SPR:llä (punainen risti) on ystäväpalvelu,josta saa itselleen oman "ystävän".Rohkeasti vaan kysymään!
ystäväpalvelu
oona77
161390
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
hoh-hoijaa. Pilkkaatko oikeasti yksinäisiä? Shame on U.
Hohhoijaa itsellesi, koita ajatella asioita muustakin kuin omasta perspektiivistäsi. Jos et itse kaipaa vapaaehtoista "ystävää", se ei tarkoita sitä etteikö moni muu voisi ilahtua sellaisen saadessaan. Mulle ainakin säännöllinen juttuseura olisi oikein tervetullutta, vaikkei varsinaisesta ystävyydestä voisi sen suhteen puhuakaan.
Joo... tuommoset ystäväpalvelut ovat oikeasti ihan anusaukosta. Pelleilyä koko homma kun ruvetaan "ystäväksi" vain jostain velvollisuudentunteesta. Vanhuksille ja mielenterveysongelmaisille nuo hömppäpalvelut voivat toimia mutta ei nuoremmille ihmisille jotka haluavat oikeita ystäviä!!
tämä ns. "ystävä" rupeaa esim. seurustelemaan tai kyllästyy kivaan pikku harrastukseensa, oikeasti yksinäinen jää kuin nalli kalliolle. Että se siitä.
En kyllä ymmärrä yhtään, miksi täytyy sanoa pelleilyksi palvelua joka pyrkii järjestämään juttuseuraa niille jotka sitä itselleen omasta tahdostaan pyytää. Okei, se ei ole mikään ihmelääke kaikkien yksinäisyyteen, mutta onko niin vaikea tajuta että monille muille siitä voi aivan oikeasti olla apua?
En ole mielenterveysongelmainen enkä vanhus vaan nuori opiskelija, mutta luulen silti että SPR:n järjestämästä 'ystävästä' olisi mulle paljon apua ja iloa muutenkin. Olen ollut niin kauan yksin, etten oikein osaa edes jutella ihmisten kanssa, ja vapaaehtoinen kuuntelija/keskustelija voisi hyvinkin auttaa mua pääsemään sosiaalisesta elämästä kiinni. Luultavasti saisin sitä kautta taitoja ja rohkeutta myös "aitojen" ystävien hankkimiseen.
Niinkin voi tietysti käydä, mutta toisaalta vapaaehtoisiksi 'ystäviksi' kelpuutetaan vain ystäväkurssin käyneitä, joten eiköhän suurin osa kuitenkin ole suht halukkaita sitoutumaan toimintaan tosissaan. Ja SPR pyrkii varmasti hankkimaan uuden 'ystävän', jos entinen lopettaa.
Toimin itse SPR:n ystävänä enkä tosiaankaan tee sitä velvollisuudentunteesta vaan halusta auttaa.Siitä saa itsellekin hyvän mielen kun tietää että voi tehdä jonkun elämän edes vähän helpommaksi.Olen mielenterveyspotilas mutta se ei estä toimimasta ystävänä jos vaan henkisesti jaksaa.Minä ainakin olen jaksanut,sain juuri uuden ystävän.Vertaistukea tämä myös on.
Siis mä en nyt oikein ymmärrä. Miten voi saada iloa semmoisesta että auttaa toisia ja sitten jossain vaiheessa lopettaa yhdeydenpidon näihin ystävän tarvitsijoihin? Itse tuntisin varmaan oikeata iloa jos olisi oikeita ystäviä eikä minkään järjestön palveluksessa oleva "ystävä". Itse voisin kyllä mennä tuommoseen ystäväpalveluun mutta en minkään vanhuksen ystäväksi vaan siksi että saisi oikeita ystäviä. Jos on liian suuri ikäero niin se vaikuttaa kyllä kaikkiin tekemisiin. Esim. 65-vuotias fabu menee mieluummin lavatansseihin kuin parikymppinen nuori.
nämä vapaaehtoiset "ystävät" nimenomaan ITSE tarvitsevat tällaista toimintaa, jossa voivat päteä. Ja todella voi lopettaa kun ei enää ole aikaa (lue: ei huvita.) Tai "ei jaksa".
Tämä on myös suosittu harrastus psykologian opiskelijoiden keskuudessa. Ehkä siitä saa jotain kokemuspisteitä. Törkeää, sanon minä.
Minusta olis parempi, että "ystävä"-nimitys jätettäisiin pois näistä yhteyksistä ja säilytetään sanan oikea merkitys.
Jonkun yhdistyksen vapaaehtoinen voi auttaa tarvitsevia ihan asialinjalla, esim. lenkkiseurana panikoivalle tai asiointiapuna vanhukselle. Saahan siinä jutella mukaviakin, jos yhteinen sävel löytyy.
Jos tämmöisestä sitten syntyy joku OIKEA ystävyyssuhde, ei kyse enää olekaan mistään vapaaehtoispalvelusta.
"Miten voi saada iloa semmoisesta että auttaa toisia ja sitten jossain vaiheessa lopettaa yhdeydenpidon näihin ystävän tarvitsijoihin?"
Etkö pidä tilapäistä apua tyhjää parempana? Tahtoisitko ettei kukaan auttaisi sua mitenkään silloin kun tarvitset apua vähänkin pidemmäksi aikaa, koska kukaan ei voi taata voivansa jatkaa siihen asti kun avun tarve loppuu? Ammattilaistenkin (lääkärien, psykologien ym.) pitäisi varmaan hävetä, jos ne saa iloa auttaessaan muita työssään mutta kuitenkin vaihtaa työpaikkaa tai jää eläkkeelle niin että yksikin pitkäaikaiseksi "tarkoitettu" potilassuhde katkeaa!
Pitäisikö vapaaehtoisen todella tuntea syyllisyyttä siitä, jos ei pysty jatkamaan loppuun asti vaan joutuu luovuttamaan paikkansa jollekin toiselle vapaaehtoiselle?
Joo oon huomannut täällä keskustelupalstoilla paskaa tulee niskaan aloitti melkein millaisen keskustelun tahansa, aina on joku kenen mielipiteitä ei varmasti ketään kiinnosta lukea! Mutta mun mielestä tuo ystäväpalvelu on todella hyvä. vaikkei ihan oikeita ystäviä olekkaan niin kuitenkin seuraa ja avustamista. Mitä vikaa siinä on että haluaa auttaa? Ei kai nuo nyt ihan oikeita ystäviä korvaa mutta varmasti ovat paljon, paljon parempia kuin ei mikään ihmiskontakti.
ihan noobia tommoset ystäväpalvelut, kyllä ne ystävät pitäis jokaisen osata hommata ihan ilman mitään "palveluita".
siis yhdellä sanalla: Kivespaskaa.
Kiitos kaikille teille, jotka tässä ketjussa olette puhuneet ikävään sävyyn vapaaehtoisista ystäväehdokkaista. Olen jonottanut SPR:n kautta 'ystävää' jo puolisen vuotta ja saattaa olla, että juuri teidän ansiostanne joku mielensä pahoittanut jättää ilmoittautumatta vapaaehtoiseksi ja niin minun kuin monen muunkin yksinäisyys jatkuu kauemmin kuin muuten. Onneksi ajattelette asiaa vain omalta kannaltanne ettekä tunnu ollenkaan välittävän siitä, pysyykö muut yksinäiset yksinäisinä vai ei.
Sällithän on kuin perseeseen ammuttuja karhuja. En yhtään ihmettele että olette yksin. Mutta tsemppiä, ainakin osaatte olla vihaisia porukalla ellette muuta.
voi tuunata tehokkaan aseen, jolla posauttaa yltiöoptimistit pois päiviltä. No, ainakin vähäx aikaa lamauttaa turhanlässyttäjät.
Osa yksinäisistä ruikuttajista ei varmaan suostu ottamaan elämäänsä edes tuttuja ja kavereita, kun vaan TosiYstävä tuntuu kelpaavan seuraksi. No, siinäpä sitä miettimistä, mistä sen TosiYstävän löytää ilman minkäänlaista etäisempää tutustumisvaihetta... No, jos nyt kuitenkin käy niin hyvin että unelmien täydellinen TosiYstäväaines kävelee vastaan, saakin huomata että yksinäisyys on vienyt ystävystymisen kannalta tarpeelliset sosiaaliset taidot mennessään (niitä olisi tietysti voinut harjoittaa jo hyvissä ajoin tuttujen, kavereiden ja vaikka naapurin mummon kanssa, mutta kuten tunnettua, jälkiviisaus on parasta viisautta). Ja niin TosiYstäväaines kävelee ohi huomatessaan olevansa tekemisissä töykeän taunon kanssa ja etsii jostain muualta itselleen ystävän, ellei ole yhtä nirso ja jää yksin.