Miksi Jumala luo maailmaan niin paljon epäuskoisia ihmisiä eikä ne saa sitten edes uskoa Jumalaan vanhoillislestadiolaisten mielestä.
Epäuskoisten arvo
heikko itsetunto
16605
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
uskovaisina. Mutta jossakin vaiheessa se sielunvihollinen saa heidät eksytettyä lapsuuden uskosta.
Täällähän tarjotaan tätä mahollisuutta, että uudestaan vois päästä uskosta osalliseksi.
Menet sinäkin avaaja RY:lle seuroihin ja kysyt siellä, että miten sinä pääset tästä taivaaseen viestäsä uskosta osalliseksi. Niin, kyllä sinua autetaan.
Se on oma valinta, että kumman tien valitset.
Ei Jumalaa voi kaikseta syyttää. Hän haluaa ihmiselle hyvää ja jopa niin paljon, että täälläkin tarjotaan moneen kertaan tätä uskoa.
Ja varoitetaan uskovaisten kautta, että ihmiset ei vaan valitsis väärin, ja katuis valintaansa.
Lainausta:
"Se on oma valinta, että kumman tien valitset."
Tiinaliina:
Eikö se olekaan Jumala joka on armollinen ja antaa uskon? Onko teillä vallalla omien tekojen oppi?
"Minä tiedän, Herra, ettei ihmisen tie ole hänen vallassansa, eikä miehen vallassa, kuinka hän vaeltaa ja askeleensa ohjaa." (Jer.10:23)
Tiinaliina
Miten sinä kehtaat sanoa, että suorittaa valinta, meille tai ...... tai .. kadotukseen.
Älä veli hyvä mainosta näin, sillä jo tuo täyttää lahkon tunnusmerkitöt, joten johdat ihmistä harhaan. Lahokot on aina Saatanasta.
Kun puhutaan ihmiselle, joka on etsikko- ajassa. Meidän tehtävä on ainostaan ja vain... kertoa Jeesuskesta ja evankeliumista, kute O I K E A T U S K O V A I S E T T E K E V Ä T. Sitten loput onkin Jumalan ja sen ihmisen välisiä asioita.
Kerrotko minulle, mihin seurakuntaa Hyhä Paavali kehoitti ihmisä liittymään, mihin Jeesus.??? Kystkö saarnaimihiltäsi, mihin?
He kyllä varmaankin vastaavat, mutta totuus on se, että Paavali kirjoitti seitsemälle seurakunnalle, nostamatta kuitenkaa yhtäkään niistä temppelin harjalle. Jeeseus samoin, hän vain käski uskoa Häneen.
Ehkä sinun oli hyvä sen verran katsoa Raamattua ja rukoilla Pyhää Henkeä, että "hokaat" tämän idean. Tavoitelkaa ensin Jumalan valtakuntaa ( jossa on miljaardeja ihmisiä ) ja sitten,,,, kaikki teille annetaan.
Kornia oli se, että vaikka Paavali oli uskon mies ja toteutti Jumalan valtakuntaa, häne kirjoittanut yhtään kirjettä Lesdatiolaisille, ei Helluntailaisille, eikä koko Suomelle, Hän kirjoitti KAIKILLE IHMISILLE.
MUTTA KUITENKIN ANNAN VAROITUKSEN SANAN, KATSOKAA ONKO SEURAKUNNASSA PYHÄN HENGEN LAPHAT, KIELILLÄ PUHUMINEN, SYNTIEN ANTEEKSIANTAMINEN, PARAMNTAMISEN ARMOLAHJA YMS. JOLLEI, NIIN SE ON ANTIKRISTUKSEN SEURAKUNTA, MIETI ONKO KOTISEURAKUNTASI TÄTÄ VAI EI.
Se Jumala antaa mahdollisuuden tehdä parannuksen. Tällä palstallakihan siitä puhutaan.että kuinka Jumalallla on hyvä tahto ihmistä kohtaan. Mutta jos ihminen joko ottaa, tai ei ota tätä uskoa vastaan, silloin se on hänen oma valinta.
Mutta Jumla on se joka antaa voiman Jumalan lapseksi tulla. Jos on oikea mieli.
Kumpi siis on ensin, Jumalan armo vai ihmisen parannuksenteko?
T: Tiinaliina
saa tapahtua yhtä aikaa, kun ottaa evankeliumin vastaan.
Ne kulkee siis käsi kädessä. Ei erikseen.
Toinen niistä on ensin. Kumpi?
T: Tiinaliina
Olen kuunnellut vl-seuroja, enkä kiistä etteikö raamattuun perehtyneet kokeneemmat puhujat puhuisi oikein mutta paljon tulee saarnavirheitä.
Ja sitten puhe Jumalanlapsen vapaudesta ei toteudu vl-yhteisön sisällä ollessa vaan alkaa monet inhimillisten ihmisten sivuvaikutukset kuten kyttääminen ja ynnä muut asiat.
Itse olen enemmänkin hiljainen ja omassa levossa ja rauhassa viihtyvä ja kirkossa on hyvä käydä. Rauhanyhdistys on kuin markkinapaikka jossa ei syvällinen ja omakohtainen halu uskoa saa sijaa. Valitettavasti näin vain on kun olen tutustunut liikkeesseen eikä yhtään auta se että pahimmat koulukiusaajat oli vl-perheistä ja olen kyllä ihmetellyt miksi ne oli sellaisia.
omilla sanoillasi, että tämä usko ei aukea ulkopuolisille.
Siinä se vika on, että ei ole itse omakohtaisesti tätä uskoa ottanut vastaan. Ja katselee ulkopuolelta tätä toimintaa, mutta sydämen uskoa ei ole. Siinä syy, miksi näköalat on tällaiset, kuten sinulla.
Se pitää omahkohtasesti kokea, ennen kun tietää mitä tämä usko on.
Kysypä sieltä RY:ltä joltakin uskovaiselta, että vieläkö sinulla on mahdollisuus uskoa synnit anteeksi!?
Kun kuulet evankeliumin ihanan sanoman ja uskolla otat sen vastaan. Muuttuu näköalatkin aivan toisenllaiseksi. Ja sinusta tulee vielä taivasperillinen.
Jumala on anatanut ihmiselle valinnan mahdollisuuden, että hän voi valita joko elämän tai kuoleman, mutta kehoittaa kuitenkin valitsemaan elämän.
Tätä valintaa ei tarvitse katua.
armollisesta Jumalasta.
Se raamattu puhuu myös Jumalan vihasta. Ja siitä kuinka Hän sanoi kun Jumalan omaisuus kansa ei uskonut, niin hän sanoi, että "ei heidän pidä minun lepooni tuleemaan."
Ei ollut ollenkaan siitä kyse, etteikö Raamatussa puhuttaisi muustakin kuin Jumalan armosta.
T: Tiinaliina
ja uskoo evankeliumin, silloin se Jumalan armo on tapahtunut ihmisen kohdalle. Siis yhtä aikaa.
Toivottavasti tämä selitys riittää, eikä aleta hiuksia halkomaan.
Jumalan hyvyys vetää meitä parannukseen. Ei suinkaan päinvastoin. Ei myöskään samanaikaisesti.
Siinä vaiheessa kun ihminen lähtee seurakuntaan kuuntelemaan Jumalan sanaa, alkaa lukea Raamattua, rukoilla ja miettiä parannuksentekoa, siinä vaiheessa Jumala on JO ollut hänelle armollinen ja osoittanut hyvyytensä antamalla hänelle uskon. Se usko on kuitenkin vasta niin alussa, niin pienenä, että ihminen itsekään ei sitä tietoisesti havaitse. Mutta se usko ON silti jo olemassa, Jumalan antamana. Ilman omia ratkaisuja tai päätöksiä tai parannuksentekoja. Pelkästään Jumalan armosta.
T: Tiinaliina
ja ei kehtittymällä. Kyllä ihminen tiedostaa sen jos hän on tai ei ole uskomassa. Samalla hetekllä kun tein parannuksen, heti tiedostin sen asian.
Ja samalla kun kielsin uskoni, tiedostin senkin heti, että enää en ole taivaskelpoinen.
Jumalan armosta olen uskmassa tänäpäivänä kuitenkin, koska sain uudelleen parannusken armon.
Ja tämä ei ole kehityksen tulos. Vaan Jumalan armotyö minussa.
Jospahan se olikin niin, että se hetki, kun teit parannuksen, oli se saama hetki, jolloin myönsit itsellesi olevasi uskova? Ihminen on paha, jokainen meistä. Ei se välttämättä heti tule se halu myöntää, että onkin käynyt niinkuin ei halunnut käyvän, että sai uskon. Alitajunnassa se on, mutta tietoisesti sitä ei haluta myöntää.
Uskonsa kieltäessä, tottakai, silloin tietää ettei ole taivaskelpoinen. Siinä vaiheessahan on jo saanut "maistaa" sitä uskoa, tietää mitä se on. On siis perillä myös siitä, ettei ole taivaaseen asiaa, jos ei usko.
En ole sanonut, että usko tulisi pikkuhiljaa tai kehittymällä. Ei se niin käy, vaan kun Jumala antaa uskon, niin silloin se on annettu. Sitä kuitenkin sanon, että syntiinlangennut ihminen ei HALUA uskoa, ja siksi ei myöskään halua "nähdä" ja myöntää sitä edes itselleen, että on saanut uskon. Mutta pikkuhiljaa Pyhä Henki kuljettaa sitä ihmistä, johdattaa hänet siihen tilanteeseen, missä hänen on myönnettävä itsellensä että on uskova. Ja silloin hän on myös tietoisesti valmis tekemään parannuksen. Tuuli puhaltaa missä tahtoo, niin myös sen ihmisen elämässä, jolle Jumala on armossaan antanut uskon.
Sinulle siunausta ja Jumalalle kiitos, että veti sinut takaisin luoksensa. Olisi raskasta elää uskonsa kieltäneenä. Meillä on Hyvä Jumala.
T: Tiinaliina
Ehkä hän, joka toisella palstalla kommentoi tätä keskustelua olisi voinut tännekin pistää sen saman tekstinsä, jonka sinne toiselle palstalle? Olisi ehkä hiukan helpompi keskustella asioista ja oikoa väärinkäsityksiä, jos ne kommentit olisivat samassa keskustelussa.
Näin se siis siellä kuului:
"No niin, kun tämä eriseuranen ihminen sai kuulla vastaukseni, niin hän alkoi vähän korjata sitä omaa sanomistaan jotenkin siihen tapaan, että ei hän ihan sitä asiaa ihan niin tarkoittanut jne."
Tiinaliinan vastaus:
Lue vielä uusiksi mitä olen kirjoittanut, ja mieti että olisitko itse saattanut erehtyä? Kerro myös hieman tarkemmin, mitä sanomistani olen mielestäsi korjannut, niin että tarkoitukseni olisi muuttunut? Omasta mielestäni olen ainoastaan tarkentanut esittämääni asiaa, koska ymmärsit sen ensin hiukan väärin, siis eri tavalla kuin tarkoitin.
T: Tiinaliina