masennus...
kuinka mä osaisin kuvailla tämä tunteen...
masennukseni on:
-ahdistusta rinnassa
-särkyä jäsenissä
-jaksamattomuutta
-ainaista väsymystä ilman unta
-läheisten ilkeitä lausahduksia "elä nyt taas jaska rypeä itse säälissä"
-kyyneliä uudestaan ja uudestaan
-käsittämättömiä ahdistus kohtauksia jolloin ei jaksa/halua tehdä mitään
-pelottavia ääniä pään sisällä
-aavemmainen taito pystyä häviämään taustaansa, niin ettei kukaan huomaa
millainen on teidän masennus...?
*huokaa*
kuinka mä osaisin kuvailla tämä tunteen...
masennukseni on:
-ahdistusta rinnassa
-särkyä jäsenissä
-jaksamattomuutta
-ainaista väsymystä ilman unta
-läheisten ilkeitä lausahduksia "elä nyt taas jaska rypeä itse säälissä"
-kyyneliä uudestaan ja uudestaan
-käsittämättömiä ahdistus kohtauksia jolloin ei jaksa/halua tehdä mitään
-pelottavia ääniä pään sisällä
-aavemmainen taito pystyä häviämään taustaansa, niin ettei kukaan huomaa
millainen on teidän masennus...?
*huokaa*
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hyvin tutulta
ongelmiin saa myös apua.
...koko ajan hakea apua, mutta en saa kuin lääkityksen ja menolipun suljetulle.
en halua kuitenkaan sielläkään olla koko elämääni. eikö niiden ihmisten tarkoitus ole auttaa, eikä vain laittaa lisää turruttavaa lääkettä vereen...?
mistä sitä apua pitäisi hakea niin että ei tarvisi syödä kokoajan lääkkeitä...?
vaikea sanoa.Mutta eihän ketään väkisin suljetulle viedä,jos olet oikeasti noin vaikeasti masentunut niin kyllä ne lääkkeet ja jonkinlainen terapia on oikea hoito.
.. kyllä senkin, mutta en halua olla 24/7 lääke horteessa! halua kuitenkin tuntea, ja ajatella! tietenkin joku terapia tai psykiatri systeemi olisi tarpeen, mutta en tunnu vain löytävän oikeita ihmisiä. haluan elää elämääni, enkä vain maata horteessa. onko se liikaa pyydetty? haluaisin musiikkiterapiaan, koska se on ainut mistä on tuntunut olevan minulle apua, mutta en tiedä mistä pääsisin sinne... :(
itsellä aluksi oli masennukse alku tuollaista, mutta en ajoissa pystynyt/viihtiny hakea apua ja nyt se on mennyt jo niin pahaksi että hukutan pahan olon humalaan ja muutun agresiiviseksi... se ihminen jota rakastan kaikista eniten tässä maailmassa on joutunut nuo nyrkin iskut ottamaan vastaan ja kärsimään muutenkin kun olen itsari yrittänyt. tuo ihana ihminen ei jaksanut enää olla luonani ja jätti ja vasta sen takia olen tajunnut hakea apua itselleni. toivottavasti saisin hänet ymmärtämään että apua on tulossa eikä vielä luovuttaisi meidän suhteen... syyllisyyden tunne on ja kova!