Tarina jatkuu, mutta edelleenkään ei kunnon toimintaa... sitä on kuitenkin luvassa, malttakaa vaan mielenne.
-------------------------------------------------
En jaksanut koko viikonloppuna lähteä mihinkään, istuin vain kotona ja katsoin telkkaria ja luin. Välillä muistelin mysteerimiestä kahvilassa ja teki mieli hakata päätä seinään kun olin niin naurettava. Täytyy kuitenkin myöntää, että illalla peittojen alla ajattelin häntä paljon myönteisemmässäkin mielessä.
Hän sopi fantasioihini kuin nakutettu, hänen olemuksestaan, pukeutumisestaan, iästään, silmistään, kaikesta huokui valtaa ja valta kiihotti minua. Kuvittelin kuinka tapaisimme uudestaan, ja hän tulisi puhumaan minulle ja veisin hänet kotiini. Hän hyväilisi minua niskasta... melkein haistoin taas partaveden. Sitten suutelisimme kiihkeästi, ja istuisin hänen syliinsä, ihan lähelle. Hän veisi tilannetta ja minua, antautuisin hänelle täysin. Halusin tuntea hänen vahvat käsivartensa ympärilläni ja heittäytyä virran mukaan, kiihkon valtaan.
Peiton alla käteni hakeutuivat pikkuhousujen alle ja rinnoilleni. Hyväilin rintojani ja hivelin ja puristelin nännejä. Kuvittelin kuinka mysteerimies ottaisi pois rintaliivini ja kuinka hän hyväilisi rintojani ja nuolisi ja näykkisi ja imisi nännejäni. Samalla hän ujuttaisi sormensa pikkuhousuihini ja tekisi minulle, mitä nyt tein itselleni: naisi minua sormillaan, hieroisi klittaa lujasti ja varmasti.
En päässyt fantasiassani kuin tähän asti, niin laukesin jo ihanasti voihkien, selkäni kaareutui hieman ja tuntui että lantion seutu räjähtäisi, silmissä sumeni ja kasvot vääntyivät nautinnosta. En jaksanut enää jatkaa ajatuskulkua ja nukahdin tyytyväisenä.
Maanantaina menin taas töihin ja kerroin Hannelelle, työkaverilleni, että näin ihan hyvännäköisen miehen kantakuppilassamme lauantaina. Hannele halusi heti kuulla kaiken hänestä, ja kerroinkin mitä olin havainnut ja miten sitten olin mokannut itseni. Nauroimme, ja Hannele sanoi, että ei se varmaan näyttänyt niin pahalta kuin se tuntui. Iltapäivällä menimme yhdessä kahvilaan istumaan, mutta tietenkään Mr. Mysteryä ei näkynyt siellä. Hänhän saattoi olla sitä paitsi jostain ihan muualta kotoisin, enhän muistaakseni ollut nähnyt häntä aiemmin, vaikka hän muistuttikin minua jostain.
Aloin jo unohtaa koko tyypin ja puhuimmekin Hannelen exästä Antista, joka vainosi häntä, vaikka seurusteli jo uuden kanssa ja suunnittelimme ensi viikonlopun rientoja. Oli jo aikakin päästä välillä kavereiden kanssa tuulettumaan. Ehkäpä muuten näkisin Samun, erään tyypin, jonka kanssa olin viettänyt iltaa pari viikkoa sitten. Hän jos kuka saisi minut unohtamaan mysteerimiehen.
Kahvilaistunnon jälkeen menin vielä kauppaan. Illalla tulisi televisiosta hyvä elokuva, ja halusin jotain hyvää ruokaa sen kanssa. Tekisiköhän sitä täytettyjä patonkeja, sinne voisi laittaa vaikka salaattia ja kurkkua tomaattia ja...
Mietin ruokalistaa kävellessäni kohti kauppaa. Silloin näin hänet! Sydämeni melkein pysähtyi ja niin minäkin siihen kadulle. Hän oli vastakkaisella puolella, ja aivan, niinkuin olisi huomannut minut! Kääk. Nyökkäsin hänelle ja jatkoin matkaa. Hetken päästä käännyin katsomaan takaisin, mutta hän oli kadonnut, tai en ainakaan nähnyt häntä.
Hymyilin kaupassa itsekseni: nyt tiesin, että mysteerimies ei ollut vain käymässä täällä, tai jos olikin, niin ainakin hän oli viipynyt jo muutaman päivän ja se toi minulle jotain toivoa ehkä nähdä hänet vielä. Aloin jo nauttia tästä pienestä jännityksestä, tämä tuntui kuin jännältä leikiltä. Toinen ääni päässäni kuitenkin sanoi, että en ole kiinnostunut noin pelottavan näköisistä miehistä, ja vielä niin paljon vanhemmista, ja samainen ääni myös toitotti, että vaikka kuinka olisinkin kiinnostunut, niin se mies ei taatusti ole joten voisin unohtaa hänet samantien. Sanoin äänelle, että turpa kiinni, kai sitä saa pieniä fantasioita kehitellä, tiedän kyllä etteivät ne johda mihinkään, mutta haluan edes kuvitella jotain jännitystä elämääni.
Koko viikon mietin tuota kahvilassa istunutta miestä ja odotin näkeväni hänet jossain. Käännyin katsomaan kaikkia miehiä, joilla oli pitkä musta takki ja olin myös ehkä tavallista tarkkaavaisempi muutenkin ulkona liikkuessani. Pukeuduin myös huolellisemmin kuin yleensä, ja ostin jopa yksi päivä tosi seksikkäitä alusvaatteita, sukkanauhakorseletin ja sukat, uuden hajuveden, uusia meikkejä sekä uuden mekon viikonloppua varten. Ajattelin, tämähän on hauska leikki ja saa minut paremmalle tuulelle, vaikka ei sitä mysteerimiestä enää näkyisikään. Ja ehkäpä joku muu kiinnostuisi minusta, kun olisin näin valppaana, Samu oli tietysti yksi varteenotettava tyyppi, ja siksi odotinkin myös viikonloppua innostuneena.
Tunsin itseni tosi seksikkääksi jopa töissä, ja flirttasin uuden lähetin kanssa. Hannele kiusasi minua, "onko mysteerimies saanut sinut noin hyvälle tuulelle", mutta nauroin vain ja käskin hänen olla hiljaa.
-------------------------------------------------
En jaksanut koko viikonloppuna lähteä mihinkään, istuin vain kotona ja katsoin telkkaria ja luin. Välillä muistelin mysteerimiestä kahvilassa ja teki mieli hakata päätä seinään kun olin niin naurettava. Täytyy kuitenkin myöntää, että illalla peittojen alla ajattelin häntä paljon myönteisemmässäkin mielessä.
Hän sopi fantasioihini kuin nakutettu, hänen olemuksestaan, pukeutumisestaan, iästään, silmistään, kaikesta huokui valtaa ja valta kiihotti minua. Kuvittelin kuinka tapaisimme uudestaan, ja hän tulisi puhumaan minulle ja veisin hänet kotiini. Hän hyväilisi minua niskasta... melkein haistoin taas partaveden. Sitten suutelisimme kiihkeästi, ja istuisin hänen syliinsä, ihan lähelle. Hän veisi tilannetta ja minua, antautuisin hänelle täysin. Halusin tuntea hänen vahvat käsivartensa ympärilläni ja heittäytyä virran mukaan, kiihkon valtaan.
Peiton alla käteni hakeutuivat pikkuhousujen alle ja rinnoilleni. Hyväilin rintojani ja hivelin ja puristelin nännejä. Kuvittelin kuinka mysteerimies ottaisi pois rintaliivini ja kuinka hän hyväilisi rintojani ja nuolisi ja näykkisi ja imisi nännejäni. Samalla hän ujuttaisi sormensa pikkuhousuihini ja tekisi minulle, mitä nyt tein itselleni: naisi minua sormillaan, hieroisi klittaa lujasti ja varmasti.
En päässyt fantasiassani kuin tähän asti, niin laukesin jo ihanasti voihkien, selkäni kaareutui hieman ja tuntui että lantion seutu räjähtäisi, silmissä sumeni ja kasvot vääntyivät nautinnosta. En jaksanut enää jatkaa ajatuskulkua ja nukahdin tyytyväisenä.
Maanantaina menin taas töihin ja kerroin Hannelelle, työkaverilleni, että näin ihan hyvännäköisen miehen kantakuppilassamme lauantaina. Hannele halusi heti kuulla kaiken hänestä, ja kerroinkin mitä olin havainnut ja miten sitten olin mokannut itseni. Nauroimme, ja Hannele sanoi, että ei se varmaan näyttänyt niin pahalta kuin se tuntui. Iltapäivällä menimme yhdessä kahvilaan istumaan, mutta tietenkään Mr. Mysteryä ei näkynyt siellä. Hänhän saattoi olla sitä paitsi jostain ihan muualta kotoisin, enhän muistaakseni ollut nähnyt häntä aiemmin, vaikka hän muistuttikin minua jostain.
Aloin jo unohtaa koko tyypin ja puhuimmekin Hannelen exästä Antista, joka vainosi häntä, vaikka seurusteli jo uuden kanssa ja suunnittelimme ensi viikonlopun rientoja. Oli jo aikakin päästä välillä kavereiden kanssa tuulettumaan. Ehkäpä muuten näkisin Samun, erään tyypin, jonka kanssa olin viettänyt iltaa pari viikkoa sitten. Hän jos kuka saisi minut unohtamaan mysteerimiehen.
Kahvilaistunnon jälkeen menin vielä kauppaan. Illalla tulisi televisiosta hyvä elokuva, ja halusin jotain hyvää ruokaa sen kanssa. Tekisiköhän sitä täytettyjä patonkeja, sinne voisi laittaa vaikka salaattia ja kurkkua tomaattia ja...
Mietin ruokalistaa kävellessäni kohti kauppaa. Silloin näin hänet! Sydämeni melkein pysähtyi ja niin minäkin siihen kadulle. Hän oli vastakkaisella puolella, ja aivan, niinkuin olisi huomannut minut! Kääk. Nyökkäsin hänelle ja jatkoin matkaa. Hetken päästä käännyin katsomaan takaisin, mutta hän oli kadonnut, tai en ainakaan nähnyt häntä.
Hymyilin kaupassa itsekseni: nyt tiesin, että mysteerimies ei ollut vain käymässä täällä, tai jos olikin, niin ainakin hän oli viipynyt jo muutaman päivän ja se toi minulle jotain toivoa ehkä nähdä hänet vielä. Aloin jo nauttia tästä pienestä jännityksestä, tämä tuntui kuin jännältä leikiltä. Toinen ääni päässäni kuitenkin sanoi, että en ole kiinnostunut noin pelottavan näköisistä miehistä, ja vielä niin paljon vanhemmista, ja samainen ääni myös toitotti, että vaikka kuinka olisinkin kiinnostunut, niin se mies ei taatusti ole joten voisin unohtaa hänet samantien. Sanoin äänelle, että turpa kiinni, kai sitä saa pieniä fantasioita kehitellä, tiedän kyllä etteivät ne johda mihinkään, mutta haluan edes kuvitella jotain jännitystä elämääni.
Koko viikon mietin tuota kahvilassa istunutta miestä ja odotin näkeväni hänet jossain. Käännyin katsomaan kaikkia miehiä, joilla oli pitkä musta takki ja olin myös ehkä tavallista tarkkaavaisempi muutenkin ulkona liikkuessani. Pukeuduin myös huolellisemmin kuin yleensä, ja ostin jopa yksi päivä tosi seksikkäitä alusvaatteita, sukkanauhakorseletin ja sukat, uuden hajuveden, uusia meikkejä sekä uuden mekon viikonloppua varten. Ajattelin, tämähän on hauska leikki ja saa minut paremmalle tuulelle, vaikka ei sitä mysteerimiestä enää näkyisikään. Ja ehkäpä joku muu kiinnostuisi minusta, kun olisin näin valppaana, Samu oli tietysti yksi varteenotettava tyyppi, ja siksi odotinkin myös viikonloppua innostuneena.
Tunsin itseni tosi seksikkääksi jopa töissä, ja flirttasin uuden lähetin kanssa. Hannele kiusasi minua, "onko mysteerimies saanut sinut noin hyvälle tuulelle", mutta nauroin vain ja käskin hänen olla hiljaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jahas... mihinkähän se mun eka osa katos... no en pysty sitä nyt lähettämään, mutta taidan huomenna illalla tehdä sen.
kai sä tota tarinaa viel jatkat....mä ainakin odotan