DI vai fyysikko

Sanot tyttöystävälle, että muutat sitten mukana taikka et saa. Perusopintojen jälkeen CERNiin taikka jenkkeihin, jossa saa jo jotakin oikeastikin aikaiseksi. En ymmärrä, mikä tässä on niin vaikeaa.

Ilman muuta fyysikoksi. Maailma on täynnä d-insinöörejä. Nyt tarvitaan henkilöitä, jotka aivan oikeasti hallitsevat luonnontieteitä eli ns. ydinosaamista.

Noh, opiskelen itse Espoon Otaniemessä, mutta en tosin fysiikkaa.

Oli nyt ihan pakko vastata viestiisi kuitenkin kun sitä pyydät. Yliopistotasoisen tutkinnon suorittaminen ei ole mikään läpihuutojuttu. Suunnittelet tekstissäsi jo elämää valmistumisen jälkeen, mutta opiskelu tulee muuttamaan ja kasvattamaan sinua paljon. Fysiikan DI tutkinto on helpolla 6 :n vuoden projekti, jonka tarkoituksena on paitsi opettaa fysiikkaa, niin myös kasvattaa ajattelemaan ja toiminaan kuten tutkija/insinööri. Kyllähän kirjoja lukee jos vaan jaksaa, mutta se ihmisenä kasvaminen kestää.

Toisekseen, ihanaa että sinulla on tyttöystävä joka on valmis muuttamaan mukanasi. Voin kuitenkin sanoa, että yliopistomaailma ei oikein aukene kuin siellä opiskelevalle. Monen lukiossa aloitettu seurustelusuhde katkeaa toisen siirtyessä uusiin ympyröihin. Tilanteessa jossa toisella on koulu ja sen tuomat kaverit ja tapahtumat ja toisella vain seurustelukumppani, vaatii suhteen hoito erityistä vaalimista. Älä siis suhtaudu tyttöystävääsi minään, joka "Lähtee mielellään kanssasi Helsinkiin" sillä matka on pitkä.

Minun vihjeeni olisi että älä tee päätöstä palkan tai työllistymisen perusteella. 5-6 vuodessa työmarkkinat ja palkat muuttuvat. Kannattaa todella lukea sitä mikä sinua oikeasti kiinnostaa ja ei kai se täysin mahdotonta ole vaihtaa alaa ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen.

"kerta siinä pari ensimmäistä vuotta on paljolti teoriaa, jonka jälkeen alkaa teoria yhdistyä hyvin käytännön sovelluksiin."

En tiedä mitä pidät "käytännön sovelluksina" mutta sanoisin 6 vuotta tkk:lla opiskelleena ja kohta valmistuvana, että se teoria ei todella yhdisty yleensä niin nätisti käytännön sovelluksiin. Ei välttämättä tule koko koulun aikana. Ja tarkoitan tällä sitä, että vaikka saisit jostain kurssista X arvosanan 5, ei se takaa mitään, että osaisit soveltaa sitä johonkin reaalimaailmassa.

Näin Espoossa DI:ksi opiskelevan näkökulmasta jättäisin nuo "fysiikkaa Joensuussa" -visiot omaan arvoonsa, ellei se homma todella kiinnosta. Opiskeluaika on kuitenkin suht lyhyt odotettavissa olevaan työuraasi nähden, ettei ehkä kannata valita opiskelupaikkaa vain sillä perusteella, että 20-vuotiaana asui sopivan fillarimatkan päässä ja tyttöystävä oli samalta paikkakunnalta.

Noiden pääainevaihtojesi pohjalta sähkötekniikan osasto TKK:lla voisi olla ihan järkevä vaihtoehto. Ja TKK:n sisällä opintojen suuntaamista voi miettiä enemmän - vasta nanotekniikkaa muutaman kuukauden opiskeltuasi voit todella tietää, kiinnostaako se sinua vai ei.
Varmasti pääkaupunkiseudulta palaa takaisin maakuntaan valmistumisen jälkeen, jos se silloin tuntuu järkevältä. Voit vaikka lähteä opettamaan ammattikorkeakouluun :).

Kiitän tästäkin vastakkainasettelusta. Kyllä minä ihan TKK:lle hakiessani ajattelin, että sieltä joskus valmistuessani saisin kutsua itseäni fyysikoksi. Nyt kuitenkin romutit haaveeni, kun annoit ymmärtää, että DI ei voi olla fyysikko.

Vetäydyn nurkkaan murjottamaan.