välillä se jokin, kai se jonkinlainen piru on, tulee istumaan olkapäälleni, enkä muuta haluaisi kuin vain juosta sen erään tietyn luokse, halata, suudella ja...
taisin valehdella itselleni, kun joskus sanoin unohtavani. eivät tunteet eivätkä ajatukset mihinkään katoa.
ei, ei, ei, ei, ei, en saa ottaa enää askeltakaan. kukaan ei tule vastaan.
taisin valehdella itselleni, kun joskus sanoin unohtavani. eivät tunteet eivätkä ajatukset mihinkään katoa.
ei, ei, ei, ei, ei, en saa ottaa enää askeltakaan. kukaan ei tule vastaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jeps, kaikki siis alkoi kesällä 2005, olin tuolloin vielä avoliitossa exäni kanssa. Ihastuin exän lapsuudentoveriin. Tutustuin häneen tietty exäni kautta. Pyörittiin samoissa porukoissa, ryypättiin, käytiin kylässä puolin ja toisin. Tunsin outoa sähköä välillämme, kun nähtiin. Kielsin kuitenkin kaikki tunteet itseltäni, koska olin varattu ja he olivat ystäviä. Mutta eräänä sateisena alkukesän iltana, olin yksin kotona, avasin tietokoneen ja juttelin hänen kanssaan mesessä. Tunnit kuluivat kuin siivellä. Jotenkin vain tuli puhe tunteista ja hän paljasti myös pitävänsä minusta. Se oli menoa.. keskustelimme harva se ilta mesessä, kun exä oli jo nukkumassa. Tehtiin kolmisin reissuja, ryypättiin ja kun jäimme kahden, oli meillä aina hyvin läheiset välit. Rakastuin. Tuli syksy, erosin exästä, muutin omaan kämppään ja toivoin, että minun ja ihastukseni suhde olisi syventynyt. Vaan toisin kävi, emme enää olleet juurikaan tekemisissä, koska hän ei halunnut. Sydämeni särkyi =( Kului aikaa, enkä ollut unohtanut häntä, mutta aloitin suhteen erään miehen kanssa. Olen ollut vain satunnaisesti yhteydessä, tietokoneen välityksellä tähän entiseen ihastukseeni. (ihan ystävä pohjalta.)Silloin tällöin vaihdettu kuulumisia, kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut. TÄNÄÄN, kävin hänen luonaan kylässä..ilta venähti yön tunneille (kahvin ja jutustelun merkeissä)ja kun olin lähdössä, tuli hän luokseni ja halasimme todella pitkään. (Ei siis niinkuin ystävät tekevät) Emme ole koskaan harrastaneet seksiä toistemme kanssa. Mitä tämä tarkoitti? Ystäviä? Toivoa enemmästä? Viihdyin todella hänen seurassaan ja oli kaikin puolin mukava ilta, mutta se halaus ei enää saanut jalkoja alta, eikä vihlomista mahanpohjassa. En tiedä, olenko koskaan silti päässyt tästä yli. Tuntuu, kuin vain kieltäisin itseltäni tunteet, etten joutuisi taas pettymään. Nykyisestäni välitän, mutta hän on alkoholisti, eikä hänen kanssaan ole tulevaisuutta. Vastaavaa kokeneet, asiallisia kommentteja. Kiitos.
suhde siihen alkoholistiin on jotain pakenemista. Et ole päässyt henkisellä tasolla ihastuksestasi eroon ja pääasia on vain että hengailet vaikka miehestä ei olisikaan lasten isäksi. (kai säkin jossain vaiheessa perustat perheen)
Se eka ihastus (exän lapsuudentoveri) vaikuttaa järkevältä, mutta jos se on pakenija-tyyppiä (niinkuin kolmekymppiset miehet usein ovat ihan täysiä skloddeja), niin saat painia tämän asian kanssa. Itsekin vissiin ajelehdit tällä hetkellä, kun seurustelet sen A-ihmisen kanssa, että olisi parempi, että löydät sellaisen miehen, joka tietää mitä tekee. Tämä on mun neuvo.
Mulla on kokemusta sikäli, että hairahduin kaverini mieheen, joka väitti olevansa minuun rakastunut ja hän käytti ihan siekailematta hyväkseen minua selvitelläkseen oman päänsä kuntoon. Ja meikä kun on empaattinen, niin mähän kuuntelin. Kaverillani oli lapsikin äijän kanssa ja tämä äijä väitti, että oli minuun ihastunut ennenkuin tapasi kaverini. Onneksi ei sentään sänkyyn menty, mutta asiahan tuli esiin ja mikä soppa siitä syntyi! Loppujen lopuksi tämä äijä pisti kaiken minun syyksi ja kaverinin pisti välit poikki. Ok, olin pikkusen heikkoluonteinen niihin aikoihin, mutta perseestä on se, että sain kaiken paskan niskaani. Mutta ehkä mun oli saatava niin turpiini, että en toista kertaa satuihin usko!
En ole ollut missään tekemisissä niiden ihmisten kanssa, enkä aijo olla. Muhikoot omissa liemissään.
Älä hanki itsellesi ongelmia. Miesten kanssa - jotka eivät tiedä mitä tekevät - ei kannata mihinkään suhteeseen. Kaikki itsetunto-ongelmaiset kannattaa kiertää hyvin kaukaa. Ja yleensä jos suhde alkaa mennä terapiasuhteeksi, niin siinä jokin mättää. Tällaisista jätkistä ei tule muuta kuin sydänsuruja. Saat lopunelämän kuunnella niiden vaikerruksia ja huonoa äitisuhdetta ym. paskaa.
Juosta hänen luokseen. Mikä estää?