Olen huomannut, että mitä enemmän vietän aikaa tuttujen/kavereiden seurassa, sitä yksinäisemmäksi itseni tunnen. Aiemmin meni vuosia niin ettei mulla ollut yhtään kaveria, ja vaikka halusinkin koko ajan tutustua muihin, en ollut mitenkään epätoivoinen tms. vaan nautin myös yksin olosta. Nykyään mulla on kymmeniä tuttuja ja muutama sellainen kaveri, joiden kanssa juttelen välillä tuntikausia kaikesta maan ja taivaan välillä olevasta. Mua alkaa nykyään helposti ahdistaa, jos olen muutaman päivän tapaamatta ketään kaveria ja pääsemättä juttelemaan kunnolla. Yksinäisyys tuntuu välillä musertavalta. Jos kuitenkin olen pitkään yksin, kuten kesäisin maalla ollessani, yksin olo alkaa taas tuntua ihan mukavalta. Mutta kaupunkiin ja sosiaalisen elämän pariin palatessa yksinäisyys alkaa taas ahdistaa... Pitäisikö tässä ruveta kokonaan erakoksi kun tuntuu siltä, etten pysty millään solmimaan riittävästi ystävyyssuhteita?
Kummallista
Kuba
3369
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kun on pidempään yksin ympäristössä, missä se on luonnollista, ei yksinolo ahdista lain. Ystäviä tai muita satunnaistuttuja tavattuaan tuntuu taas tosi ankealta olla yksin kotona.
Minkäs tämmöiselle sopeutumishäiriölle voit. Ehkä en pysty prosessoimaan sitä ristiriitaa, että ihmisiä on ympärillä, mutta heihin ei ole yhteyttä. Olenkin ajatellut muuttaa johonkin korpeen asumaan. Tarpeeksi yksinkertaista elämää meikäläiselle. ;-)
mutta väittäisin kuitenkin, että kysymys on ihan inhimillisetä asiasta.
Ihminenhän on laumaeläin kaikesta huolimatta ihminen kaipaa kaltaisiaan ympärilleen ja sillä on todellakin tarve kuulua johonkin ryhmään. Voisin sanoa että kyseessä on jonkinlainen orastava oman lauman etsintä vaihe, vaihe joka edeltää varsinaista pesänrakennusvaihetta.
Mikä siis neuvoksi? Noh, menkää sinne missä on muitakin kaltaisianne.
Mulla ei oo ystäviä mutta siinä se kummallisuus onkin, vaikka olisikin en jaksa kattella kauaa muita, mulla on omat kuvioni ja juttuni. Jos haluan olla ja lukea, en halua silloin seurustella. Eli kaipaan itsekkäästi ystäviä vain sillon kun mulle sopii.