ns. ihmeparantumisia? Näitähän joskus kuulee tapahtuneen monissa vapaissa uskonsuunnissa. Eräs helluntailainen väitti minulle kerran olleensa läsnä kokouksessa, jossa saarnamies rukouksen voimalla paransi vuosikausia vaikeaa epilepsiaa ja diabetesta sairastaneen naisen näistä taudeista lopullisesti. Onko vastaavia kokemuksia lestadiolaisuuden piirissä esiintynyt?
Ulkopuolisena ja uskonnollisista liikkeistä kiinnostuneena olisin halukas tietämään tosiasioita näistä tapauksista. Ei siis mitään "puujalka parani"-juttuja, vaan todellisia tapauksia, jos niitä on olemassa.
Sielun sairauksista uskon itsekin monien päässeen, kun kalvava omatunto on rauhoitettu evankeliumin lupauksilla. Eräskin sukulaiseni takavuosikymmeninä oli vähällä "seota päästänsä", kun sai voimallisen herätyksen maallisten ja maailmallisten rientojensa keskellä. Hän teki parannuksen ns. esikoislestadiolaisiin ja on nykyisin ihan normaali ihminen.
Ulkopuolisena ja uskonnollisista liikkeistä kiinnostuneena olisin halukas tietämään tosiasioita näistä tapauksista. Ei siis mitään "puujalka parani"-juttuja, vaan todellisia tapauksia, jos niitä on olemassa.
Sielun sairauksista uskon itsekin monien päässeen, kun kalvava omatunto on rauhoitettu evankeliumin lupauksilla. Eräskin sukulaiseni takavuosikymmeninä oli vähällä "seota päästänsä", kun sai voimallisen herätyksen maallisten ja maailmallisten rientojensa keskellä. Hän teki parannuksen ns. esikoislestadiolaisiin ja on nykyisin ihan normaali ihminen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Joitakin tapauksia tulee mieleen, että sellaisia rukoilijoita on ollut lestadiolaisten keskuudessa, tosin harvakseen.
Jonkin kertomuksen olen kuullut, että mieleltään järkkynyt ihminen parani, kun sai kuulla evankeliumia kohdallen. En tiedä oliko silloin ihmeparanemisesta kyse.
Jeesuksen esikuva oli sellainen, että hän vapautti ihmisiä syntikuormasta sekä fyysisistä sairauksista.
Ihmeparantuminen tapahtuu silloin kun se tapahtuu.Me ihmiset olemme siinä varmaan ottajan asemassa.Emme antajan.
Teemme mitä voimme ja sitten tapahtuu se, mitä on tapahtuakseen.Yritämme vain parhaamme, sillä enempään meistä ei ole.
Olen seurannut elvytystä, jossa kuolemaan ei ollut mitään syytä.Silti kuoleminen tapahtui.
Sitten olen seurannut tilannetta jossa elämään ei ollut enään mitään syytä ja elämä jatkuu yhä edelleen.
Mikä on ihmeellistä parantumista / elämän jatkumista ( toistaiseksi)?
Eikö jokainen päivä ole ihmeellinen jonka saamme elää, sillä elämän lanka on monesta pienenpienestä tekijästä kiinni.Vain yksi pikkuseikka pettää ihmistoiminnassa .. ja elämää ei enää ole.
Jumalan tiet ovat tutkimattomat.
Lahjana saamme jokaisen päivän jota elämässämme elämme.Se on aikaa jota kutsutaan armonajaksi.
Suuri kysymys onkin se, että miten käytät jäljellä olevan aikasi?
Elämä päättyy jokaisella ja se on varmaa.
"Jonkin kertomuksen olen kuullut, että mieleltään järkkynyt ihminen parani, kun sai kuulla evankeliumia kohdallen. En tiedä oliko silloin ihmeparanemisesta kyse"
Kertomuksiahan kuulee joka päivä hevosmiesten tietoimistosta! Kerro lisää, mitä olet kuullut? Lienet vieraillut Nokia-Mission kokouksissa?
Tässä ihan muutaman viikon sisällä tuli
jollekin lahtelaiselle 15-vuotiaalle joku paha sairaus (tyyliin joku veri-/aivojuttu, en nyt muista), josta seurakunta rukoili yhdessä seuroissa. Heti sitten viikolla pääs poika sairaalasta.. Uskon että tää on aika ihme.
>Tässä ihan muutaman viikon sisällä tuli
jollekin lahtelaiselle 15-vuotiaalle joku paha sairaus (tyyliin joku veri-/aivojuttu, en nyt muista), josta seurakunta rukoili yhdessä seuroissa. Heti sitten viikolla pääs poika sairaalasta.. Uskon että tää on aika ihme.<
Olisiko nykyaikaisella koululääketieteellä mitään osaa tahi arpaa paranemiseen?
Lahtelainen sai ns. aivoveren vuodon. Joutui sairaalaan. Ja kas,hän pääsi sieltä pois jo viikon kuluttua, kun sairalassa oli paikkapula ja olisi tullut kalliiksi pitää enää sairaalassa, vaan laitettiin kotihoitoon. Sitä en tiedä kuka rukoili, mutta se on ihme, että laittoivat sairaalasta liian pian pois kotihoitoon.
On on, sairaat parannetaan, kuurot kuulevat, rammat hyppäävät, ontuvat käy ja sokeat saavat näkönsä. Vieläkö parempaa pitäisi etsiä.
Kiitos Jeesus, aamen.
Tämä parantuminen on ainakin tapahtunut ja monelle. En tiedä onko se ihme vai ei, mutta minusta se on hieman outoa.
Kun lääkäri kirjoittaa suosituksen sairaseläkkeestä eläke viranomaisille, ja potilas saa nk. sairaseläkepaperit, niin kas kummaa yleensä ihminen parantuu nopeasti ja vaivat on poissa.
Jos vaikka ennen on työssä selkä vaivannut, se ei enään tunnu tukkimetsässä, tai jos autoilu on ollut niin raskasta, että työssä ei voi ajaa, niin kas kummaa sen jälkeen kyllä voidaan ajaa lappiin ja takasin. Eipä enään autoilua haittaa, kun toimeentulo on turvattu, ja saa olla "vapaaherrana" eikä taakkaansa tarvitse enään kantaa. (työtä ja vaivaa)
Tämmöisiä "ihmeparantumisia" minä olen huomannut monella. Lisäksi tähän vielä liittyy evankeliumin julistuksen halu. On halu julistaa evankeliumia, vaikka kukaan ei ole siihen edes asettanut, eikä edes olla pyydetty, vaan itse ollaan väkisin siihen mielitty, ja kielitty.
Kierretään kirkoissa ja kirkon takana ja ollaan henkeä ja voimaa täynnä, ja siinä sivussa "kampataan" mummot nurin.
En tiedä oikein muunlaisista ihmeparantumisista, ja ihmeparantajista, enkä muistakaan poppamiehistä, enkä ennustaja eukoista. Itse pidän heitä täysinä huijjareina, jotka varastavat köyhien rahat.
Tosin Jumala on luvannut kuulla nöyrien rukouset, mutta sairaudet ja kuolema on asetettu ihmisen päälle synnin palkkana, jonka ihminen teki kerran paratiisissa.
Moni edesmennyt uskova on kantanut ruumiissaan monet sairaudet ja vaivat aina hautaansa asti, ja tehnyt työtä nurkumatta varmasti raskaamissa oloissa kuin yksikään meistä.
Tosin, nykyajan ihmiset tahtovat päästä vain mahdollisimman helpolla, eivätkä kärsisi mitään.
Jumalasta koitetaan tehdä "markkinatavaraa" kaikilla poppakonsteilla ja uskkotteluilla joilla hyväuskoisia höynäytetään.
Luther opetti ristin ja kärsimyksen teologiaa. Ei mitään menestysoppia, kuten monet Amerikan maalta tulleet opit "kun nyt uskot, niin kyllä varmasti paranet tai toivut ja saat kaikki maalliset asiasi hyvin."
Maalliset asiat toimivat usein syyn ja seurauksen periaatteella, kuten esim jos olet jotain sellaista tehnyt, mistä olet seuraumuksena saanut ruumiiseesi vamman, niin vaikka kuika toivot ja uskot, niin usein saat vammaasi hautaan asti kantaa. Tosin lääketiede voi myös paljon tehdä, mikä on hyvä ja tarpeellinen.
Meidän vapahtajammekin tunsi kaiken kivun ja säryn ruumiissaan, ja kantoi ne nurkumatta aina ristinkuolemaan asti.
Hän on kristittyjen oikea esikuva.
Varmaan tuli hyvä olo sulle.
Onhan se hyvä sappensa purkaa silloin tällöin.
Tässä vain pitäisi ottaa huomioon todellinen Jeesus, josta myös puhuit.
Hän lähetti opetuslapsiaan ja sanoi: Parantakaa sairaat....
Mihin aiot tämän puolen Hänestä havittää????
Yleensä se koira älähtää, mihin kalikka kalahtaa.
Tämmöinen on sananlasku Suomessa. Monesti paikkansa pitävä.
Ko. henkilöitä on kristityissä, ja niitä on epäuskoisissa. Epäuskoisissa monin verroin enemmän, joka on puhdasta tilastotiedettä.
Mielestäni asia on kuten kirjoitin, ja
Suokoon Jumala, ettei meistä kristityistä tule sellaisia, eikä edes ajatusmailmaan pesiydy ko. ajattelu.
Kerrataan pari asiaa.
Tässä minusta tuntui, että sinulla meni sekaisin kaksi asiaa.
Ensiksi paranevat eläköityneet toinen asia hengellisissä tilaisuuksissa tapahtuvat paranemiset.
Minusta on sopimatonta yhdistää nämä kaksi asiaa. Kun luemme ajatuksella raamattua Jeesuksen opetuksista alkaen, siellä tulee esille rukouksessa paraneminen Jeesuksen Nasaretilaisen nimessä.
Jos nyt sitten oletetaan, että joku on saanut eläkepäätöksen "väärin perustein", on se hänen syntinsa tai virheensä, mutta näitä kahta asiaa ei mielestäni saa yhdistää, koska se merkitsee helposti Jeesuksen Kaikkivaltiuden mitätöimistä.
taito kirjoitti aika paljon asiaa. Noihin eläköitymisen syihin ja seurauksiin en ota kantaa, koska en ole asiantuntija.
Mutta sairaita Jeesus tahtoo parantaa tälläkin ajalla. Se on: Hengellisesti sairaita. Monet ajattelevat vain maallisen elämän vaivoja ja etsivät siihen apua Jumalalta. Ajatellen uskon "ottamalla" saavansa avun ajallisen elämän vaivoihin.
Totta onkin, että parannuksen jälkeen ajallisestikin elämän laatu paranee. Mutta se mieli, se mieli. Jeesuksen kärsimys ja kuolema särkee syntisen sydämen, eikä silloin ole ensimäinen ajatus maallisen elämän parannus. Eikä ruumiin sairaudet.
on varma täällä Itä-Suomen alueella. Mies juoksi vuosia lääkärissä, kun ei muka jaksanut tehdä työtä ja varsinkin autolla ajaminen, mitä tuohon työhön oleellisena osana liittyi, oli myrkkyä. Mies sai muka muistin katkoja ja huimausta ja unikohtauksia aina työajossa. Ja lopulta tuli sairaseläkepaperit reilusti alle 50-vuotiaana. Mutta nyt , (ihmeparantuminen kai?) kun hän on vapaaherra työelämästä, eivät pitkätkään lomareissut ajaen vieraisiin valtakuntiin väsytä enää yhtään ja valvoa jaksaa auton ratissa vaikka kuinka; mutta nyt hän ei olekaan enää työsuhdeauton ratissa vaan oman kaaran ohjaimissa. Siinä lienee paranemisen taika!
parantaa nämäkin ihmiset, jotka ovat alkaneet näkemään vikoja muissa.
Niin?
Lutherus opettaa, että pysyköön kirkkoherra saarnastuolissaan, ja talonpoika tallissaan, niin ei mene puurot ja vellit sekaisin.
Tämä on kuitenkin mielipidepalsta, ja katselen asiaa yleisenä ilmiönä, omasta maailmankatsomuksestani ja vinkkelistäni.
Se ei liene kiellettyä, vaikkakin se olisi sinusta sopimatonta ja jopa loukkaavaa. Minusta taas on loukkaavaa, jos asioista ja ilmiöistä ei voida, tai edes uskalleta kirjoittaa ja puhua.
Mitä niihin synteihin sitten tulee se on kokonaan toinen asia. Se joka on synnitön heittäköön ensi kiven.
Kiusallisinta yleensä kielteisissä asioissa on vaan se, jos ja kun se tulee omalle kohdalle, ja osuu omaan sydämmeen, niin tyypillisin ensireaktio on, että enhän minä ja enhän minä jne.
Tätä sanotaan ihmisyydeksi ja vanhaksi-ihmiseksi joka asuu lihassa ja veressä, ja kaiken lisäksi se on vielä perinnöllistä. Perityy siis isältä pojalle ja tyttärelle.
Mitä tuohon yllä kirjoittamaasi väittämään muuta voi puolustukseksi sanoa.
Lopuksi todettakoon kuitenkin.
Voi, voi maailma on pahapaikka, mutta parempaa on luvassa, myöskin kristityille eläkeläisille, ja työtätekeväisille.
En kommentoi tuntematonta yksittäistapausta.
Lääketiede kehittyy koko ajan ja väsymyksestä ymmärretään lisää. Lääkärit tietää ensin ja yleisö sitten. Joten miksi epäillä ratkaisun tehneitä lääkäreitä ?
Jumala haluaa lapsilleen parasta ja johdattaa ihmeellisesti.
ja ansaitsemattomien etujen saalistus lisääntyy jatkuvasti. Eikös meillä ole jo kylliksi näitä toisten veronmaksajain vaivasta ja työstä eläviä vapaamatkustajia? Selitäppäs se, miksi sama ammattisairastaja tulee selkäsairaaksi työpaikalla, kun saa huomon urakan ja joutuu työssään nostelemaan esim, 20 kg kappaleita mutta sairaslomallaan saattaa mökkimetsässä tehdä täyden työpaivän tukkitöitä ja nostella 200kg tukkeja ilman, että selkä siitä rasittuisi! Onko tämäkin lääkärin ammattitaitoa? Minusta siinä on työpinnaus viety huippuunsa sairaulomaa hyväksi käyttäen. Ja tällaisenkin tapauksen tiedän tapahtuneen.
"on varma täällä Itä-Suomen alueella. Mies juoksi vuosia lääkärissä, kun ei muka jaksanut tehdä työtä ja varsinkin autolla ajaminen, mitä tuohon työhön oleellisena osana liittyi, oli myrkkyä. Mies sai muka muistin katkoja ja huimausta ja unikohtauksia aina työajossa. Ja lopulta tuli sairaseläkepaperit reilusti alle 50-vuotiaana. Mutta nyt , (ihmeparantuminen kai?) kun hän on vapaaherra työelämästä, eivät pitkätkään lomareissut ajaen vieraisiin valtakuntiin väsytä enää yhtään ja valvoa jaksaa auton ratissa vaikka kuinka; mutta nyt hän ei olekaan enää työsuhdeauton ratissa vaan oman kaaran ohjaimissa. Siinä lienee paranemisen taika!"
Meilläkin päin, en sano missäpäin Suomea, yksi laestadiolainen viisikymppinen mies tekeytyi hulluksi! Esityksestään pitäisi palkita Jussi-patsaalla, mutta pääsi äijä eläkkeelle! Vaan miten nyt, kun Alzheimerin tauti vaivaa, autttaako usko paranemaan? Uskon, jopa toivon, että vilppi saa palkkansa ennemmin tahi myöhemmin?
"...vaan ajattele ja puhu hänestä hyvää ja selitä kaikki parhain päin."
Meistä kukaan ei voi ymmärtää toisen elämää.
Olen jostus joutunut arvostelemaan jotakuta ihmistä laiskaksi. Itse olen ammatissa, jossa olen aina saanut olla innostunut työstäni. Se on venyttänyt työpäiviä ja antanut energiaa.
Vasta sairastettuani masennuksen, josta olen jo nyt täysin toipunut, pystyn ymmärtämään, että ihmisellä voi olla sellainen psyykkinen tila tai rakenne, ettei hän saatakaan olla innostunut työstään.
Siis ahkeruus, innostus ja energisyyskin ovat Jumalan lahjoja. Kuitenkin mieleeni on jääneet erään hyvän opettajani sanat, että "ihmiselle on hyväksi yrittää joskus ylittää itsensä..."
Se antaa tyydytyksen ja mielihyvän tunnetta: "Selvisinpäs".
Mitenkä voisimmekaan herätellä lähimmäisiä tähän:
Ottamaan haasteita elämässä. Siinä saattaa nähdä senkin, että Jumala kyllä auttaa.
Me lähimmäisinä olemme avainasemmassa. Masennammeko vai kannustammeko lähimmäistämme. Siinä tulee niin helposti sellaisia fariseuksen ajatuksia itselle.
kyse on siitä, että ko. ihminen on tavoitellut ja hakeutunut tehtäviin, missä hänen kykynsä eivät yksinkertaisesti riitä tuon tehtäväkentän hoitamiseen. Siinä ei edes auta lisäkouluttaminenkaan. Sekin tosiasia olisi kyettävä tunnustamaan, ettei kaikista ole trapetsitaiteilijoiksi, vaikka kuinka treenattais! Olen itse ollut vuosikausia korkeasti koulutetun esimiehen alaisuudessa, joka kuitenkaan ei kyennyt hänelle alistettua organisaatiota johtamaan siten, että tuolle ihmisjoukolle, jota hän johti, asetetut tavoitteet olisivat tulleet saavutetuksi. Päättämättömyys ja kaikenlainen epäröinti olivat hänen synnynnäiset heikkoutensa ja tästä kärsi koko organisaatio. Otti vuosia, ennenkuin yhtiön johto teki päätöksensä asiassa ja siirsi ko. henkilön toisiin tehtäviin, joissa hän sitten kyllä menestyi melko hyvin. Oli siis väärä mies väärällä paikalla ja vieläpä väärään aikaan! Hän tressaantui itse ja tressasi myös kymmeniä muita, joiden esimiehenä hän oli.
Mitä sinä tisten synneistä huolehdit? Vihjailet vielä Lasse-sedän päälle, nyt jo toista kertaa. Kuinka kehtaat?
Älä pilkkaa, ettei tule vielä omaan nilkkaan!
Tuloksistahan se näkyy, turha sellaisia on täällä retostella. Säännölliset lepoajat kuuluvat sitä paitsi työehtosopimukseen.
Ihmeparannuin kun erosin esikoislestadiolaisuudesta ja kirkosta. Elämä muuttui hetimiten rauhallisemmaksi ja seesteisemmäksi. Tästä on jo aikaa yli 10 vuotta ja edelleenkin olen sitä mieltä, että parantuminen voi tapahtuua kun jättää fanaattisen lahkon.
Samanalaisia lahkoja ovat myös helluntailaisuus ja muutkin lestadiolaislahkot. Nämä sopivat mielestäni erinomaisesti fanatismiin, ei-omilla-aivoilla-ajatteluun ja henkiseen väkivaltaan taipuvaisille ihmisille.
parantumisestasi? Piruako?
Kyseinen hahmo jonka mainitsit on satuolento ja ihmisten mielikuvituksen tuote, samoin kuin suuri osa raamatusta. Minulle raamatulla ja lestadiuksen teksteillä argumentointi ei tehoa koska ne ovat suureksi osaksi hölynpölyä ja munkkien käännösvirheiden ja mielikuvitusken tuotetta. Alkuperäistä Raamattua ei enää ole, se on muutettu ja vesitetty.
Minulle riittää kokemus siitä että Kristus on olemassa, en tarvitse siihen raamatunlauseita ja isien perinnäissääntöjä. Pelkkä usko Kristukseen ja hänen turvautumiseensa riittää.
Muotoseikkojen, henkisen väkivallan harjoittaminen sekä perinnäisssääntöjen noudattaminen kuuluu lahkolaisille, ei minulle.
Te jotka olette joutuneet manipuloinnin ja henkisen väkivallan kohteeksi; teille löytyy apua UUT:n nettisivustolta
http://www.uskontojenuhrientuki.fi/manipuli.html
en muistanut kertoa tosta . Uskontojenuhrientuki manipulista ei siellä järjellisiä ollut . sellaista pölöpölöä vaan ,
uskontojen uhrit ovat itse asiassa uskottomuuden uhreja, jotka elävät itsepetoksessa, luulotellessaan olevansa vapaat kaikesta edesvastauksesta elämästänsä tekemällä Jumalan ja Häneen uskomisen satuiluksi.
Johan miekin , luulin sitä paremmaksi ,mutta se oli sellasta jauhelihaa vaan .
olen kuullut minäkin tääläisiä tapauksia ja ne on kyllä täysin totta. lestadiolaisuus on se ainoa usko jolla pääsee taivaan kotiin!!