älyttömän rakastunut rapu. Olen pitkään ollut rakastunut erääseen mieheen, jonka kanssa oli lyhyt, mutta kiihkeä suhde. Päätin sen itse epävarmuuden puuskissani. Mies ei antanut kauheasti vinkkiä suhteen jatkumiselle ja pelästyin. Itse olin tunteissani jo niin syvällä.
Nyt harmittaa. Kuitenkin pitkän itsetutkiskelun jälkeen olen havainnut, että tarvitsen hirvittävän paljon aina rohkaisua ihmisiltä. Jokin pieni ele tai sana toiseen suuntaan saattaa saada minut epävarmaksi ja ahdistuneeksi. Vaadin aika paljon kumppanilta heti alussa. Jos kumppani ei ole heti vannomassa rakkauttaan, pelästyn.
Ja toisaalta olen mielettömän ujo. En enää uskalla ottaa yhteyttä tuohon mieheen, jonka jätin. Pelkään pettymystä. Mieli tekisi kertoa hänelle asiasta, mutta tarvitsisin häneltä jonkin vinkin, ettei asia ole unohtunut ja sittenkin jos sellainen tulisi saattaisin ajatella, että hän vain pelleilee.
Oletteko te muut ravut yhtä epävarmoja?
Nyt harmittaa. Kuitenkin pitkän itsetutkiskelun jälkeen olen havainnut, että tarvitsen hirvittävän paljon aina rohkaisua ihmisiltä. Jokin pieni ele tai sana toiseen suuntaan saattaa saada minut epävarmaksi ja ahdistuneeksi. Vaadin aika paljon kumppanilta heti alussa. Jos kumppani ei ole heti vannomassa rakkauttaan, pelästyn.
Ja toisaalta olen mielettömän ujo. En enää uskalla ottaa yhteyttä tuohon mieheen, jonka jätin. Pelkään pettymystä. Mieli tekisi kertoa hänelle asiasta, mutta tarvitsisin häneltä jonkin vinkin, ettei asia ole unohtunut ja sittenkin jos sellainen tulisi saattaisin ajatella, että hän vain pelleilee.
Oletteko te muut ravut yhtä epävarmoja?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ihmissuhteet on aina mulle kova paikka, itse olen aina eron tehnyt. Yleensä siinä vaiheessa kun alkaa tuntua siltä et nyt rakastutaan. Mut nyt olen löytäny miehen jonka kanssa tätä ei ole käynyt, itseasiassa mul ei ole ollut tavanomaista suojamuuriakaan hänen kanssaan missään vaiheessa, se oli menoa saman tien! Ehkä tämä on nyt se oikea.
voiskohan siis olla tuosta kysymys minunkin rapumiehen tapauksessa?
Olen vuoden verran tuntenut rapumiehen, jonka kanssa ensi alkuun tapailtiin paljon (ilman seksia) ja tutustuttiin ja sitten se jotenkin jai se juttu, vaikka aina kun nahtiin sattumoisin jossain se oli heti syliinsa vetamassa. No viime lokakuusta lahtien ollaan tavattu lahes viikottain ja juttu jotenkin syveni. Han lahti tanaan kahden kuukauden matkalle. Jo kuukausi sitten han sanoi, etta toivottavasti varaan sen illan vapaaksi hanelle, etta vietetaan koko paiva ja yo yhdessa ja kun sanoin, etten tieda ottaako lapseni isa lapsen luokseen, etta ehka poika on kotona, han sanoi, ettei se haittaa ollenkaan, sitten vietetaan paiva yhdessa pojan kanssa. Viela viime viikolla oltiin lounaalla yhdessa ja sitten vietettiin yhdessa viikonloppukin ja lahtiessaan viela halasi ja sanoi rakastavansa, jota se ei ole koskaan ennen sanonut livena, vaikka tekstiviesteissa kyllakin. No sitten talla viikolla hanesta ei kuulunut enaa mitaan. Itse soitin perjantaina hanelle, etta nahdaanko sitten huomenna etta koska tulee ja mies vain vastasi seuraavana aamuna tekstarilla, etta hanella on niin kiire ja on stressaantunut, etta han soittaa. No illalla han soitti ja sanoi, ettei taida ehtia, mutta jos ehtii niin soittaa. No miehesta ei sitten enaa kuulunut mitaan. Ja tanaan han sitten lahti. En tajua tuota kaytosta. Mika kumma sille on voinut tulla? Ma tiedan ja tunnen sen, etta han tykkaa musta, mutta jotain outoa nyt tapahtui. Voikohan se olla vaan niin, etta ne tunteet eivat sittenkaan olleetkaan aitoja ja han sen huomasi vai onko tama vaan jotain sen panikointia kun han joutui lahtemaan? Ravut auttakaa ymmartamaan minkalaisia te olette ja mista tassa on voinut olla kysymys.
ei tarvitse miettiä odottaako se toinen, ei tarvitse stressata tapaamista ennen onko toisella ikäviä uutisia. Helpommalla pääsee kun lähtee itse ja unohtaa...
... eli vaittaisit, etta han vaan paatti sitten lahtea ja unohtaa munt ja taman meidan jutun? Mutta voiko sita noin vaan unohtaa? Tuosta noin vaan, ihan yks kaks? Onhan se varmaan helpompaa, kun ei tarvitse pohtia kauempana mita se toinen siella tekee ja itsekin voi tehda mita tahtoo.
Olen kylla huomannut, etta han on hieman omistushaluinen tai ehka jopa mustasukkainenkin, mutta sellaisella kivalla tavalla, vaikka ei sita koskaan ole sanonutkaan aaneen. Mutta han on yhdessa discossa toissa silloin talloin ja siella kaydessani han on joutunut katsomaan baarin toiselta puolelta kun muut miehet tulevat iskemaan, mutta tietystikaan niiden johtamatta mihinkaan. Mutta aina han tulee siihen lahelle silloin kuin muistuttamaan hanen olemassa olostaan. Ja muutaman kerran olen joillekkin miehille sanonutkin, etta "no thanks, haluan iskea tuon baarimikon, katsopas kuinka komeakin han on;)" ja sitten ollaan tillotettu yhdessa tata mun rapua;)
Siis oliko tama nyt sitten tassa tama meidan juttu? Han siis tuosta vaan havisi ja otti ja lahti, edes sanomatta hyvasteja? Sattuu, tuntuu pahalta ja on loukkaantunut olo, mutta silti jotenkin saatan ehka ymmartaakin hanta.
rapu miehillä ei ole itseään kohtaan minkään laista itseluottamusta.ei ne uskalla kuin kännissä jutella sellaisen ihmisen kanssa jonka kanssa ei ole ennen jutellut. ja jossai vaiheessa niistä ei pääse eroon vaikka halusisikin,jos tämän itse olisin heti tiennyt niin en olisi sekaantunut ensimmäiseenkään rapuun! (ja ikävä kyllä todeta mutta varsinkin rapuun pätee sanonta "jos prttää,pettää toisenkin kerran" JA VARMASTI!!!! -KOKEMUSTA ON!-
puhelinta käteen vaan ja soitapa miehelle:) Olen itse rapu, ja toisinaan jahkaillut samankaltaisen asian ongelman parissa. Parhaiten siitä selviääkun ottaa puhelimen käteen ja soittaa kaverille, kertoo rehellisesti omat ajatukset. Jos ei soittaa niin laita edes viesti ( huonompi vaihtoehto, viestit on helposti tulkittavissa väärin..). Saat mielenrauhan kun saat asiasi kerrottua, se, ottaako hän minkälailla kantaa, on sinusta riippumatonta. Ainakin olet "kaikkesi" / parhaasi tehnyt. Ei se ota jos ei annakaan =) Tsemppiä sulle!