Kävin katsomassa Suden Vuosi. Ei leffasta sen enempää arvostelua, mutta pari asiaa jäi kiinnostamaan enemmän.
Lääkkeen otto. Olenko väärässä, epilepsian lääkehoito: epilepsiaan EI ole olemassa ns. akuuttia kohtauslääkettä (tyyliin burana päänsärkyyn, diapam ahdistuskohtaukseen) vaan vain säännöllisesti otettava estolääkitys. Leffassa se Sari otti niitä lääkkeitä niin omituisesti. Tai oliko se vaan sellainen elokuvataiteellinen sovellus. Ihmettelin vaan kun eplepsialiitto oli "tarkastanu" leffan.
Toinen ehkä mielenkiintoisempi: miltä kohtaus tuntuu, mitä voi silloin mielessä liikkua, entäs kohtauksen ennakko-oireet.
Kyselen, koska miehelläni on just diagnosoitu epilepsia ja aloitettu lääkitys. Hän on ihan puhumattomissa asiasta, ja haluaisin ymmärtää, jotta voisin autaa. Tietysti kaikki on yksilllistä...
Lääkkeen otto. Olenko väärässä, epilepsian lääkehoito: epilepsiaan EI ole olemassa ns. akuuttia kohtauslääkettä (tyyliin burana päänsärkyyn, diapam ahdistuskohtaukseen) vaan vain säännöllisesti otettava estolääkitys. Leffassa se Sari otti niitä lääkkeitä niin omituisesti. Tai oliko se vaan sellainen elokuvataiteellinen sovellus. Ihmettelin vaan kun eplepsialiitto oli "tarkastanu" leffan.
Toinen ehkä mielenkiintoisempi: miltä kohtaus tuntuu, mitä voi silloin mielessä liikkua, entäs kohtauksen ennakko-oireet.
Kyselen, koska miehelläni on just diagnosoitu epilepsia ja aloitettu lääkitys. Hän on ihan puhumattomissa asiasta, ja haluaisin ymmärtää, jotta voisin autaa. Tietysti kaikki on yksilllistä...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Oikeassa olet. Säännöllinen estolääkitys on ainoa keino välttää kohtaukset. Taitaa kuitenkin leffan kannalta olla niin, että Sari kokee alku-angstia epilepsiaansa kohtaan ja siksi ottaa lääkityksensä miten sattuu....
Kohtaus meinaa yleensä tulla kankkusessa ja juuri herätessä ja kun ottaa estolääkkeeksi diapam, niin viim. puolen tunnin päästä olo kohonee. Tiedän, että kaikilla ei auta epileptiin oirein ko. lääke, kuten ei kai Buranakaan kaikilla migreeniin.
Olen joskus kuullut sellaisesta, että otetaan lääkettä, kun huomaa kohtauksen olevan tulossa. Se on kai joku tietty laji epilepsiaa, itse en ainakaan ehtisi tehdä mitään. Ennakko-oireita on olemassa monenlaisia, esim. jokin haju- tai makuaistimus.
En ole leffaa nähnyt, millaisia kohtauksia tällä Sarilla on? On myös sellainen epilepsiatyyppi, jossa tajunta säilyy. Silloin kai voi "tuntea" kohtauksen ja ajatellakin jotain.
Ei kai siinä sitten ainakaan vääryyksiä ole, kun kerran liitto hyväksyi. Ikävää, jos yleisölle luodaan mielikuvaa epilepsiasta tällaisten harvinaisempien esimerkkien kautta. Toivon, että joskus tuotaisiin esiin myös se, ettei kohtaus tarkoita aina kouristeluja. Kaikissa tv:n läärärisarjoissa on aina esillä erittäin raju kouristuskohtaus. Sitten mennään teholle pillit soiden...
Netissä on paljon asiaa mm epilepsialiiton sivut http://www.epilepsia.fi/
Ei kai siinä sitten ainakaan vääryyksiä ole, kun kerran liitto hyväksyi.
JOS on tehnyt,
elokuvan jossa annetaan taas se pahin kuva
tästä sairaudesta/oireesta niin sitten on...
En ole nähnyt vielä kuvaa.
Mielestäni muuten voidaan puhua kuitenkin pelkästään sairaudesta,
koska joudutaan käyttämään lääkitystä,
ihan turha puhua sen hetken oireesta,
sehän on sama kuin
diabetes ei ole ennen kuin on kooma päällä
koska on lääkitys.
Tai verenpainetautia sairastavalla
ei ole mitään juttua ennenkuin on verenpaine taas "abaut" :) 200
Siinä ei todellakaan anneta vääristynyttä kuvaa tai haluta järkyttää. On täyttä asiaa ja on tehty hälventämään ennakkoluuloja, ei lisäämään niitä. Se, että näyttelijällä ei ole epilepsiaa, tietenkin siinä näkyy, mutta kovasti on tehnyt töitä asian eteen.
Kysyit onko epikohtaukseen mitään täsmä lääkettä. Epiä sairastavilla vanhuksilla kohtauksen laukaisemiseksi voidaan käyttää Stesolidia esim. peräruiskeena. Stesolidhan on diatsepaamia, joka vaikuttaa keskushermostoa rauhoittavasti ja näin ollen laukaisee kouristuksia ja lihasjännitystä.
Toinen kysymyksesi...Miltä kohtaus tuntuu?
Minulla kohtauksen ennakkotuntemukset tuntuu vatsassa vellovana kuvottavana olona ja sydämen tykytyksenä. Toki ei se aina johda kohtaukseen vaan voi jäädä vain tunteeksi. Mutta, kohtausta voisi kuvailla sanoen vaipuvansa tai vajoavansa johonkin syvään, olo on raskas, en pysty vastaamaan puhutteluun vaikkakin kuulen kaiken ympärilläni. Keho tekee tahtomattaan pieniä liikkeitä, esim. silmä nykii tai sormet heiluu. Kohtauksen jälkeen tulee älytön jano ja väsymys. Väsymys kestää jonkin aikaa ja väliin on mentävä ihan nukkumaan.
Nämä olivat vain minun tuntemukseni.
Hyvä tietää, että kuulee kaiken. Olenhan tiennyt, että syvästi tajuttomalta vaikuttava henkilö kuulee puheen vaikkei vastaa. Eli rauhoittava puhe, ja rauhallisuus muutenkin on paikallaan. Mieheni on ollut erittäin vihainen, hyökkäävä kohtausten jälkeen, ja pelkään kohtauksia nimenomaan sen takia aika paljon. Ehkä hän kokee jotain suurta uhkaa, johon sekavuustilassa (aika avuttomana, kipeänäkin) sitten vastaa aggressiolla.
Haluaisin sen verran tarkentaa, että kaikki eivät kohtausten aikana kuule tai muuten havainnoi ympäristöään. Tapauskohtaista. Minulla oli lapsena pm-epilepsia (eli poissaolokohtauksia). Silloin pystyin suurimman osan kohtauksen aikana kuulemaan jos minua puhuteltiin. Osan aikaa en. Lopussa pystyin jopa reagoimaan. Nykyisin olen saanut pelkästään gm-kohtauksia eli kouristelen ja olen tajuton. En tosin voi sanoa kuulenko kohtausten aikana mitään, sillä en kohtausten jälkeen muista yhtään mitään kohtauksesta enkä ajasta hieman ennen kohtausta ja sen jälkeen.
Et arvaakaan kuinka helpottavalta tuntui lukea kuvauksesi oireistasi! Minun oireeni ovat aika pitkälti samanlaisia, olo on kuin kännissä sillä hetkellä kun tietää juoneensa liikaa ja että kohta sammuu. Tämä on päivittäistä ja melkein kokopäiväinen olotila minulla. Syön rivatrilia ja annosta tuplattiin äsken, kohtaukset taas yleistyneet ja tulevat kerran- pari viikossa. Neurologit ovat puolisen vuotta kinanneet siitä, että mikä mulla on. Toiset sanooo epilepsi ja toiset etteivät oireet sovi mihnkään yhteen sairauteen.
Huomenna taas neurologille epäiltäväksi...
vaihdellen joko niin syvä tajuttomuus
tila ettei kuule mitään tai sitten
kuulin, mutta vastata ei voi.
Monesti olin ambulanssimiehille vastaillut
ikäni ym...tiedot väärin.
Yhtään en muistanut, että olisin edes
niille mitään puhunut.
Kaikille ei Stesolidit sovi
kuten mulle ei.
Joskus tunsin kohtauksen tulevan
toisinaan en.
Itse voin olla agressiivinen kohtauksen
jälkeen sillä on kovin noloa myöntää
taas se pettymys ettei lääkitys
taaskaan pitänyt kohtausta poissa.
Ymmärrän hyvin miestä joka reagoi näin
ja varmasti hän häpeää sillä onhan hän
mies isolla M:llä ja nyt tiukan
paikan edessä.
Ajan kanssa tilanne tasaantuu.
Kävin myös katsomassa elokuvan. Äitipuoleni(sairaanhoitaja) ainakin joskus kysyi onko minulla sitä lääkettä jota otetaan kohtauksen yllättäessä(en muista nimeä). En ollut sitä ennen kuullutkaan moisista lääkkeistä. Mulla on säännöllisenä lääkkeenä Neurotol Slow (300 300).
Ja mitä omiin tuntemuksiin tulee niin mulla yleensä tulee saman päivän aikana useampi huimauskohtaus(kouristuskohtauksia ei vuosiin), ja näitä päiviä on n. 1 per kuukausi. Lääkärit ovat arvelleen sen liittyvän kuukautisiin sillä tämä kohtaus-päivä tulee aina pari viikkoa ennen kuukautisten alkua. Tiedän että kohtaus on tulossa kun koko vartalo yht'äkkiä tuntuu veltolta, näkö sumenee ja pää on kuin olisin juuri puhaltanut 50 ilmapalloa. Itse kohtauksen aikana tuntuu kuin vajoaisin hattara-pilveen ja olo on aika mukava itse asiassa. Kuulen kaiken mitä mulle puhutaan, mutten pysty vastaamaan. Olen niin velttona sekä fyysisesti että henkisesti.
Jos käytte katsomassa Suden vuosi-elokuvaa, niin siinä on kohtaukset kuvattu juuri niinkuin minäkin ne tunnen. Varoitan silti niitä joilla vilkkuvalosta tulee oireita sillä elokuvassa on sellainen kohtaus(Sari saa kohtauksen diskossa), mikä aika pahasti itselleni teki pahaa valojen takia. Eipä olleet elokuvan tekijät epileptikko-katsojia miettineet siinä kohtaa. Mutta eipä sitä kaikkea voikaan aina ottaa huomioon.