaa todella lukea sitä mikä sinua oikeasti kiinnostaa ja ei kai se täysin mahdotonta ole vaihtaa alaa ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen.
"kerta siinä pari ensimmäistä vuotta on paljolti teoriaa, jonka jälkeen alkaa teoria yhdistyä hyvin käytännön sovelluksiin."
En tiedä mitä pidät "käytännön sovelluksina" mutta sanoisin 6 vuotta tkk:lla opiskelleena ja kohta valmistuvana, että se teoria ei todella yhdisty yleensä niin nätisti käytännön sovelluksiin. Ei välttämättä tule koko koulun aikana. Ja tarkoitan tällä sitä, että vaikka saisit jostain kurssista X arvosanan 5, ei se takaa mitään, että osaisit soveltaa sitä johonkin reaalimaailmassa.
Näin Espoossa DI:ksi opiskelevan näkökulmasta jättäisin nuo "fysiikkaa Joensuussa" -visiot omaan arvoonsa, ellei se homma todella kiinnosta. Opiskeluaika on kuitenkin suht lyhyt odotettavissa olevaan työuraasi nähden, ettei ehkä kannata valita opiskelupaikkaa vain sillä perusteella, että 20-vuotiaana asui sopivan fillarimatkan päässä ja tyttöystävä oli samalta paikkakunnalta.
Noiden pääainevaihtojesi pohjalta sähkötekniikan osasto TKK:lla voisi olla ihan järkevä vaihtoehto. Ja TKK:n sisällä opintojen suuntaamista voi miettiä enemmän - vasta nanotekniikkaa muutaman kuukauden opiskeltuasi voit todella tietää, kiinnostaako se sinua vai ei.
Varmasti pääkaupunkiseudulta palaa takaisin maakuntaan valmistumisen jälkeen, jos se silloin tuntuu järkevältä. Voit vaikka lähteä opettamaan ammattikorkeakouluun :).
Kiitän tästäkin vastakkainasettelusta. Kyllä minä ihan TKK:lle hakiessani ajattelin, että sieltä joskus valmistuessani saisin kutsua itseäni fyysikoksi. Nyt kuitenkin romutit haaveeni, kun annoit ymmärtää, että DI ei voi olla fyysikko.
Vetäydyn nurkkaan murjottamaan.