Sano ei kasettimaksulle

Erkki Puumalaisen (Poptori Oy) mielenkiintoinen ja asiallinen kirjoitus, joka on julkaistu muutamassa lehdessä:


Alv:n alentaminen ei vähennä cd-piratismia vaan pahentaa tilannetta!

Musiikkibisneksen suuri harha on piratismikeskustelu sekä näennäinen voimattomuus sen edessä. Mikäli suomalaiset olisivat niin rikollista kansaa, kun levyteollisuus väittää, olisi meiltä myymälävarkauksien johdosta poistettu itsepalvelumyymälät. Valistunut kauppa tietää yli 99 prosenttia asiakkaistaan olevan perusrehellisiä, eikä heitä varten tarvittaisi edes hälytysportteja. Kuluttaja suhtautuu piratismiin kuten aikanaan pontikkaan. Jos markkinat eivät toimi, moraali joustaa.

Teollisuuden tehtävä on jalostaa tuotteita, tehdä ne helpoksi ostaa sekä tuottaa kuluttajalle, kaupalle ja itselleen arvonlisää. Ilman teollista tuotantoa esim. leivonnaiset yms. tehtäisiin kotona. Kotileivonnainen on tuore ja haluttava, silti teolliset leivonnaiset ovat vallanneet markkinat. Ostamisen vaivattomuus, edullinen hinta ja hyvät leipurit varmistavat leipomobisneksen jatkumisen. Markkinat eivät ole mikään vallitseva säätila, vaan seuraamista huonosti hoidetusta asiakaspalvelusta.

Laulukin on "peruselintarvike", johon teollisuuden tulisi tuoda lisäarvoa. Se ei kuitenkaan kilpaile hinnalla, tuotteiden laatua on heikennetty kopiointisuojauksin ja kansallista uustuotantoa vähentämällä sekä valikoimat ovat kaventuneet. Julkisen esittämisen ylihinnoittelu on esteenä uustuotannon esiintulolle ja vieraannuttaa musiikin kuluttajista. Voiko vastaavasti leipomotyölle vaatia erityisasemaa ja turvattua toimeentuloa kotileipomista rajoittamalla tai pitäisikö pullantuoksu myymälässä hinnoitella? Tuoksuhan lisää myymälän viihtyisyyttä eli myyntiä.

Suomessa on noin 3,5 miljoonaa cd-soitinta, jotka on hankittu käyttöä varten. Kun levyteollisuus juhlii kultalevyä, se on onnistunut myymään tuotteen 4,3 promilleen markkinapotentiaalista. Jogurttituottaja etsisi köyttä vastaavilla luvuilla. Mikäli jogurtin juuri hinnoiteltaisiin kahdeksan euroa per purkki, näin kävisikin. Tekijänoikeuksien selän taakse on turha paeta, sillä lähes kaikissa tuotteissa on keksintö- tai merkkitavara-arvoja, joiden on joustettava kilpailutilanteissa. Taiteentekijöiden lähtökohta on aina se, että musiikki haluaa kohdata maksimimäärän kuluttajia. Miksi tämä pitää uhrata ahneudelle?

Jos levyteollisuus tyytyisi samaan kateprosenttiin kuin vinyylilevyjen aikana, hinnat puolittuisivat ja markkinat kaksinkertaistuvat! Luonnollisen kasvun lisäksi suurin osa piratismiin ja kotiäänitykseen käytetyistä rahoista palaa laillisille markkinoille. Kauppa, verottaja ja musiikintekijät saisivat kaksi kertaa suuremman tulon. Cd-levyn perusteettomat hinnankorotukset ja Gramex-kannon röyhkeä laajentaminen on seurausta kansainvälisten yhtiöiden yksipuolisesta voiton maksimoinnista kansallisen bisneksen ja kulttuurin kustannuksella. Alv:n alentaminen, jota levytuottajat nyt ajavat, on yhteiskuntavastuun halveksimista ja jatkaa samaa linjaa. Teollisesti tuotettua, pääosin ulkomaista bisnestä, ei pidä verovaroin tukea.

Erkki Puumalainen