Viimeinen

muutenkin sinä aloittajanainen sorrut siihen samaan mitä tällä palstalla ei kukaan halua lukea, näihin nimettömiin jäähyväisiin joista tuskin jää kellekään hyvä mieli/paitsi korkeintaan sinulle itsellesi ja marttyyrinluonteellesi.

Vaikka kemiasta puhuminen on aika utopistinen ajattelutapa silti kovinkaan moni ihastunut ei voi myöntää etteikö toisessa olisi jokin selittämätön vetovoima, miksi haluaa olla juuri tietyn ihmisen kanssa.

Luopuminen, niin ehkä se on valehtelua omista tunteista niin kauan kuin tunteita ei ole avoimesti tunnustettu.

laittaa näihin jäähyväisviesteihin se minne päin ne ovat osoitetut. Ei joutuisi ulkopuoliset suremaan.

sinä olet taas täällä. Niin kauan kun on tarve todistella ja uskotella eteenpäin menemisestä ym. ei se vielä ole totta. Itsellesi valehtelet ja hetken se voi onnistua mutta valhe tekee pahaa jälkeä sydämessä.

kaikille lukijoille. Olen jättänyt hyvästit myös henkilökohtaisesti, joten henkilö kyllä tietää etten häneen enää yhteyttä ota. Ei siis tarvitse surra, jos ei ole kukaan kertonut ajatuksistaan muutenkin kuin täällä. Saattaa olla, että huonenna (en puhu kellonajasta vaan huomisesta nukkumisen jälkeen) olen täällä taas, mutta en enää toivottele hänelle hyviä öitä, enkä halua kertoa kenelle viesti oli, koska hän tuskin näitä muutenkaan lukee ja jos lukee, niin tietää kenelle viesti oli ilman nimeäkin.
Tämä vain on minun tapani yrittää päästä irti, joten suonette sen minulle.
En ole marttyyri vaan suren, jotta voin jatkaa eteenpäin. Hänellä tulee olemaan aina paikka sydämessäni, mutta joku toinen saattaa joskus lunastaa paikan siitä vierestä. Nyt ei ole sen aika.