Ihmettelen kun muilla palstoilla kysymyksiin on vastattu että terrierit ovat vaikeita ja räksyttävät paljon evätköhän vaikeita ole nuo metsästys ja ajokoirat uskoisimpa? Jos on jonkinlaista terrieri ajokoira/metsästyskoira kokemusta niin vastatkaa ja kertokaa juttunne.
terrierit vaikeita?
Ihme ja kumma
71222
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
terrieri että ajokoira ja myös paimenkoiria. Riippuu varmaan mitä sillä vaikeudella tarkoitetaan, ei noista yksikään liian vaikea ole ollut, kaikki ovat oppineet käyttäytymisen perussäännöt mutta kaikilla on tietysti myöskin se oma persoonallinen luonteensa. Mielestäni paimenkoirat ovat olleet siinä mielessä vaativimpia että tarvitsevat todella paljon aktiviteetteja energian purkamiseen etteivät pitkästy, ajokoira ja terrieri sopeutuvaisempia, niiden vintti ei ala höyryämään jos on laiskottelupäiviäkin.
No riippuu rodusta ja yksilöstäkin. Olen nähnyt räksyttäviä, riistaviettisiä, jopa sekopäisiä jackrusseleita. Siksipä vähän kauhistelin ottaa terrieriä. Mutta otinkin kerrynterrierin joka aivan erilainen kuin moni muu... samoin tuttavien bedlingtoninterrieri on melko "epäterrieri" koska ei edes hauku koskaan! Eikä piittaa perheen lemikkirotista.
mikäli omistaja osaa pitää ohjat käsissään eli on johdonmukainen; se mikä sallitaan sallitaan aina ja mitä ei niin ei.
Johtajuus on oltava hanskassa myös eli omistaja määrää "laumansa" toimista
ja muuten on hyvä tietää mihin rotu on jalostettu jotta ymmärtää sen luonnetta..kaikella on tarkoituksensa.
Itselläni toinen karkkarikettis edesmenneen jälkeen ja nämä ovat olleet kuin päivä ja yö eli yksilökysymyksiä myös..nykyisen kanssa tokoillut ja riistavietti ei ole niinkään haitannut koulutusta vaan pohjaton uteliaisuus ja keskittymisen puute..eli terrierit oppivat kyllä erittäin hyvin mutta omistajan on osattava motivoida koiraansa.
Ja koulutus on oltava pieninä paloina ellei asia todella kiinnosta niitä ja silloin pääsee rodun käyttöominaisuus siitkeys esiin..eli kettiskokemuksella puhuttaessa.
Vapaanaoloa pitää harjoitella hyvin juuri tuon uteliaisuuden ja mahdollisen voimakkaan riistavietin vuoksi..itselläni koirat on pysyneet vapaina hyvin
ja toinen mihin on hyvä kiinnittäää huomiota on hyvä sosiaalistaminen eli totutettva toisiin varhain ja vain luotettaviin koiriin jotka ei runno varsinkaan isot...mikäli oma rähinäpylly ilman muiden aloitetta on sitä heti ojennettava...omani tullut hyvin toimeen toisten koirien kanssa eivätkä rähinöi.
Haukkuherkkyyttä en allekirjoita...koulutuskysymys.
Terrierit on söpöjä mutta pohjimmiltaan ne on käyttökoiria joista kaikki ei sovellu pelkäksi sohvaperunoiksi vaan tarvitsevat toimintaa jotteivat turhaudu.
on tällä hetkellä pikku-terrieri ja luonteeltaan aivan ihana! Ei turhia räkyttele, on lapsirakas, vilkas muttei rasittavuuteen asti, rohkea ja mitähän kaikkia adjektiiveja tähän lisäisin, heh. Tämä yksilö ei kylläkään ole mitenkään otollinen koulutettava... koirakoulussa turhauduin =0
Aikaisemmin meillä oli kaksi paimenkoiraa samaan aikaan ja olivat aika erilaisia kuin terrieri. Mutta kaikki on olleet mukavia koiria.
Eipä miun terrierini hauku...Joskus örisee, kun on mustis, kun silitän naapurin koiraa. Muuten on äänetön ja kiltti ja iiiihana.
Minulla on ollut kaksi cavaa, tämä on hiljaisin.Ja on ollut helpoin kouluttaa. Riippuu yksilöstä. Mutta luulen, että minulla on jo kokemusta. Ja olin lukenut terrieri -vaikeuksista. Olen ehkä osannut suhtautua niihin oikein. Olen ottanut vallan!
Meidän sk kettis ei kyllä ainakaan turhia hauku. Viimeisen kuukaudenkin aikana olen kuullut sen haukkuvan ehkä yhden kerran (kun lumet rymisivät alas katolta). Ihmisillä vain tuntuu olevan yleinen käsitys, että terrierit on hankalia ja räkyttäviä koiria. Johdonmukaisuudella, pienellä oveluudella ja kärsivällisyydellä saa kyllä "kovapäisellekin" foxille opetettua ne samat mitkä muillekin roduille.
Onhan perusolettamuksena myös että suomalaiset
ovat hiljaisia ja ujoja mutta kaikkihan eivät ole :)
Eli onhan tiettyjä rodun perusominaisuuksia joita
ei sovi unohtaa mutta mulla ainakin valkoinen
länsiylämäänterrieri, ei räksytä, ei pomota ei äksyile=
ihana pikkutyttö. Eli paljonhan se riippuu juuri sen
yksilön persoonasta ja tietty koulutuksesta, kyllähän räksyttämiset
saa kouluttamalla vaikka pois jos jaksaa nähdä vaivaa