Luin äsken tällaisesta jutusta, joka kuulemma auttaa ujouteen. Ideana on päättää, että joka päivä puhuu esim. kahdelle tai kolmelle ihmiselle joita ei tunne ja joille ei muuten sanoisi mitään.
Kaupassa voi kysyä myyjältä tai joltain muulta, missä suodatinpussit on (eikä haittaa vaikka oikeesti tietäisi sen jo valmiiksi). Ulkona ollessaan voi kysyä, missä lähin posti on tai miten Koulukadulle pääsee. Bussipysäkillä voi todeta vieressä seisovalle, että kestääpä bussin tulo kauan. Lastenrattaita lykkivälle äidille voi sanoa, että onpa suloinen lapsi. Ja muita esimerkkejä voi tietysti keksiä itse, ideana on altistua mahdollisimman monille erilaisille tilanteille ja tehdä se mieluiten niin, että se vaikeutuu asteittain.
Onko kukaan kokeillut jotain vastaavaa? Mun mielestä vaikuttaa lupaavalta, ajattelin kokeilla sitä jo tänään. Mitä mieltä te muut olette?
Kaupassa voi kysyä myyjältä tai joltain muulta, missä suodatinpussit on (eikä haittaa vaikka oikeesti tietäisi sen jo valmiiksi). Ulkona ollessaan voi kysyä, missä lähin posti on tai miten Koulukadulle pääsee. Bussipysäkillä voi todeta vieressä seisovalle, että kestääpä bussin tulo kauan. Lastenrattaita lykkivälle äidille voi sanoa, että onpa suloinen lapsi. Ja muita esimerkkejä voi tietysti keksiä itse, ideana on altistua mahdollisimman monille erilaisille tilanteille ja tehdä se mieluiten niin, että se vaikeutuu asteittain.
Onko kukaan kokeillut jotain vastaavaa? Mun mielestä vaikuttaa lupaavalta, ajattelin kokeilla sitä jo tänään. Mitä mieltä te muut olette?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Eikai siitä haittaakaan ole, jos haluat kokeilla.
Kyllähän sitä rohkaistuu ja kehittyy jos uskaltaa mennä erilaisiin sosiaalisiin tilanteisiin mukaan.
Tuntuu vaan ehkä vähän tyhmältä mennä ventovieraille puhumaan, en ehkä itse menisi.
Mä en koe olevani hirveen rajoittavan ujo. Kun tutustun ihmiseen paremmin, jatko on helppoa.
Mutta koita sitä puhumista jos siltä tuntuu...:)
tuo on satumaisen helppoa ja harjoitan sitä päivittäin. Tänäänkin juttelin kahden kaupan kassan kanssa, oman asuintaloni alakerran naapurin kanssa, en enää muistakaan kenen kaikkien.
Täällä Karjalan metsien keskellä se on ihan luonteva käyttäytymistapa. Ihan pokkana voi sanoa sanasen vaikkapa säästä pankkiautomaatilla,ja esimerkiksi kaupassa voi aivan huoletta kommentoida iltapäivälehden lööppiä kassajonossa jonottavalle. Jota en välttämättä ennestään tunne!
Siellä etelässä ihmiset ovat niin eristyneitä, että tällainen on tietysti vähän vaikeampaa, mutta kyllä se sielläkin sujuu!
Aloittaa voi "helpommista" kohteista kuten eri palvelupisteiden asiakaspalvelijoista tai naapurin mummosta.
Neuvo on mielestäni toimiva ja hyvä!
No voihan sitä soveltaen tehdä vaikka netissä, jos asuu jossain perämetsässä. Menee vaan johonkin chattiin ja koittaa päästä mukaan jatkuvasti pelkästään toistensa kanssa höpisevän, sisäsiittoisen porukan inside-juttuihin. Kokeilee erilaisia taktiikoita ja pölöttää pelkän pölöttämisen vuoksi. Välillä tekee tahallaan mokiakin. Voihan sitä soveltaa MUTTA parempi on tietysti mennä juttelemaan ihan livenä, netti on kuitenkin pelkkä netti ja sanat muodostaa pelkästään pienen osan kommunikaatiosta.
Jeskamandeer, tämähän on siedätyshoitoa!
Juuri tätä erinäiset psykiatrit ja muut puoskarit tyrkyttävät. Saattaahan se toimiakin. Henkinen paine voi kuitenkin kasvaa hyvin suureksi. Entä sitten, kun ei lupaavan alun jälkeen enää jaksakaan pölistä tuntemattomille? Alkaa masentaa ja vitutuskäyrä kohoaa.
Idea ei ole aivan huono, mutta luulen, että useimmat tarvitsisivat jonkinasteista terapiaa / ulkopuolista tukea, jotta se toimisi kunnolla.
Tietenkin käy ajan myötä raskaaksi jos yrittää jutella ihmisten kanssa vain oman itsensä takia siedätyshoitona. Silloin myös ottaa pahemmin takkiinsa, jos toinen ei innostukaan juttelusta.
Jos näkee ihmiset itsensä kaltaisina, melko säälittävinä hauraina rääpisköinä kaikkine intohimoineen ja tavoitteluineen elämässä, silloin on paljon helpompi olla pelkäämättä heitä ja suhtautua heihin suvaitsevaisesti ja ystävällisesti.
Ujoilla ihmisillä perusvika on, että he eivät näe toisten haurautta ja pelokkuutta, vaan korottavat toiset jonkinlaisen yliarjalaisen asemaan!
Juuri tämän aseman murtamiseen tähtää sekin neuvo, että kuvittelee pingotuksen kohteen vaikka pöntölle ripulisontaa vääntämään. Sivumennen sanottuna olen vastaavaa mielikuvaharjoittelua joskus käyttänyt itsekin yli-idealisoidusta kohteesta, tehoaa ällöttävyydessään ihme kyllä.
ruveta juttelemaan sopivassa tilanteessa vaikkapa jonkun vanhuksen kanssa aivan sen takia, että tiedän näin ilahduttavani hänen päiväänsä.
Se ei minulle mitään maksa, vie kenties pari minuuttia elämstäni, mutta tuo yksinäisen ihmisen elämään kuitenkin iloa ja tunnetta siitä, että hän on olemassa ja arvokas.
Sitähän me kaikki loppujen lopuksi haemme: tunnetta siitä että olen arvokas ja olemassa toiselle.
Ujo ihminen usein käpertyy itseensä eikä näe miten juuri hän voi olla se, joka ottaa kontaktin eikä odottele vain kuin kana pesässään. että hänet "löydetään" ja huomioidaan.
Ujoudelle ja eristyneisyydelle voi sanoa hyvästit, kun alkaa vilpittömin mielin toimia toisin päin ja näkee muutkin ihmiset ei vain omaa napaa.
Kyllä uskon siitä apua olevan ihan oikeasti. Itse olin maalta kaupunkiin tulleena nuorena tyttönä ihan tönkkö ujoudesta. Alkuun en uskaltanut edes katsoa vastaantulijoita kadulla vaan tuijotin maahan. Työelämässä sitten oli pakko saada suunsa auki ja vähitellen availin sitä muuallakin kun huomasin siitä tiettyjä etuja olevan. Enää en ole pätkääkään ujo ja näin on käynyt monelle muullekin. Lisäksi sinun täytyy hyväksyä itsesi sellaisenaan ja ajatella ettei muitten hyväksymisestä ole niin väliäkään. Sillä asenteella on helppo elää.
Olet oikeassa, kyllä altistaminen pelottavalle tilanteelle auttaa. Olen muutamassa vuodessa tullut puheliaammaksi, kun aloin jutella vieraille ihmisille. Olen töissä alalla, jossa kohtaan ihmisiä päivittäin, ja uusillekin ihmisille on vaan rohkeasti mentävä juttelemaan. Aluksi olin tosi peloissani, mutta nyt voin käydä kahvipöytäkeskusteluja vähän isommallakin porukalla (en tosin vieläkään siedä isoja määriä vieraita ihmisiä, jos pitää puhua esim. monen ihmisen edessä).
Mutta kyllä se auttaa, ota joka päivä tavoitteeksi vaihtaa ihan muutamakin sana jollekin tuntemattomalle. Voit siten tunnustella jäätä ja huomata, että sinuun suhtaudutaan aivan samalla tavalla, kuin itse suhtaudut muihin. Jos olet ystävällinen ja iloinen tai hymyilet, saat takaisin hymyn ja ystävällistä käytöstä, jos jurotat, murahtelet tai tuijottelet seiniin, sinua voidaan kummastella ja pitää epäkohteliaana. Eli käyttäydy siten millaisena haluat ihmisten sinua pitävän. Yksi mikä ujouteen näyttää tepsivän, on "näytellä" rohkeaa. Mitä tekee puhelias ihminen? Hän ei välttämättä sano mitään ihmeellistä, mutta luottaa omaan sanomaansa,eikä ota itseään turhan vakavasti. Hän voi nauraa omille virheilleen eikä mieti joka sanaa hirveän tarkkaan, ja kun omia virheitä ei noteeraa, ei niistä muutkaan ala lukua pitämään.