Hei kaikille! Ajattelin yrittää saada jonkinnäköistä
apua tätä kautta. Avomieheni oli rajussa hirvi-
kolarissa kesällä v. 2001, kuolemakin oli lähellä.
Pää ruhjoutui aikalailla mutta lääkäreiden taitojen
ansiosta mies jäi henkiin. Nyt v. 2002 alkoi
epilepsiakohtaukset. Ne ovat rajummanpuoleisia eli
siinä tapahtuu kaikki hengityspysähdyksestä
kouristeluun. Kohtauksia on ilmennyt melko tarkkaan
kolmen kuukauden välein ja se aika on taas lähellä..
Miehelläni on kyllä nyt lääkitys mutta emmehän voi
olla varmoja onko se kohdillaan ennenkuin annamme
ajan kulua. Tarvitsisin apua nyt siihen kun pelkään
näitä kohtauksia.. Kuten muut varmaan tietääkin niin
eihän se ole kaunista katseltavaa mutta en tiedä
miksi aivan lamaudun enkä todellakaan pysty toimimaan
järkevästi. Pelkäämiseni on mennyt jo todella pitkälle,
säikähdän kaikkia ylimääräisiä äännähdyksiä (nytkö
se alkaa!!) ja kohta en itsekään pysty elämään
normaalisti.. Jos vain joku kanssaeläjäni näkee
tämän viestin, ole hyvä ja kerro kokemuksistasi!
Kiitos etukäteen!
apua tätä kautta. Avomieheni oli rajussa hirvi-
kolarissa kesällä v. 2001, kuolemakin oli lähellä.
Pää ruhjoutui aikalailla mutta lääkäreiden taitojen
ansiosta mies jäi henkiin. Nyt v. 2002 alkoi
epilepsiakohtaukset. Ne ovat rajummanpuoleisia eli
siinä tapahtuu kaikki hengityspysähdyksestä
kouristeluun. Kohtauksia on ilmennyt melko tarkkaan
kolmen kuukauden välein ja se aika on taas lähellä..
Miehelläni on kyllä nyt lääkitys mutta emmehän voi
olla varmoja onko se kohdillaan ennenkuin annamme
ajan kulua. Tarvitsisin apua nyt siihen kun pelkään
näitä kohtauksia.. Kuten muut varmaan tietääkin niin
eihän se ole kaunista katseltavaa mutta en tiedä
miksi aivan lamaudun enkä todellakaan pysty toimimaan
järkevästi. Pelkäämiseni on mennyt jo todella pitkälle,
säikähdän kaikkia ylimääräisiä äännähdyksiä (nytkö
se alkaa!!) ja kohta en itsekään pysty elämään
normaalisti.. Jos vain joku kanssaeläjäni näkee
tämän viestin, ole hyvä ja kerro kokemuksistasi!
Kiitos etukäteen!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minulla on 4-vuotias tytär, joka on syönyt epilepsialääkkeitä melkein 3 vuotta.
Ensimmäiset kouristuskohtaukset oli aivan hirveitä mutta kumma kyllä kaikkeen tottuu.
Ihan ensimmäistä kohtausta pidettiin kuumekouristuksena. Menin aivan panikkiin ja ainoa mikä tuli mieleen oli 112. Kun soitin sinne niin minua rahoiteltiin kovasti, lapsella ei kuulemma ollut hätää (kuuli ääntelyn). Kun kouristuksia alkoi tulla enemmän niin sitä tutkittiin enemmän mutta mistään kokeista ei löytynyt mitään, ja kouristuksia tuli. Lopulta saatiin lääkkeet ja kohtaukset loppui siihen. Nyt alan pikku hiljaa toivoa että jos vaikka lääkkeistä joskus pääsee eroon.
Jostakin olen saanut ohjeen että täytyy katsoa ettei satuta kohtauksen aikana ja jos kestää yli 5 min. pitäisi kutsua ambulanssi. Minulla on kotona lapselle kourituslääkettä, joka on aina auttanut.
Hei.
Onkohan miehesi liittynyt jo epilepsialiittoon? En tarkoita tätä nyt minään mainostaukona mutta; Epilepsialiitto järjestää kaikennäköisiä "kuntoutuskursseja" vuosittain. Lisäksi on tarjolla mm. Parisuhdekursseja, jotka ovat tarkoitettu juuri pariskunnille joista toinen tai molemmat sairastavat epilepsiaa. Kursseilla on paikalla epilepsialiiton työntekijöitä ja monesti sielä pidetään esim. lääkärin luento. Lapsiperheille on olemassa omat kurssinsa. Kannattaa kysyä lisää epilepsialiitosta lisää, jos ei ole vielä siihen liittynyt.
Itse olen 18-vuotias nuori ja olen ollut muutamilla näistä kursseista ja olen tykännyt kovasti!:)
kotona ensiapulääkkeitä kohtausten varalle?
Stesolid rektiol, tmv.