nyt jaksaa vastustaa

Teille murut! Kuinka sitä jaksaisikaan, jollei teitä vertaiskärsijöitä olisi :)

Luulen kanssa, että eiköhän tässä syöpäruletissa saa tottua kaikenlaiseen, eikä mikään ole itsestäänselvää.

Nyt sitten toipuminen vähän viivästyy, kun pitää tapella tämä infektio ensin pois.

Hyvä kuitenkin, että tuli esille haavan aukeamisen vuoksi, ovat kuulemma hengenvaarallisia tuollaiset suljettujen leikkaushaavojen sisällä muhivat märkäpesäkkeet.

Ärsyttää vain, kun ei lääkärit kuunnelleet kun valitin kipua. Kai ne luuli että juoksen huvikseni siellä vinkumassa? Kait sen nyt itse tunnen ettei asiat ole kohdallaan.. Kainalo-osasto tuntuu onneksi olevan ok (vaikka mistäpä tässä enää tietäisi). No, nyt olen ainakin jatkuvassa seurannassa tulehdusarvojen suhteen, josko tämä tästä.

Olo on ainakin paljon parempi, kun sai sen mätäpaiseen tyhjäksi, vaikka rinnassa nyt onkin ylimääräistä tavaraa ja siihen jää nyt sitten kuoppa, kun ei se mennytkään niin kuin leikannut kirurgi suunnitteli. Mutta hällä väliä, ei vois vähempää just nyt kiinnostaa! Kunhan vain saan itseni terveeksi.

Tsemppiä teille muillekkin kamppailussanne! Meitä nyt vähän koetellaan, mutta ei me kaaduta!

Tulin juuri maalta. Voimia sinulle. toivotaan, että haava paranee pian. Ikävää että se aukesi ja tulehtui. Itselläni ei ole ollut mitään vastaavaa. Mieli vaan on miettiäs ja odotan sinne s-klinikalle pääsyä. Kutsu jo tuli lääkärille puolentoista viikon päästä.
Kyllä me selvitään.

pelottavaa kirjoitti:

Tulin juuri maalta. Voimia sinulle. toivotaan, että haava paranee pian. Ikävää että se aukesi ja tulehtui. Itselläni ei ole ollut mitään vastaavaa. Mieli vaan on miettiäs ja odotan sinne s-klinikalle pääsyä. Kutsu jo tuli lääkärille puolentoista viikon päästä.
Kyllä me selvitään.

Tulin juuri haavahuuhtelusta, nyt tuli vain verensekaisena se suolaliuos ulos, ei siis näkyvää mätää. Kuumekin on pysynyt pois sen eilisen tyhjennyksen jälkeen. Kyllä sitä tavaraa muuten riittikin, kun tuo rinta "räjähti" ja sitä alkoi pursuta :o

Nyt sitten pidetään haavaa auki sellaisella vihreällä liinalla ja huuhdellaan päivittäin. Huomenna tulehdusarvokontrolli ja lääkäri. Eiköhän tämä tästä, kun nyt vain kestää vähän ylimääräistä, eikä välitä siitä, että rinnasta jää nyt rumempi kuin piti.

Vähän on hählä olo, kun otin rauhoittavan ennen tämän päivän toimenpidettä, kun se eilen oli niin pitkäaikainen ja ikävä. Tänään pääsinkin paljon vähemmällä,joten jatkossa en rauhoittavia varmaan tarvi.

Täytyy varmaan käyttää hyväkseen tämä olotila ja mennä päiväunille, nyt kun muu perhe ei ole kotona. Vähän samanlainen hih hih olo, kuin ennen leikkausta :))

Minulla ei kyse ollut haavatulehduksesta, vaan rintaontelossa muhi ilmeisesti leikkauksen aikana sinne joutunut pöpö. Tai sitten tikkien poiston jälkeen tikinreiästä on mennyt jotain, tai onkaloon on jäänyt verta, joka aiheutti tulehduksen tms. Haava oli ihan ok, mutta rinnan montussa, missä piti olla mukamas vain kudosnestettä jähmettymässä täytteeksi, olikin kudosnesteen seassa mätää ja verta. Se alkoi sitten pikkuhiljaa lisääntyä, turvottaa rintaa ja pakottaa niin, että haava aukesi.

Itse haava ei ehtinyt märkiä, joten arven ulkonäköön tämä ei ilmeisesti tule vaikuttamaan, itse rinnan muotoon kyllä, kun nyt sitä kudosnestettä ei sitten luonnollisesti rintaan enää kerry, kun haavaa pidetään auki ja huuhdellaan sitä monttua niin pitkään, että tulehdus on varmasti ohi!

Sitten haavan annetaan sulkeutua kaiketi omia aikojaan, ei tikata enää. Se on auki kahdesta paikasta noin sentin, puolentoista matkalta. Kai se jollain perhosilla sitten vain teipataan, kun ei enää tarvi huuhdella. En voi sitä suihkutella, muutenhan sinne onteloon menee vettä.

Täytyy soittaa sille kirurgille, että voiko sille montulle enää tehdä mitään tämän jälkeen, esim. myöhemmin jollain täytteellä, kun hoidot ovat ohi.

Kevätmielinen kirjoitti:

Minulla ei kyse ollut haavatulehduksesta, vaan rintaontelossa muhi ilmeisesti leikkauksen aikana sinne joutunut pöpö. Tai sitten tikkien poiston jälkeen tikinreiästä on mennyt jotain, tai onkaloon on jäänyt verta, joka aiheutti tulehduksen tms. Haava oli ihan ok, mutta rinnan montussa, missä piti olla mukamas vain kudosnestettä jähmettymässä täytteeksi, olikin kudosnesteen seassa mätää ja verta. Se alkoi sitten pikkuhiljaa lisääntyä, turvottaa rintaa ja pakottaa niin, että haava aukesi.

Itse haava ei ehtinyt märkiä, joten arven ulkonäköön tämä ei ilmeisesti tule vaikuttamaan, itse rinnan muotoon kyllä, kun nyt sitä kudosnestettä ei sitten luonnollisesti rintaan enää kerry, kun haavaa pidetään auki ja huuhdellaan sitä monttua niin pitkään, että tulehdus on varmasti ohi!

Sitten haavan annetaan sulkeutua kaiketi omia aikojaan, ei tikata enää. Se on auki kahdesta paikasta noin sentin, puolentoista matkalta. Kai se jollain perhosilla sitten vain teipataan, kun ei enää tarvi huuhdella. En voi sitä suihkutella, muutenhan sinne onteloon menee vettä.

Täytyy soittaa sille kirurgille, että voiko sille montulle enää tehdä mitään tämän jälkeen, esim. myöhemmin jollain täytteellä, kun hoidot ovat ohi.

Nämä ihonsisäiset märkäpesäkkeet voivat tosiaan olla hengenvaarallisia. Eivät välttämättä näy ulospäin. Niitä voi olla muutenkin kuin leikkausinfektiona, esim. kohdussa, munasarjoissa yms. sisäelimissä.

Joskus nuorena tyttönä kuumeilin ja olin huonokuntoinen, kunnes viimein joku ohjasi minut gynekologiselle polille. Syynä kuumeeseen oli molemmin puolinen munajohdinten ja -sarjojen tulehdus ja makasin viikon sairaalassa suonensisäisessä antibioottitiputuksessa. Syytä tulehdukselle ei löytynyt, yleensähän ne ovat esim. klamydian jälkitauteja. Minulta ei kuitenkaan löytynyt mitään selkeää syytä.

ajatuksin halaan sinua ja teitä kaikkia. tulee mieleeni,että olenpa päässyt helpolla. Oma leikkaukseni meni hyvin ja rinta on nyt aika hyvännäköinen,mukiinmenevä. Eihän tässä voi kuin rukoilla kaikkien teidän puolesta ja toivoa kaikkea hyvää! Kyllä sinä selviät -minä myös -me kaikki.
Unohtamatta niitä jotka pääsevät taivaan isän luo,hekin ovat selviytyjiä.