moikka kaikki!
olen joskus kirjoittanut tänne mutta nyt yrittäisin kasata tähän yhteen tekstiin kaikki minua vaivaavat ongelmat.
olen vielä peruskoulussa yhdeksännellä.en en enää jaksaisi koulua,opiskelun haluni alkavat hiipua.joskus minulle tulee sellaisia energisia kohtauksia, että "hei nyt mä teen vaikka pari tehtävää lisätehtäviä ja teenpä tuosta myös jonkun tutkielman oikein kunnolla", mutta sitten joskus olen niiiin väsynyt etten jaksa tehdä edes läksyjä kunnolla.nukun joka yö melkein saman verran n. 7-9 tuntia.minua väsyttää melkein koko ajan...
ruokahalussani ei ole mitään vikaa.se on ihan normaali,mutta karkkeja ja suklaata menee aivan mielettömästi.niitä on vain pakko saada.rahaahan siinä menee aivan turhaan.ja lihoo lisää.
tuntuu, että kaverini/ystäväni alkavat häipyä luotani.en ole enää niin paljoa jutuissa mukana jne. minusta tuntuu tuolta, en sitten tiedä tarkoittavatko kaverini/ystäväni sitä, että minulle tulee ulkopuolinen olo... jotenkin tuntuu myös, että he löytävät koko ajan lisää uusia kavereita ja minä jään kokonaan pois heidän elämästään.
itsetuntoni on aivan syvältä.. olen ruma, enkä nää itsessäni mitään kaunista.olen lihava, vaikka äitini väittää,että olen ihan normaalipainoinen, mutta miksi minulla sitten on suuret reidet,todella leveä peppu ja paljon läskiä mahassa?todella on..
ajattelen hirveästi, että mitä muut minusta ajattelevat.
koulussa esityksiä jos joutuu pitämään, nii sydän hakkaa niin, että tuntuu tulevan rinnasta ulos,kylmähiki ja änkyttäminen...
en kehtaa mennä kauppaan ostamaan karkkia,sipsejä,limsaa koska pelkään että joku tuttu näkee minut ja ajattelee että"v****,ei tuo tarvitsisi enää yhtään rasvaa ja hiilareita", siksi joudun aina vaivaamaan perheenjäseniäni tuomaan minulle hyvää kaupasta...
minun on vaikea ottaa positiivista palautetta vastaan itsestäni, koska uskon, että he eivät kuitenkan tarkoita sitä mitä sanovat...
olen hyvin huolissani äidistäni, joka on minulle elämäni tärkein ihminen.nyt hän yrittää lopettaa tupankan polttoa, mikä on TODELLA hyvä asia.samoin isäni.. hän on suoraan sanottuna juonut itsensä melkein kuoliaaksi. hänellä on sydämmessä varmaankin häikkää,rasvamaksa,korkeat verenpaineet.hänestä olen myös todella huolestunut.
ärsyynnyn melko helposti.esim jos veljeni tulee huoneeseeni, niin lähden hänen peräänsä juoksemaan ja usein myös lyön häntä.
kirjoitin tuonne toiselle palstalle myös yhdestä todella suuresta ongelmasta ja se vaivaa minua kovasti ja saa minut ahdistuneeksi.
ummhhh.. en jaksa nyt ajatella enempää.. mutta tässä joitain ongelmiani.kiitos mahdollisista vastauksista! : )p.s. anteeksi kovin sekava viestini
olen joskus kirjoittanut tänne mutta nyt yrittäisin kasata tähän yhteen tekstiin kaikki minua vaivaavat ongelmat.
olen vielä peruskoulussa yhdeksännellä.en en enää jaksaisi koulua,opiskelun haluni alkavat hiipua.joskus minulle tulee sellaisia energisia kohtauksia, että "hei nyt mä teen vaikka pari tehtävää lisätehtäviä ja teenpä tuosta myös jonkun tutkielman oikein kunnolla", mutta sitten joskus olen niiiin väsynyt etten jaksa tehdä edes läksyjä kunnolla.nukun joka yö melkein saman verran n. 7-9 tuntia.minua väsyttää melkein koko ajan...
ruokahalussani ei ole mitään vikaa.se on ihan normaali,mutta karkkeja ja suklaata menee aivan mielettömästi.niitä on vain pakko saada.rahaahan siinä menee aivan turhaan.ja lihoo lisää.
tuntuu, että kaverini/ystäväni alkavat häipyä luotani.en ole enää niin paljoa jutuissa mukana jne. minusta tuntuu tuolta, en sitten tiedä tarkoittavatko kaverini/ystäväni sitä, että minulle tulee ulkopuolinen olo... jotenkin tuntuu myös, että he löytävät koko ajan lisää uusia kavereita ja minä jään kokonaan pois heidän elämästään.
itsetuntoni on aivan syvältä.. olen ruma, enkä nää itsessäni mitään kaunista.olen lihava, vaikka äitini väittää,että olen ihan normaalipainoinen, mutta miksi minulla sitten on suuret reidet,todella leveä peppu ja paljon läskiä mahassa?todella on..
ajattelen hirveästi, että mitä muut minusta ajattelevat.
koulussa esityksiä jos joutuu pitämään, nii sydän hakkaa niin, että tuntuu tulevan rinnasta ulos,kylmähiki ja änkyttäminen...
en kehtaa mennä kauppaan ostamaan karkkia,sipsejä,limsaa koska pelkään että joku tuttu näkee minut ja ajattelee että"v****,ei tuo tarvitsisi enää yhtään rasvaa ja hiilareita", siksi joudun aina vaivaamaan perheenjäseniäni tuomaan minulle hyvää kaupasta...
minun on vaikea ottaa positiivista palautetta vastaan itsestäni, koska uskon, että he eivät kuitenkan tarkoita sitä mitä sanovat...
olen hyvin huolissani äidistäni, joka on minulle elämäni tärkein ihminen.nyt hän yrittää lopettaa tupankan polttoa, mikä on TODELLA hyvä asia.samoin isäni.. hän on suoraan sanottuna juonut itsensä melkein kuoliaaksi. hänellä on sydämmessä varmaankin häikkää,rasvamaksa,korkeat verenpaineet.hänestä olen myös todella huolestunut.
ärsyynnyn melko helposti.esim jos veljeni tulee huoneeseeni, niin lähden hänen peräänsä juoksemaan ja usein myös lyön häntä.
kirjoitin tuonne toiselle palstalle myös yhdestä todella suuresta ongelmasta ja se vaivaa minua kovasti ja saa minut ahdistuneeksi.
ummhhh.. en jaksa nyt ajatella enempää.. mutta tässä joitain ongelmiani.kiitos mahdollisista vastauksista! : )p.s. anteeksi kovin sekava viestini
Vastaukset 3
Vanhimmat
Yritä päästä esim. terveydenhoitajan juttusille, sitä kautta saat lähetteen koulupsykologille ja apua.
Luulen tietäväni miltä sinusta tuntuu. Olen itsekin ysillä eikä mikään tunnu kiinnostavan.
Vaikutat fiksulta ja ajattelevalta nuorelta.
Kuten tuossa edellä jo todettiinkin, kannattaa käydä juttelemassa tilanteestasi terveyden- hoitajan luona. Omasta nuoruuden kokemusestani kuitenkin sanoisin, että aika normaalilta nuo tuntemukset kuulostaa. Voi tuntua täti-ihmisen lausumalta, mutta tuohon ikään liittyy oman itsensä hakeminen, epävarmuus ja jonkinlainen ahdistus, joka paranee ajan kuluessa.
Mutta käy siellä vastaanotolla. Ammattilainen arvioi, missä mennään ja ottaa kantaa siihen, tarvitaanko jotain toimenpiteitä.
Kirjoituksestasi päätellen, kuten sanoin, sinulla fiksuna tyyppinä, on kaikki eväät elämään. Voi hyvin!
MÄ TIEDÄN MISTÄ LÖYTYIS APU! SE ON JEESUS KRISTUS!!MULLA OLI KANSA ITSETUNTO ONGELMIA MASENNUSTA, MUTTA LÖYSIN AVUN JEESUKSESTA JA LUKEMALLA HÄNEN SANAANSA PÄIVITTÄIN! MEE IHMEESSÄ PAIKALLISEE SEURAKUNTAA! SANON ETTÄ TULEE TAPAHTUMAAN IHMEITÄ KOHDALLASI! VOIT RUKOILLA MYÖS TÄSSÄ HETKESSÄ , ETTÄ JEESUS ANNA SYNTINI ANTEEKSI JA TUU MUN ELÄMÄÄN!