Vanhempien kuolema pelottaa...

Äitini kuoli reilu vuosi sitten syöpään.
Itse kuolema oli sinäänsä oli jopa helpottava, kun hän kuitenkin kärsi loppuvaiheessa aika lailla.
Kyllähän hänen sairautensa antoi tiettyä epävarmuuden tunnetta, mutta toisaalta uskoin kaiken aikaa, että hän selviäisi siintä ainakin toistaiseksi.

No itelläni kuoli faija viime talvena. Kyllä siinä muutama viikko/kuukausi surtiin, mutta nyt oon jo päässyt yli.

Oletko Koskaan kokeillut rukoilla Jeesusta ?
Anna elämäsi Hänelle..

Itse rukoilen joka päivä vanhempieni puolesta ja Jeesus on varjellut heitä. Siitä on minulla monta selvää todistetta..

kts.
http://kotisatama.fi/fi/
www.radiodei.fi
www.uskoontulo.net

ps. voit jättää myös rukouspyyntöjä itsesi ja vanhempiesi puolesta esim
http://www.kolumbus.fi/finmedia/
www.netmission.fi

Älä jää yksin ongelmiesi kanssa !!
Jeesus rakastaa sinua ja sinun vanhempiasi..

minuakin pelottaa äidin kuolema PALJON.. äitini on tärkein asia elämässäni,ainut joka saa oloni paremmaksi. en pysty elämään ilman häntä..menetin juuri tärkeimmän siskoni, en kestä josäitikin lähtee pois,hän on jo yli 60...mitä teen? oma elämäni menee päin helvettiä, itsemurha ajatukset mielessä usein,alan uskoa siihen että tapan itseni kun äiti kuolee..ennen sitä en voi tehdä itsemurhaa koska tiedän ettei äiti kestäisi surua. mutta ei kestäisi sisarenikaan.. mitä teen en jaksa enää tätä paskaa elämää.. ei ole kavereita, en jaksa kykene pitämään yhteyttä ja vaikka pitäisin niin he eivät minuun, en jaksa siivota,en jaksa enää mitään muuta kuin maata sohvalla ja olla koneella ja murehtia.........toivon vain,että maailmanloppu tulisi.

Isä kuoli -09 syöpään, olin sillon 12v. Sillon se ei surettanut kun vain vähän aikaa sen jälkeen (vaikka isi oli mulle tosi läheinen, mutta niinkon mummonikin sano: "elämää täytyy elää eteenpäin"). Nyt 15 on tullu ajatelleeks, että millastahan munkin elämä nyt ois. Muistan, kuinka isi aina kun ajeltiin puhu siitä päivästä, jollon mulla ois ajokortti ja mä ajelisin sitä ympäriinsä. Se saa sellasen haikean, epätoivosen kaupuun tunteen kumpuamaan joskus esiin. Varsinkin sellaisina iltoina kun äiti ja "feikki-faija" (joksi häntä kutsun) riitelee. Se on ihan mulkku äijä, en tajua äitiä ku meni semmosen naimaan. (Suosii vaan sen lapsia, eli mun puolpikkusiskoo ja -veljee, mulle on tympee ja epäreilu.)
Pahin pelkoni kai olisi, että äitikin äkillisesti kuolisi, sillä silloin joutuisin elämään aikuiseksi asti diktaattori-mulkun alaisena...
Onneksi se on epätodennäköistä, sillä äiti on 45, ei polta, ja elää terveellisesti. Mä oon melko justiinsa 16, eli kyllä kerkeen täysikäseks ennen, ko mitään semmosta tapahtuu... Toivottavasti.
Kysyt, että kuinka selviät.
Neuvoni, jonka sain mummolta ja jota itse hioin: "Elä eteenpäin. Säilytä läheisesi muisto; kaipaa häntä, mutta älä jää murehtimaan, Elämä jatkuu.

Mun vanhemmat ei oo kuollu mutta äidin mummo on. Se oli mulle tosi rankkaa. Mä olin sillloin 5. Mulla on yksi kaveri jonka äiti kuoli kun se oli ihan pieni. Toivottavasti kenellekään se ei olisi niin rankaa kuin mun kaverilla.

En tiedä liittyykö mun asia paljookaan tähän, mutta siis mua ahdistaa tulevaisuus ja kuolema. Varsinkin se, että äiti kuolee. Vaikka oon ihan pikku Lapsi niin silti. Yritän ajatella niin, että se kuuluu elämään.

Olet joutunut ottamaan liikaa vastuuta jo nuorena. Tunne johtuu siitä että olet koko ajan huolissasi ja stressaantunut. Äitiäsi voi auttaa vain ammattilainen. Kysy neuvoa vaikka mielenterveystoimistosta tai muista terveydenhoitopalveluista.

Siis mulla on ihan sama muakin pelottaa ihan hirveesti ja mietin että miten muka selviän kun se tapahtuu???
En oo yhtään valmis sellaiseen
Mutta mä rukoilen!
Se on auttanut mua ihan hirveen paljon ja jotenkin kaikki huoli katoaa kun rukoilen, joten rukoile!
Jeesus rakastaa teitä ja se kyllä auttaa!
Jeesus rakastaa myös teidän vanhempianne!
Rukoilkaa, kiittäkää elämästä ja rukoilkaa apua!!!
Jos ette oo samaa mieltä niin sitten ette oo!
Jeesus auttaa kun pyytää!
Ja Jeesus on LUVANNUT RAKASTAA MEITÄ KAIKKIA JA PALATA HAKEMAAN OMANSA VIELÄ TAKAISIN!!!
Ja se kyllä tapahtuu!!!

Voi harmi😥. Kaikki tsemppi sulle💖 Ja jos stressaa vielä tommenen voit jutella täällä chatissa https://sekasin247.fi/ ilmaiseksi ja luottamuksella aikuisen kanssa. Voit kokeilla myös tätä https://apuu.fi/ samalla tyylillä toimivaa chattia jos toisessa on jonoa. Älä jää yksin❤️

Ei kuoleman kanssa pidä märehtiä ja sitoa itseä sen kautta jalkapuuhun.
Kuolema ei tule silloin, kun astun ovesta ulos, ja menen muualle asumaan jne.
Mentyä- elämä jatkuu lähtöpaikalla kuten ennenkin. Kyllä elämän sitkeys on meissä olemassa, että jopa vanhuudessa vaikka äitini kituutti hoitolaitoksessa yli 10-vuotta.

Eläkää vapaana, unohtakaa sisäiset kahleet, sillä kahle on kuin häkä, se käy päähän.
Eli kuin uuninpelti, se auki niin häkä häviää.

Minua pelottaa kuin Äiti kuoli syöpään ja isä on jo 50+vuotias

Huolehdi siitä, että
Äitisi hakee jaa saa apua mielenterveysongelmiinsa.

Mua pelottaa kuollakseen mun vanhempien menettäminen. Näin taas pariyötä sitten unta, että äiti olis kuollu ja tänä aamuna tuli se mieleen ja tajusin, että ei mulla olis äitistä jäljellä kuvia, asioita mitä se olisi mulle antanu tai äänitteitä mistä kuulis sen äänen. Se sai mulle aika pahan ahdistuskohtauksen. Se uni tuntu liian aidolta.. sellanen tyhjyyden tunne jossa aika meni hitaasti mut kivuliaasti sekä välillä tuntu kevyeltä olo, ku taas seuraavana minuuttina saatto tuntua tosi pahalta. Siis unessa?:D

Oon pienestä pitäen stressannu sitä, että äiti olis kuollu sänkyynsä kun se on aina ollu kivuissa ja pelkäsin äitin peitellessä kyyneliään et se tekee itsemurhan. Olin 8-12v näinä aikoina. Jotenki tuntuu, että haluis ite lähteä ennen vanhempia.

Kaikki muistot; Joulut mitä sillon vietettii, grillikestit ja ihan perus siivoominen tuntuu niin kauniilta muistoilta että se saa mut tukehtumaan..

Enemmän stressaa myös se miten oma isä pärjäis sitte.. se on ollu pullossa kiinni joskus vuosiakin ja niin jääräpää eikä oo mun kuullen ikinä puhunukkaa mistään mt ongelmista tai suruista tai tunteista.