muistammeko enää kaikkia leikkejäkään, mitä lapsena leikimme?
Minun nuoruudessani leikimme esim. rosvoa ja poliisia. Se leikki oli sellainen, että poliisi laski sataan ja sillä aikaa muut piiloutuivat. Poliisin sitten piti etsiä ne rosvot ja nähdessään juosta kiireesti ennen rosvoa "asemalle" huutamaan kovaan ääneen että "Matti rosvo on nähty, Maija rosvo on nähty!" ja nimensä kuullessaan joutui selliin, eli ei saanut enää olla piilossa. Ja ensin kiinni jääneestä tuli seuraava poliisi. Jos rosvo ehti ennen poliisia asemalle, sai rosvo mennä uudestaan piiloon ja poliisin piti laskea ainakin viiteenkymmeneen ennenkuin sai jatkaa etsimistä. Muistinkohan nyt oikein?
Hyppäsimme myös twistiä, eli kumilanka-narulla.
Koulussa välitunnilla leikimme piirileikkejä. Metsässä rakensimme havumajoja mökillämme.
kertokaa tekin jotain lapsuusleikkejänne, minä lisäilen omiani sitten kun taas tulee mieleen jotain muuta.
Minun nuoruudessani leikimme esim. rosvoa ja poliisia. Se leikki oli sellainen, että poliisi laski sataan ja sillä aikaa muut piiloutuivat. Poliisin sitten piti etsiä ne rosvot ja nähdessään juosta kiireesti ennen rosvoa "asemalle" huutamaan kovaan ääneen että "Matti rosvo on nähty, Maija rosvo on nähty!" ja nimensä kuullessaan joutui selliin, eli ei saanut enää olla piilossa. Ja ensin kiinni jääneestä tuli seuraava poliisi. Jos rosvo ehti ennen poliisia asemalle, sai rosvo mennä uudestaan piiloon ja poliisin piti laskea ainakin viiteenkymmeneen ennenkuin sai jatkaa etsimistä. Muistinkohan nyt oikein?
Hyppäsimme myös twistiä, eli kumilanka-narulla.
Koulussa välitunnilla leikimme piirileikkejä. Metsässä rakensimme havumajoja mökillämme.
kertokaa tekin jotain lapsuusleikkejänne, minä lisäilen omiani sitten kun taas tulee mieleen jotain muuta.
Vastaukset 23
Vanhimmat
niin myös narua, sokkosilla oltiin, näyteltiin "teatteria". Minä, tyttö, naapurin Miikan kanssa pelasin jääpalloa papan tekemällä mailalla.
käytiin melkein joka päivä talvisin ja pulkkamäessä, rakennettiin lumiluolia. Kesäisin hyvin usein uimalassa, jollei järvelle päässyt, eväät mukana kumpaankin uimapaikkaan, ruisleipää ja mehua. Hyvin muistan. :)
muistot on "kesäteatterista" kun esitimme näytelmän, koko kylä oli kutsuttu katsomaan esitystämme.
Näyttelimme Aleksis Kiven Nummisuutarin Eskon kosintamatkan, kenestäkään silloisesta näyttelijästä ei aikuisena ole tullut näyttelijää, itse olen jonkinverran esiintynyt seurakunnan pääsiäisnäytelmissä, kerran jopa TV2 oli filmaamassa ja pääsimme johonkin pääsiäisaiheeseen uutiseen.
Kutsuimme tätä kesäteatteripaikkaa viidakoksi, ja siellä leikimme myös puks-peliä.
Pelaajat oli jaettu kahteen osaan ja sitten sodittiin, häviäjiä oli luonnollisesti ne joiden sotilaat oli kaikki "ammuttu, PUKS".
luistelemassa paanalla, minä tyttö-rukka poikain hokkareilla. Luistelemaan opettelin mummun potkurin avulla. Kesäisin oltiin kauppasilla. Kauppatavaroina oli kaikkea luonnosta löytyvää.
kerättiin vihkoon, ja ystävät kirjoittivat muistovärsyjä niihin. Vasta katselin vanhinta, johon oma pappani oli kanteen kirjoittanut värsynsä kuolinvuotenaan 1959.
Toiseen taas eräs ystäväni oli kirjoittanut:
" Kun lehdet putoo, niin kannet jää,
ja kansissa säilyy muisto tää."
ei (onneksi) voi formatoida.
Rosvoa ja poliisiahan sitä usein leikittiin. Meillä tosin ei riittänyt näkeminen, piti saada kiinni ja koskettaa.
Kumilanka-twistit on tuttuja myös. Kymmennen tikkua laudalla. Peili, vai mikä sen nimi oli. Yksi seisoi seinää vasten ja muut yrittivät edetä hänestä poispäin hänen sitä havaitsematta. Seinää vasten seisoja yhtäkkiä käänsi päänsä ja jos näki jonkun liikkuvan, putosi tämä pois leikistä.
Sitten tietyssä ikävaiheessa oli ne "lääkärileikit". Ja sitten erilaiset ilkeät leikit kuten se kun kasteltiin musta ompelulanka syljellä ja liimattiin ikkunaan ja mentiin sanomaan jollekkin aikuiselle, että ikkuna on rikki. Sitten pirunviulut ym.
Ja olihan ne kauppaleikit. Kerättiin tyhjiä elintarvikepakkauksia ym. ja "perustettiin" kauppa.
Havumajoistasi tuli mieleen lumilinnat, ne oli jotain. Aikuisena vasta on ymmärtänyt, että on ollut tuuriakin mukana kun ne massiiviset lumilinnat ei koskaan sortuneet kun niitä kaivettiin niihin mahtaviin lumikasoihin.
samanlaiset leikit olleet sitten, Sitä lankajuttua me ei kyllä tehty.
Niinhän se menikin, että sitä rosvoa piti koskettaa, mutta pitikö sen jälkeen juosta sinne "asemalle" vielä vahvistamaan se pidätys, vai oliko se se piiloleikki, sinut on nähty, piti käsi koskettaa seinää ja lausua nähtyn nimi??
Tuon peilijutun muistin vasta nyt kun sinä kerroit sen, se oli tosi hauska leikki. :)
Minä olen kans näin vanhempana ihmetellyt että kuinka me ollaan uskallettu niihin lumikasoihin, niitä luolia rakentaa ja vielä toiset laskivat niitten päältä mäkeä pulkalla, me muut kun oltiin linnan sisällä. Siinä olis voinut käydä vaikka kuinka huonosti, niin ja iltaisin meillä oli vielä kynttilänpätkät siellä mukana valoa tuomassa tai taskulamput. :)
leikittiin - taisi olla rofen ja polen sekoitus -yksi laski sataan ja muut piiloutui sillä aikaa, kun havaitsi piiloutuneen niin alkoi kova kilpailu kumpi ehti ennen "purkille" etsijä vai löydetty. Jos löydetty ehti potkaista purkin niin pääsi piiloutumaan uudelleen, jollei niin peli oli pelattu hänen osaltaan.
Twistiä kuminauhalla ja hyppynarulla kirkonrottaa, parpia so. piirrettiin ruudukko maahan ja yhdellä jalalla hyppien siirrettiin kiveä ruudusta toiseen.
Paperinuket oli ihania, niille suunniteltiin ja piirrettiin uusia vaatteita.
Aika halvat oli huvit niihin aikoihin.
paperinukkeja leikattiin aikakauslehdistäkin muistaakseni. :) Olin melkein unohtaa ne, kiitos muistutuksesta. :) Miten sitä kirkonrottaa leikittiinkään? Oliko se vähän samanlaista kuin piilosilla olo tai rope ja pope?
pyöritti yksi ja toiset hyppelivät narun yli ja se joka "stiplas" oli kirkonrotta.
Ja olihan meillä vielä tuo hura hura häitä, kello löi jo 12, keisari seisoo palatsissa, niin musta kuin multa niin valkea kuin lunta, se kun tulee viimesenä ompi kuolema.
aikoihin rakennettiin pahvista hyppyrimäki ja mäkihyppääjiä - suksien pohjien luistavuutta lisättiin kynttilällä - kovia kisoja käytiin!
Leikittiin vinkkiä huonekaluliike Wass kuului kuvioihin jotenin,parpia hypittiin, jäämäki Brakun kentällä jossa laskettiin mäkeä pahvin palalla.Luistelemassa käytiin Brakulla ja Volvon kentällä. Paperinuket kuului myös kuvioihin,Äiti oli vihainen kun kaikki viikkorahat meni niihin. Meillä oli talossa hyvät piilopaikat kellarit ja vintit leikkiä piilosta.Ainiin ja ne komeat lumilinnat,ei tosiaan romahtaneet. Kesällä mentiin Eläintarhan kentälle,eväänä vadelma limpsaa ja munkkipossua mikonsaarelta haettua.Se oli semmoinen valvottu paikka missä leikittiin ja keinuttiin.Soppaa sai syödäkseen.Stadikalla käytiin uimassa ja välillä Mustikkamaalla. Kyllä kaupungissakin oli kiva viettää lapsuutta
keskenään? :)
Itse leikin "neppistä" ihan pikkupikku tyttönä poikien kanssa hiekkalaatikolla. Eli tehtiin hiekkaan ajorata ja sitten pikkuautoille annettiin kyytiä etusormen koukulla, kolme kertaa sai antaa vauhtia, per kerta ja jonka pikku-auto oli ensin maalissa oli voittaja. Jos auto kaatui, piti aloittaa alusta. :)
sitä usein leikittiin. Ei sentään alusta pitänyt aloittaa kun auto kaatui. Riitti, että se jäi siihen mistä kaatumiseen päättynyt neppaus tehtiin.
Yksi mielenkiintoinen leikki oli kun rakenneltiin itse kaivinkoneita puusta säilyketölkki kauhana, joilla sitten hiekkakasalla lastattiin kuorma-autoja.
Ensimmäiset tekeleet eivät edes toimineet ja hajosivatkin saman tien. Mutta pikku hiljaa taito kehittyi ja niillä oikeasti sai lastattua ne hiekat kuorma-auton lavalle.
väärin, mutta ainakin jos oli vuoroja jäljellä, niin piti oottaa kierros että pääsi jatkamaan?
te ootte olleet näppäriä kaivurinrakentajia sitten. :)
Minä rakensin teltat vilteistä, taisin kyllä jo mainitakkin siitä. Minulla taitaa olla useampikin aukko muistissani? Lapsena kesämökillä leikittiin hiekkarannalla kaarnalaivoja uittaen. :)
Sitähä keksittihin silloon lapsena vaikka minkälaasta ajankulua. Poikaan ja oli siinä tyttöjäki kanssa pirettihin urheelu kilipaaluja. Omatekoonen keihäs oli mitä heitettihin, omatekooset korkeushyppy telinehet, kivi oli kuulana. Samoon aina pelattihin palloa kesääsin ja sellaasta ruutupeliä. Välihin teherä rötistettihin isoo lautta ja sillä salakkarootihin jokia myötä ja vasta virtahan ja välillä uitihin ja ongittihin. Talavisin laskettihin mäkiä ja tehtihin niitä hyppyreitä, joskus otettihin pahavin palaset takapuolen alle ja oltihin liukumäis. Koulunmäkiä käytihin laskemas potkukelekoolla. Kouluus välituntisin pelattihin "pata-akkaa" syksyysin. Mun luokalla oli sellaanen sanottihin "pikku Tapani" Tapanin koti oli kaukana syrijääs muusta asutuksesta ja oli ainua lapsi siinä taloos. Tapanilla oli niin kova tarves päästä leikkimähän toisten lasten kans että jos joutuu käymähän välitunnilla vessas, niin se ei malttanu housujaankaan nostaa ylähä siellä sisällä. Tulla kuupootti aina housuut linkoos ulos ja siinä juostessaan sitte samalla nosti niitä housujaan ylähä. Niin mieleestä se oli Tapanille muiren seura. Voi lapsuuren kultaasia päiviä.
ettei malttanut ees housujaans ylös kiskoo kunnolla. Hänellä ei varmaan kavereita sillon koulun jälkee montaa ollu. :(
Minä sotkin isäni virvelistä siimat niin usein, että se sano jotta annahan tyttö olla sen virvelini ja teki minulle mato-ongen, mutta tylsä vekotin se oli, ei malttanut laps olla paikoillaan hiljaa ja vaan ootella kalan tärppäävän. Sen sijaan souturetkillä kävin usein eväät mukana ja lokkikalliolla etsimässä lokin munia ihan vain katseltavaksi. Vanhoista venevajoista etsin niitä tuohisia venemerkkejä, vieläkin on muutama tallella. :)
Se oli sellaasta, eihän siellä syränmaa taloos Tapanilla mitään kavereita ollu lapsia ainakaan. Oli Tapanilla koira, Santtu nimeltänsä. Sieltä se kulukea pahanosti sen kansakoulun ja sieltä oli pitkä kouluhun, yli viiskilometriä aina suuntaansa. Talavisin tuli suksees pitkin mettiä, ei nykyysin lasten onneksi tarvitte sellaasia matkoja yksin kulukia ja hiihtämällä. Koulukyyrit on järijestetty ja hyvä niin. Joo ei niitä passaa siimoja sotkia, kyllä mäkin oliin kova onkimahan. Siloon ei tieretty mitään leikkikentiistä, jokaanen sai ettiä leikkikentät ittelensä. Se elämä oli sellaasta vaatimatoonta, tyytyvääsiä sitä kuitenki oltihin ja elämä huoletoonta. Jalat isän ja äiren pöyrän alla.
että lukiessani sinun mainioita kirjoituksiasi minulle aina nousee silmiin Mietaan kuva. Taidatte olla samoilta seuduilta?
terv. Ei utelias, vaan tiedonjanoinen. ;)
Akaton mies noin vähästä suutu.
Ei ollenkaan kaukaa haettu tuo sinun mielikuvasi.
Akaton mies kuuluu jo "kalustoon", köyhä olisi tämä palsta ilman hänen hyväntuulisia kirjoituksiaan.
Samaa muuten on aina sanonut rakas vaimoni, ei hän ole utelias, vaan tiedonhaluinen;)
nyt asiasta vähän poiketen siis, saattaa vähän veltostuttaa nykylapsia.
Itse joko kävelin tai menin pyörällä, matkaa tosin vain 2.5km yhteen suuntaan.
Joskus talvella jumppatunnin jälkeen kun oli luistelua ollut, luistelin sen matkan kotiin, jollei oltu hiekoitettu, hyvin luisti ja nopiasti pääsi. :)
ne siimat tarttui yleens kaisloihin tai lumpeisiin, kun liian matalalla uistelin, sinne jäi kerran koko virvelikin sitten ja siitähän se isä riemastui, ei pahasti kuitenkaan, minulla oli hyvät vanhemmat. :)
Tai sitten se laiturilta heitellessä jäi taakse johki puunoksaan.
Leikkikentille oli meiltä jonkin matkaa, mutta pyörällä me mentiin, eli ei liian kaukana kuitenkaan etteikö oltais päästy. Mutta kavereiden kanssa tosiaan keksittiin kaikenlaisia leikkejä, mihin emme sitä puistoa välttämättä tarvinneet ja ne oli mukavampi kuin ne puistoleikit.
Vai tuloo Mietaan Jussi mielehen, heh,heh. No kaikista näistä tänne kirijoottajista sitä piirtyy mielehen sellaanen mielikuva ja aatteloo ittekunkin mielessään jonkun näkööseksi. Täältä pohojanmaaltahan me ollahan niin minä ku Jussiki näitä lakeuren lapsia. Pitkä mäkin oon en ny kuitenkaan ihan Juhan mittaanen. Tällaanen tumma hiuksinen ja viiksinen ihan tavallisen näköönen poika. Pienen Tiitun kans täs köksäällähän aina päivä iltahan. Sellaasta rauhallistahan soon tämä meirän elämä, mukavaaki ja rituaalin omaasta. Kesäkuus tuloo yhyreksän vuotta ku oon ollu yksin. Aluus aattelin notta huomista päivää ei tuukkaan, tuli se kuitenkin. Vaikka kyllä ne arvet kirveltää välihin vieläkin. Elämä on tällaasta, pitää vain koittaa seleviytyä ja jos jo huomenna oliis paree päivä.
tullut mieleen kysästä, että eikös akaton mies ole ajatellu uutta akkaa ottaa ja jos niin minkähän ikäistä? Oma ikäsikin on jäänyt aika epäselvvyyeksi näissä palstakeskustaluissa.