En kertakaikkiaan tiedä mitä tehdä. Minulla ei ole yhtään uskovaista ystävää, ja en usko, että kestän uskomassa enää kauaa.
Oikeastaan minulla ei ole juurikaan ystäviä. Masentaa moinen. Seuroissa istun aina perheen kanssa. Riparilla oli kavereita sen yhden viikon ajan, mutta niihin ei enää minkäänlaista kontaktia, kaikki kaikonneet ties minne.
En usko, että koskaan löydän itselleni uskovaista puolisoa saati edes ystävää. Vaikea niitä on noin vain hankkia, kun ei mihinkään seurueeseen voi tunkea mukaan.
En jaksa elää.
Oikeastaan minulla ei ole juurikaan ystäviä. Masentaa moinen. Seuroissa istun aina perheen kanssa. Riparilla oli kavereita sen yhden viikon ajan, mutta niihin ei enää minkäänlaista kontaktia, kaikki kaikonneet ties minne.
En usko, että koskaan löydän itselleni uskovaista puolisoa saati edes ystävää. Vaikea niitä on noin vain hankkia, kun ei mihinkään seurueeseen voi tunkea mukaan.
En jaksa elää.
Vastaukset 27
Vanhimmat
erota vl-herätysliikkeestä ja alkaa elää normaalia uskovaisen ihmisen elämää.
että saattako te vanhoollislestadiolaiset olla ns. normaalipulliaisten kanssa olla kavereita? Kuten minunlaiseni kirkkoonkuulumattoman. En kiroile, en polta, olen absolutistikin tätä nykyä, meikkaan ja pukeudun muodin mukaan.
Minulle nimittäin sattui uskomaton selkkaus ammattikoulussa ollessani 6 vuotta sitten. Oltiin hyvissä väleissä yhden vl tytön kanssa ja puhuttiin koulussa niitänäitä. Sitten sattui messupäivä ja tämän tytön äiti oli siellä. Kerran kahtoi minua, ei sanonut mitään ja seuraavana päivänä se tyttö ei enää opuhunut minulle mitään. Kuulin vaan, että äiti oli kieltänyt olla tekemisissä minun kanssa. Teki mieli soittaa ja sanoa, etten ole houkuttelemassa heidän tytärtään mihinkään sillä jokainen saa olla omanlaisensa ja se ei haittaa mitään. Edelleen minua mietityttää, että olinko sitten niin syntisen näköinen, etten kelvannut heidän tyttärelleen ystäväksi. No ei sillä jäi minulle 12 muuta hyvää ystävää sieltä koulusta.
haha, en mä oo tollasesta kuullutkaan. Ehkä jotkut himolestat ajattelee noin.
kiellän kyllä uskoni heti kun mahollista. porukat tulee pettymään ja pahasti, mutta minkä teet.
........ole kohtalotovereita?
Itse olen loytanyt tuolta Mopin palstalta
http://groups.msn.com/keskusteluavanhoillislestadiolaisuudesta
pari mukavaa mailikaveria. Onhan se tietenkin niinkin, etta netti ei sita yksinaisyyden tunnetta poista.
Joskus jossakin olen yleisella tasolla kirjoittanut tuosta asiasta, jonka otit aloituksesi aiheeksi. Etta vaikka porukalla ollaan seuroissa, siella joukossa on yksinaisia, joita ei kukaan huomaa ja joille ei kukaan tule juttelemaan.
Kun kauan sitten olin koulussa ja asustelin yksin, yksinaisyys tuntui suorastaan riipaisevalta. Sitten hoksasin menna shakkikerhoon, ja siella oli mukavaa, vaikka havisinkin useimmat pelit; joku joskus saalista antoi minun voittaakin.
Nain vanhemmiten sita sitten tyytyy siihen, mita on elamassa sattunut saamaan. Meilla taalla vieraalla maalla silloin talloin kay uskovaisia nuoria vieraina. Paivat he keskenaan katselevat kaunista kaupunkia, ja sitten illalla levittavat patjat toisen huoneen lattialle ja nukkuvat siina; nama kylalaiset ne ovat ostaneetkin ne lisapatjat. Hyvin on aina mahduttu ja ihan mukavaa on ollut. Ja vaikka ei olla mainostettukaan, etta meille voi tulla yoksi ja saastaa hotellimaksun, niin kummasti se puhelinnumero vain on kiertanyt.
Tassa ketjussa toinen kirjoittaja moitiskeli sita, etta uskovaista kiellettiin kaveeraamasta hanen kanssaan. Se ei tainnut menna ihan nappiin... Vaikka oltaisiinkin uskonasioista eri mielta, uskovaisen sydamen halun tulisi olla, etta pidetaan hyva meno kaikkien kanssa. Hyvaan menoon kuuluu myos kaveruuus ja ystavyys.
itseään vl:nä pitäviä, joille jo keskustelu ei-vl:n kanssa on väärin. Jos he tuntevat, että usko tippuu sillä hetkellä maahan, kun he keskustelevat ei-vl:n kanssa, niin on hyvä selvittää asia iteslleen "sairautena". Missään tapauksessa ei saa lähteä ketään toista ojentamaan, että ei-vl:iä tulisi jotenkin karttaa eikä heidän kanssaan saisi olla missään tekemisissä. Tällaisten henkilöiden tulisi kyetä tunnistamaan sairautensa ja olemaan hiljaa. Elämä on lahja jokaiselle ja vielä yhtä arvokas lahja.
Tunnen ja tapaan päivittäin satoja ihmisiä. On valitettavasti totta, että ei-vl:ssä on huomattavasti hienotunteisimpia ja rehellisempiä ihmisiä kuin mitä vl:t ovat. Ei-vl:t kunnioittavat toisten näkemyksiä ja sekä arvostuksen että kunnioituksen kuulee joka sanasta. Mutta on "sairaita" vl:ä, joiden mielestä kaikki ei-vl:t elävät jotenkin epäsiveellistä ja muutenkin huonoa elämää. Se ei pidä paikkaansa!
teoistaan!
Juuri sinunlaisitasi fundamettalisteista johtuu suuri mieliala sairauksien kirjo VL- liikkeessä. Ihminen on vain numero, kuten kommunismissa, miten se oli se hyvä puun hedelmä... oleko sinä niitä?
Invaliidia on helppo potkaista.
että kun lukee jotain ketjun haaraa, niin huomaa ihmisten puhuvan kannanotoissaan aivan eriasioista, mitä edellinen on tarkoittanut. Niin lienee käynyt myös tämän ketjuhaaran tuolla alempana. Sellaista on elämä. Puhuttu tai kirjoitettu viesti ei aina palvele oikein ts. siinä on väärin ymmärtämisen vaara.
Tämän viestin sanoma on, että kaikkia ihmisiä ja heidän elämäänsä tulee kunnioittaa. Elämä on lahja.
Olin samassa jamassa aikoja sitten. Kävin asian Vahoillislesdatiolisuuuden avaukeus avauksessa läpi, muutama avaus aijemmin.
Ei tunnu hyvältä, kun oma seurakunta, jota on pitänyt Jumalana, käytännössä heittää sinut mäkeen. Asiaa ei voi edes kommentoida muu, kun kohtalokaveri.
Ota aikaslisä. Mene kammioosi, kuten Herramme sanoi, siis sisimpääsi ja ajattele mitä sinä seurakunnalta haet, haetko ymmärrystä, myötätuntoa, kavereita, vai mitä,,,, siinä niitä on. Mutta jos haet Rahuhaa, sen löytyminen voi olla ihan kuitenkin kotiovellasi. Ota parin viikon seisokki koko uskonnolliin yhteyksiin, niin tekivät Raamatun hekilöt usein, jopa Jeesuksin öljymäellä. Sinulla se vain voi olla sitä, että et käy totutuissa seuroissa, vaan ylistä ja palvo Jumalaasi kotonasi, ja sitten etsi seurakunta, kun Jeesus on ensin tullut tutuksi.
Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa, niin kaikki muu teille sitten annetaan.
Tekisin väärin, jos alkaisin suosittelemaan seurakuntia. Siihen ei saa koskaan Kristitty syyllistyä, muutoin kun jos tulet ovelleni ja sanot, otanko mukaani omaan kotiseurakuntaan, saat varmuudella luvan. Mutta rukoillaan, seurakuntia on monia, joiden kulmakivi on Kristus, mene kaupunkiin, katso netistä, sielellä on sellaisia seurakuntia, jossa aistii Pyhän Hengen läsnäolon. Istu peräpenkkiin ja koettele henkiä, seuraavalla viikolla toinen, sitten kolmas, kyllä se siltä löytyy. Neuvo... Tunne sydämmessäsi lähtiessäsi ketoo kaiken, jos sinulla on hyvä olo, olit juuri oikeassa paikassa, jos jäi tunne, että mitenkähän se oiken meni, älä vaivaudu uudestaan, siellä ei ole Sinun Kristuskesi.
Tulet muuten yllättymään, sillä se on juuri siellä, missä sen luulet vähiten olevan. Se jopa saattaa olla SRK. kunhan ensin saat sen vahvan uskon, ei sinua muiden mahdollinen kiihkoilu tule enään häiritsemään, sinä elät vain Herralle, saat sitten istua itse samassa kyydisssä. Jumala reessä.
Kunhan huomaat sen, että uskosi Jeesukseen on varma, anna sydämmesi hänelle, silloin siitä ei riitä liikaa seurakunnalle, joita menetelmää VL- valitettavasti vaalii, mutta siellä sinä olisit valo ja suunta, suuressa Jumalan valaistuksessa, varma uskostasi. mutta ota se aikalisä ja koettele Henkiä, sekä seurakuntia.
me kaikki uskovat rukoilemme puolsetasi tasan klo. 10.30. Siunausta.
yksin seuroissa käviöitä on.Minä olen muuttanut noin vuosi siten paikkakuntaa enkä ole löytänyt vielä uusia ystäviä, mutta niitäkin me saamme rukoilla Jumalalta ja odottaa kunnes meille vastataan.Tänäänki lähden yksin seuroihin ja kyllä siellä sielu virkistyy sanan alla vaikka yksin kuulon meneekin.Seuroissa käyntiä en hylkää vain siksi että menen sinne yksin.
kotipaikkankunnallani koin hyvin paljon yksinäisyyttä ja olin paljon oman perheeni ja venhempieni mukana. Ei kertakaikkiaan ollut samantyylistä kaveria löytynyt.
No sitten lähdin 19 vuotiaana toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ihan itsekseni ja ajatella: majoittauduin erään uskovaisen tytön luo ja hän oli niin ystävällinen ja ihana.
Hän otti minut mukaansa iltakyliin ja muualle. Ja kas kummaa puoli vuotta oltuani minulla oli enemmän kävereita kuin uskoin unissanikaan koskaan olevan.
Muistelen noita aikoija vieläkin lämmöllä. Niistä alkaa olla kymmenen vuotta aikaa, mutta edelleen pidän noihin ihmisiin yhteyttä vaikka elämäntilanteet ovat muuttuneet.
Ja tiedätkö, minun puolisoni on eräs tuon paikkakunnan poika :-)
Luojalla on vara siunata sinulle ystäviä. Tämä saattaa olla pieni koetinkivi. Jos nyt jaksat luottaa Taivaallisen isän johdatukseen elämässäsi hän se on varmasti sinulle kaksinkertaisesti palkitseva.
Ja tiedän pari ystävääni, ketkä ovat menneet maailmaan ja pitävät minuun paljon yhteyttä, koska heillä ei ole ystävää, tosiystävää. Työkavereita tms.
Sielunvihollisen saarna kehoittaa jäämään seuroista kotiin. Ei Pyhän hengen ääni sydämessä.
Siksi kannattaa miettiä, kumpaa haluaa kuunnella ja kumman talutusnuorassa elämäänsä kulkea.
Kaikkea hyvää sinulle nuori!
ja minulla ei ensin ollut yhtään kaveria kun olin nuori. Epäuskoista ei ollut sen vuoksi, koska vanhemmat piti niin kovasti kiinni maailman vaarallisuuden vuoksi.
Mutta kun tein parannuksen,niin kyllä se alkoi silloin jo tuntua, että nämä uskovaiset ovat hengen kautta tuttuja, ja hengen ystäviä.
Ja pikkuhiljaa sitä alkoi heidän kanssa tutustua.
Jouduin miltei heti muuttamaan kauas kotoa. Eikä ollut ensin minkäänlaista tietoa seuroista eikä uskovaista sillä paikkakunnalla.
Ja sillä paikkakunnalla ei ollut kuin yksi nuori uskovainen, samaa sukupuolta kuin itsekin. Ja suurin piirtein samanikäinen kanssani.
Mutta Jumala johdatti asiat niin, että sain työtä samasta paikasta kuin hänkin.
Ja kun tavattiin lauluseuroissa, joita paikkakunnnalla pidettiin. (Puhujia tuli harvoin seuroja pitämään).Molemmat tunsimme iloa. Ja siitä se ystävyys sitten alkoi.
Sen jälkeen on ollut muitakin.
Se pitää itse ottaa ne ensimmäiset askeleet, jos ei halua jotua yksin ja alkaa puhumaan vaan. Kutsua kylään ja käydä vastavierailulla. Käyttää mielikuvitusta eril.tapaamisissa. Tehdä esim. yhdedssä jotakin jne.
kun olet jo rippikoulunkin käynyt, että ei sinun enää vaan tarvitse perheesi mukana kulkea.
Otat oma-alotteisuutta ja alat kulkea uskovaisten RY:llä ja nuorten illoissa ja nuorten kanssakin.
Otat heihin yhteyttä, voit esim. kysyä seuroissa joltakin, että minkälaista toimintaa nuorille on RY:llä. Nuorten iltoja, seurakuntapäiviä yms.
Ja jos sinulle ei tule Päivämies, niin tilaa ihmeessä. Ja ota osaa RY:n yhteiseen toimintaan. Niin löytyy seuraa.
Jos vanhempasi ei huomaa tällaista ehdottaa, ota itse ensimmäiset askeleesi. Sinähän olet jo pian aikunen. Kyllä sinulla alkaa olla jo oma lupa ja vastuu omista menemisistä.
Ja kun olet aikunen, ei ne tällaiset asiat enää kuulu sinun perheesi vastuulle.
Sinä jos olet jo aikunen, voit alkaa etsiä työtä, omaa asuntoa jne. Mutta se oma asunto kannattais hommata jonku uskovaisen kanssa. Tämä on oma ehdotus.
Yritä itse suunnitella lisää, miten haluat oman elämän ja yritä tomia sen mukaan. Jos vanhempasi ei ymmärrä kaikkea, heille ei ole pakko kaikkea puhua.
Kukaan ei tuo näitä asioita valmiina eteesi. Itse täytyy uskaltaa olla asialla. Ja kysellä, että miten nämä asiat järjestyy.
RY:hän jäjrestää kristillisiä opistoja. Jos yrittäsit sinne. Siellä opetetaan nuoria itsenäistymään. Sekin on tärkeä vaihe nuoren elämässä.
Vanhemmat ei sais pitää liikaa kiinni nuoresta ihmisestä, eikä sitoa liikaa.
sinua. Tarvitseehan sitä myöhemminkin omia vanhempia.
Mutta sitä täytyy itse uskaltaa ajatella ja suunnitella miten oman elämän haluaa. Ja tehdä valintoja elämässä.Se on sinun elämä.
se on kuin panis rahaa pankkiin. Ja käy jossakin koulussa kyselemässä ja puhumassa näistä asioista.
Jos olet jo opiseklija, eikö siellä ole kuraattoria jonka kanssa voi puhua?
Tai sitten työnvälitystoimistolle asioille. Puhu ajatuksistasi ja kysele mahdollisuuksistasi.
se täytyy vaan uskaltaa. Mutta älä jätä uskoasi. Se Jumala siunaa elämäsi kun uskovaisena toimit.
Voit rukoilla Jumalaltakin siunausta elämällesi ja voimaa ja viisautta, että osaisit tehdä oikein elmässäsi valintoja. Niin kuin uskoavaiselle sopii.
..niin hirveästi on tullut positiivisia viestejä tänne. Ihan iloksi pistää. Kiitän vielä.
Joo, täytän ensi vuonna 18 ja opiskelemaan olisi kyllä tarkoitus lähteä. Katsoo nyt minne.
Piristi nämä joidenkin tarinat täällä sen verran, ettei tilanne näytä enää ollenkaan niin pahalta. Ainakin tällähetkellä tuntuu siltä.
En tahtoisi kyllä vanhempienkaan mieltä pahoittaa sillä, että jättäisin uskon, joten tuskin olen nyt lähiaikoina uskoani kieltämässä vaikka välillä tuntuukin siltä, ettei jaksa enää.
kiiitti.
kannattaa muistaa.
Vaikka vanhemmat tulisivatkin surulliseksi siitä, että luopuisit uskosta niin suurin suru siitä koituu sinun omalle sielulle.
Ei vanhempia varten tarvitse uskoa.
Kehoittaisin sinua miettimään syytä, miksi olla uskomassa tai miksi ei.
Jokainen vastaa viimeisellä tuomiolla vain itsestään. Silloin ei auta vanhempien eikä lasten usko. Vain se, että onko omat synnit anteeksi ja rauha Jumalan kanssa.
Jumala on luvannut kuuliaisen lapsen elämää siunata ja on luvannut rukouksen kuulla silloin kun se totinen on. Ei ehkä vastaa kahden tunnin sisällä, mutta silloin kun Hän parhaaksi näkee.
Meiltä kysytään uskoa.
Kaikkea hyvää elämääsi toivottaa äiti, joka on joskus käynyt oman kamppailunsa ja halunnut pitää kiinni tästä lahjasta.
uskosta?
VL uskostako?
Sanon se olisi Jumalan voitto, jos ihminen siitä
eksyttävästä harhaopista luopuu ja alkaa etsiä niin
kuin Jeesus sanoo:"Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan, niin kaikki muukin annetaan."
uskosta mikä vie uskojansa perille.
Voit rauhoittua, jos kykenet.
Jos olet onnellinen osassasi niin nauti siitä, elä elämääsi oikeasti äläkä täällä meso koko ajan.
on vain YKSI USKO JOKA JOHTAA TAIVAAN KOTIIN.
VAIN YKSI USKO; YKSI TIE, mutta se USKO ei OLE
vl uskoa se ei ole se TIE jota vl kulkee.
avun huudot?
Oppikysymykset kylläkin.
Se, että tunnet itsesi yksinäiseksi, et ole sulautunut porukoihin, niin voisitko ajatella se
on Jumalan varjelus, Jumalan puhetta sinulle.
Olen itse aikoinani ollut hyvin yksinäinen en
sulautunut joukkoihin tunsin itseni vieraaksi
ja muukalaiseksi. Siis vaikka ihmisiä oli ympärillä niin koin yksin olen.
Itse olen kaiken tuon menneen saanut tulla näkemään Jumalan varjeluksena.
Jumala on näin vetänyt puoleensa ja estänyt minua
kiinnittymästä mihinkään valheellisiin verkkoihin.
Nyt saan todella kiittää Jumalaa kaikesta menneestä. Ja vaikka olisin yksin en koskaan
ole yksin vaan Jeesus on kanssani.
Ja tärkeintä todella ihmiselle on se, että pääsee
Jumalan yhteyteen, niin kaikki muukin tarpeellinen
annetaan.
Ei todellakaan mitään enää puutu kun ihminen
saa Jeesuksen kanssa matkaa tehdä.
kuuluu uskon hedelmäksi luettuihin vanhurskaiden tekoihin.
Emmem me voi sano, että olenko minä veljeni vartija. Meillä vl:illä on yhteisvastuu kuitenkin.
On eri asia jos ei ole mitä antaa. Mutta näin tylyjä vastauksia ei ole tarpeellista antaa.
Silloin on parpmpi olla hiljaa, jos ei tiedä mitä vastaa.
mikä oli tylyä?
Jos sanotaan, että Jeesus on ihmisen PARAS YSTÄVÄ
niin MITEN SE VOI OLLA TYLYÄ?
En huutanut, en vihaisesti sanonut, vaan hämmästys
on suuri?????
se on väitetään jotain tylyksi ja sitten häivytään.
Voi, voi ja voi kun ollaan kaukana ELÄVÄSTÄ JUMALASTA, tämä oli pakko sanoa.
TODELLA KAUKANA ELÄVÄSTÄ JUMALASTA.
Ajattelin vielä vastata sulle, vaikka oot jo saanut aika paljon vastauksia. Sen sanon sulle, että älä hyvä ihminen jätä uskoasi. Itse olen käynyt samat kamppailut, ja saan vaan Jumalaa kiittää siitä, että olen sittenkin jaksanut olla uskossa. Usko on niin suuri lahja, ettei sitä voi käsittää. Kyllä mullakin on ollut omat kamppailuni, meinasi usko mennä, mutta Jumala antoi voimaa. Ei sunkaan tarvi jaksaa kuin päivä kerrallaan. Ei mullakaan juuri ole uskovaisia ystäviä.