Olen 31 vuotias mies. Minua häiritsee tyttöystäväni kokema epävarmuus minua kohtaan. Olemme olleet yhdessä 9 kuukautta ja meillä on mennyt muuten hienosti. Ihastuin häneen samantien kun näin hänet ja tunteeni häneen on vain vahvistunut. Voisiko sanoa, että oli rakkautta ensisilmäyksellä. Olen maininnut tämän hänelle monesti ja myös kertonut avoimesti tunteistani häntä kohtaan.
Tyttöystäväni on ottanut varovaisemmin. Tiedän että hän välittää minusta, mutta hän kokee myös jonkinlaista epävarmuutta minua kohtaan. Hän sanoo, että on rehellinen asian suhteen, eikä halua vedättää, vaan kertoo kaikki asiat rehellisesti minulle. Tätä piirrettä arvostan hänessä. Olemme jo olleet yhdessä jonkin aikaa ja minulle rupeaa tulemaan sellainen tunne, että en tiedä kauanko tällaista jaksan. Hänen tunteensa on kuullemma kasvanut koko ajan, mutta alkuun hän koki voimakkaampaa epävarmuutta minusta ja se on varmasti tehnyt jäljen minun ajatteluuni. Hän sanoo, että kun hän pääsee epävarmuudestaan eroon, hän tietää ja näyttää tunteensa minulle ja sen päivän jälkeen en muistakkaan epävarmuutta ollenkaan. Olen vain miettinyt, että tuleekohan se päivä ikinä?
Ja kun en tiedä mitä hän haluaa, niin olen huomannut itsessäni ikäviä mustasukkaisuuspiirteitä.
Pelkään rakentaa tulevaisuuttani naisen kanssa joka ei tiedä mitä haluaa. Ajattelenko nyt liian hätäisesti vai tulisiko minun antaa aikaa tyttöystävälleni? Näitä minä olen mielessäni pyörittänyt.
Mikäli vastaatte, mainitsisitteko ystävällisesti oletteko mies vai nainen. En tiedä ajattelemmeko miehinä/naisina eri tavalla tästä asiasta.
Tyttöystäväni on ottanut varovaisemmin. Tiedän että hän välittää minusta, mutta hän kokee myös jonkinlaista epävarmuutta minua kohtaan. Hän sanoo, että on rehellinen asian suhteen, eikä halua vedättää, vaan kertoo kaikki asiat rehellisesti minulle. Tätä piirrettä arvostan hänessä. Olemme jo olleet yhdessä jonkin aikaa ja minulle rupeaa tulemaan sellainen tunne, että en tiedä kauanko tällaista jaksan. Hänen tunteensa on kuullemma kasvanut koko ajan, mutta alkuun hän koki voimakkaampaa epävarmuutta minusta ja se on varmasti tehnyt jäljen minun ajatteluuni. Hän sanoo, että kun hän pääsee epävarmuudestaan eroon, hän tietää ja näyttää tunteensa minulle ja sen päivän jälkeen en muistakkaan epävarmuutta ollenkaan. Olen vain miettinyt, että tuleekohan se päivä ikinä?
Ja kun en tiedä mitä hän haluaa, niin olen huomannut itsessäni ikäviä mustasukkaisuuspiirteitä.
Pelkään rakentaa tulevaisuuttani naisen kanssa joka ei tiedä mitä haluaa. Ajattelenko nyt liian hätäisesti vai tulisiko minun antaa aikaa tyttöystävälleni? Näitä minä olen mielessäni pyörittänyt.
Mikäli vastaatte, mainitsisitteko ystävällisesti oletteko mies vai nainen. En tiedä ajattelemmeko miehinä/naisina eri tavalla tästä asiasta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oletko koskaan kysynyt miksi naisystäväsi on niin epävarma? Mistä varovaisuus johtuu, mitä hän pelkää? Itse elin muutaman vuoden samanlaisessa tilanteessa kuin sinä nyt: Annoin aikaa, mutta mikään ei muuttunut. Lopulta kaikki kaatuikin omaan mahdottomuuteensa.
Ota aivan kongreettisesti etäisyyttä ja patista tyttöystävääsi selvittämään tunteitaan. Puhukaa asiasta kyllästymiseen saakka ja kysy vaikeitakin kysymyksiä. Sinulla on oikeus tietää miksi näin.
Olen sitä mieltä, että jos on vähänkin sellainen tunne, että tämä suhde ei nyt ole se oikea, niin ihminen tuntee niin ja se tunne ei lähde millään pois. Järki (tai pikemminkin pelot ja syyllisyys) sanoo toista, että tämä kumppani olisi kaikin puolin järkevä, mutta jokin sisällä saattaa sanoa, että joku tässä mättää.
Minulla oli itselläni sellainen pienenpieni tunne suhteen alussa, että "hän ei ole se oikea." Koko suhteen aikana minulla on se pieni tunne kalvanut sisältä ja en voi sille mitään. Toisinaan olen ajatellut meneväni jopa kihloihin, mutta sekin ajatus on tullut joko niin, että olen kohdannut jonkun vastoinkäymisen ja sitten minusta tuntuu, että minun olisi syytä mennnä kihloihin, koska tämä toinen on turvallinen ja hän pitää minusta huolen. Se kihloihinmeno ei siis ole tullut ajatuksiini koskaan aidosti tyyliin että hän on se yli kaiken rakastamani mies. Pidän hänestä kovasti kyllä ja olemme hyviä ystäviä, mutta suhteestamme puuttuu se jokin. Tätä on vaikea kuvailla sanoin. Kyse on siis tunteista. Tai kemiasta. Miten vaan.
Kumppanini on tietenkin hyvin omistuksenhaluinen ja mustasukkainen, mutta en pysty itseäni muuttamaan. Vaikka hänestä tykkäänkin, niin en koskaan ole tykännyt hänestä täyden rakkauden lailla. Hän murtuisi täysin, jos kertoisin tämän totuuden hänelle, joten en voi kertoa hänelle mitään sen suuntaista.
Tavallaan todellisuus on tullut vastaan. Alussa oli kuvitelmia, jotka sitten myöhemmin osoittautuivat vääriksi. Esimerkiksi jos nyt alkaisin perustamaan uutta suhdetta, niin ensinnäkin minun pitäisi olla hyvin rakastunut ja toiseksi ottaisin heti alussa selvää, minkätyyppinen hän on elämäntavoiltaan. Tämä elämäntapakysymys on hyvin ratkaiseva. Asenteet ja arvot ovat kolmas asia, jotka pitäisi ehdottomasti ottaa selville.
Tyttöystäväsi punnitsee myös, että alkaako perustamaan sinun kanssa perhettä. Elämän kolme vaikeinta päätöstä ovat:
- Ammatin valinta Mitä alaa lähden opiskelemaan?
- Millä työllä elätän itseni?
- Kenen kanssa perustan perheen?
Jos tapa elää on ratkaisevasti erilainen, niin suhde on jo alkujaan tuhoon tuomittu. Vakka kantensa valitsee tässäkin tapauksessa.