Hei!
Onko täällä muita naisia, jotka ovat jo nuorena astuneet äitipuolen saappaisiin? Itse olin 20-vuotias kun mieheni tapasin, kolme vuotta sitten. Mieheni lapsi oli melko pieni tällöin, joten se oli kai lapselle helpompaa. Välillä tuntuu, että olen maailman onnellisin, välillä taas tuntuu siltä, että miksi minä ajauduin tähän?
Lapsi on isällään yli puolet ajasta, mutta silti mies maksaa elatusmaksut. Silloin, kun lapsi on äidillään hän soittelee isälleen (tai ex soittelee) että niin kovasti haluaisi isin luo. Sinänsä suloista, että lapsi niin kovasti isäänsä rakastaa ja toisinpäin, mutta kun toivoisin myös kahdenkeskistä aikaa! Usein tulee tunne, että kun mieheni kanssa kaksin olemme, mies ajattelee vain lastaan ja sitä kun hän on nyt muualla.
Pientä katkeruutta on siis ilmassa... Kahdenkeskisen ajan puuttuminen on ikävää varsinkin siksi, ettemme asu vielä yhdessä vaan näemme lähinnä viikonloppuisin. Pian yhteenmuutto taitaa olla ajankohtaista, parantaako vai pahentaako se tilannetta?
En osaa olla ilman miestä ja hänen lastaan. En myöskään heidän kanssaan.
Onko täällä muita naisia, jotka ovat jo nuorena astuneet äitipuolen saappaisiin? Itse olin 20-vuotias kun mieheni tapasin, kolme vuotta sitten. Mieheni lapsi oli melko pieni tällöin, joten se oli kai lapselle helpompaa. Välillä tuntuu, että olen maailman onnellisin, välillä taas tuntuu siltä, että miksi minä ajauduin tähän?
Lapsi on isällään yli puolet ajasta, mutta silti mies maksaa elatusmaksut. Silloin, kun lapsi on äidillään hän soittelee isälleen (tai ex soittelee) että niin kovasti haluaisi isin luo. Sinänsä suloista, että lapsi niin kovasti isäänsä rakastaa ja toisinpäin, mutta kun toivoisin myös kahdenkeskistä aikaa! Usein tulee tunne, että kun mieheni kanssa kaksin olemme, mies ajattelee vain lastaan ja sitä kun hän on nyt muualla.
Pientä katkeruutta on siis ilmassa... Kahdenkeskisen ajan puuttuminen on ikävää varsinkin siksi, ettemme asu vielä yhdessä vaan näemme lähinnä viikonloppuisin. Pian yhteenmuutto taitaa olla ajankohtaista, parantaako vai pahentaako se tilannetta?
En osaa olla ilman miestä ja hänen lastaan. En myöskään heidän kanssaan.
Vastaukset 15
Vanhimmat
yhteen hänen kanssaan. On toki selvää, että lapsi on miehellesi rakas, mutta myös sinut olisi kyettävä huomioimaan. Olet nuori, onko miehesi yhtä nuori vaiko vanhempi? Olen ollut samankaltaisessa tilanteessa ja omalta kohdaltani voin sanoa, että ellei kaikkia osapuolia kyetä huomioimaan, tilanne voi muuttua enemmän kuin raskaaksi. Mutta se onkin sitten helpommmin sanottu kuin tehty.
itse olen siinä tilanteessa että muutin yhteen mieheni kanssa jolla jo lapsia ennestään. yksi vanhempi ed liitosta ja kaksi vähän nuorempaa toisesta ed liitosta. (kumpikin liitto kaatui omiin kompuroihins).
onko heidän ero tuore?? nimittäin meillä ex soitteli päivittäin ja tuli puhumaan "meidän perheestä" vaikka meillä oli uusioperhe jo kasassa. (se voi kyllä stressata jos ex käyttäytyy kun mikäkin maan omistaja). mutta myös miehen pitäisi osottaa ex-älle että liitto on ohi. (muuten ne soittelee ja soittelee). muustakin kun lasten asioista (ne on ihan ymmärrettäviä, lasten asioista soitot).
JA JOS!! miehesi pitää puolet ajasta lasta he kyllä voisi sopia että kumpikaan ei elareita maksa!! meillä näin. hyvä niin että ja jotta lapset enemmän täällä kumminkin.
jos vaikka aluksi pidät oman asumuksesi ja kokeilet vaikka puolivuotta-vuoden sitten tiedät haluatko sitä:) itselläni lähti kyllä sujumaan kun asioihin tuli järjestystä:) ja ex-äkin on sen tajunnut ja löytänyt itselleen uuden miehen:) kokeile ihmeessä.. mutta varaudu että se ei aina ole ruusuilla tanssimista..
Hei, mitä sä teet suhteessa jossa sulla on tollasia ongelmia? Eti ikäises tasosta seuraa äläkä lapsen omaavia isiä. Sä tuut huomaamaan, et lapsi on aina ykkönen. Ja vaikka ny näyttääki ruusuiselta, ni sun on mietittävä koko sun loppuelämääs. Haluat sä olla aina sen kanssa, yms. Kun sen lapsikin kasvaa ja tulee murkuksi, niin kyllä varmaan tulee hankalat paikat. Älä leiki pillulla pikkuinen.
Muuten hyviä neuvoja, mutta mikä tuo oli: "Älä leiki pillulla pikkuinen"?
Minäkin olin nuori tyttö mennessäni yhteen exäni kanssa. Hänen lapset asuivat meidän kodissamme ja olivat yhteydessä äitiinsä harvoin.
Olin usein ahdistunut tilanteesta, eikä tilannetta helpottanut edes yhteinen lapsi.
Olet vaikeassa tilanteessa, mutta minusta tuntuu ettei se ahdistus mihinkään helpota , mutta saatan olla väärässäkin. Itse ainakaan en lähde enää suhteeseen jossa jo alusta alkaen paha olla!
Itse muutin 19 vuotiaana yhteen miehen kanssa jolla lapsi. Aluksi oli vaikeaa, nyt pikkuhiljaa parin vuoden sisällä sopeutunut, ja lapsesta tykkää ihan erilailla kun aluksi. Mutta vieläkin mustasukkaisuutta ilmassa, puolin ja toisin. olen paljon miettinyt,että teinkö elämäni suurimman virheen...toisaalta mies ja tyttö niin rakkaita silti... tsemppiä,mitä ikinä päätätkin.
eiköhän joka suhteessa ole ne omat ongelmansa, oli sitten lapsia tai ei.
Huomaa, että olet kypsä ja ymmärtäväinen ihminen nuoruudestasi huolimatta. Itse en nyt elä nk. uusperheessä, lapsemme ovat mieheni ja minun yhteisiä, mutta minulle jäi ikuinen trauma isäpuoleni suhtautumisesta minuun. Äitini vika kai se oli, joka ei tehnyt asialle mitään.
Itse olin 20, kun aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa, jolla on tytär. Tyttö oli tuolloin 8v. Tytär asuu/asui äitinsä luona ja käy sieltä käsin meidän luonamme. Nyt tytärpuoleni täyttää 14v.
Elämä lapsiperheessä on juuri sitä, että kahdenkeskistä aikaa ei juuri ole. Minä olisin sinuna kiitollinen, että isä rakastaa ja huolehtii niinkin paljon lapsestaan. Sitä eivät kaikki eroisät nimittäin tee. Se on hyvän isän merkki. Myös tärkeä asia ajatellen, jos teette myöhemmin yhteisiä lapsia.
Sinun pitääkin nyt nuoresta iästäsi huolimatta, tehdä tärkeitä päätöksiä: Mitä haluat elämältä?
Haluatko perheen, vakinaisen kodin, lapsen ja tämän miehen? Siis tasaisen, vastuullisen aikuisen elämän. Vai haluatko miehen, jonka kanssa voit kulkea baareissa, festareilla, viettää romanttista aikaa kahdestaan, käydä leffassa, yms. aikuisten juttuja. Siis nuoren aikuisen pariskunnan "villit" ja vapaat vuodet (vapaudella tarkoitan juuri lapsettomuuden vapautta ja helppoutta).
Miestä ja hänen perhetaustaansa (lasta) et voi muuttaa ja vaatia jättämään lasta vähemmälle huolenpidolle tai muiden hoiviin. Voit valita tämän perheen, sitoutua siihen ja olla turvallinen ja pysyvä aikuinen sen pienen lapsen elämässä ja kantaa vastuusi hänen hoitamisestaan. Tai luopua leikistä heti, jos sinusta tuntuu, et ole vielä kykenevä sen tyyppiseen vastuulliseen sitoutumiseen ja aikuisuuteen, jota perheen perustaminen vaatii.
Mieti valintaa samalla vakavuudella, kuin miettisit voisitko tulla nyt heti raskaaksi ja siitä lähtien olla päävastuussa lapsestasi kunnes hän on itsenäinen aikuinen. Nythän et ole harkitsemassa raskautta, mutta lapsi tulee sitoutumaan sinuun ja suhtautumaan sinuun kuten turvalliseen perheenjäseneen, aikuiseen ja vanhempaan. Jos sinusta ei ole vanhemmaksi lähde kuvioista pian ennenkuin aiheutat haavoja lapsen psyykelle. Isä kyllä selviää, vaikka luopuisit leikistä myöhemminkin, mutta lapsi kärsii, jos kiintyy sinuun ja alkaa luottaa ja sitten "hylkäätkin".
JOo. ma myos aloin seurustelemaan ton miehen kanssa melko nuorena ja siina ihastuksen huumassa en edes ajatellu minkalaisia ongelmia saattaa tulla siita, etta miehella on jo ennestaan lapsi. Miehen lapsi kun oli innoissaan musta alusta asti, eli ei ollu mitaan mustasukkasuus ongelmia... ainakaan alussa.
Mutta.. just toi edellisen viestin kirjottaja kun kysy, etta haluutko kaiken sen vastuun ja luopua "nuoruudesta", niin mun mielesta, ainakin meilla on ihan hyva tasapaino. Kylla me vielakin voidaan menna yhessa jonneki baareihin ja konsertteihin ja viikon paasta ollaan menossa viikon lomalle meksikoon.. mutta siis naita sitten tehaan sillon ku tytto ei oo taalla meilla. sillon kun se on taalla, ni toimitaan sen mukaan. Ja voidaan me tytonkin kanssa pitaa hauskaa.. menna elokuviin tai piknikille puistoon tai jotain.
Kylla ma tota miesta sen verran rakastan, etta ne ongelmat joita tulee, ni on liian pienia siihen verrattuna. :)
Itsellä on tilanne missä olen puninnut erilailla intohimoa ja rakkautta mieheen mutta vastuun kantamista miehen lapsiin joista toinen asuu isänsä kanssa ja toinen on joka toinen viikonloppu isällään. Miestä rakastan ja kunnioitan mutta olen joutunut alussa miettimään onko tämä todella sitä mitä haluan, minä joka en edes lapsia olisi muuten elämääni halunnut. Aluksi pelkäsin miehen lapsia, en tiennyt miten lähestyä heitä. Mutta nyt sitten 5 vuotta myöhemmin poika joka kanssamme asuu on minulle kuin omapoika, läheisempi minun kanssani kuin oman äitinsä, ja tytär joka asuu mieheni ex-vaimon kanssa on minulle myös rakas mutta häneen en ole kiintynyt kuin poikaan. Omista yhteisistä lapsista on puhuttu nyt 5 vuotta myöhemmin mutta vielä en koe olevani kuitenkaan valmis äidiksi omille lapsilleni...
"äitipuoleksi"? Voihan vitsi sentään! Aika huikeeta..heh.. sitten kerrotaan miten pelkää lapsia! Kauheeta kun pelottaa... outoa. Hyvänen aika sentään, jokaisen oma valita iskeekö miehen jolla ei ole lapsia tai miehen jolla on lapsia!
Jos ei kykene olemaan äiti omille lapsille, miksi sitten ottaa sellainen mies, jonka lapset pelottaa? En käsitä, en käsitä.
kiva, että on löytynyt hyvä mies, vaikka se nyt sattuisikin olemaan juuri se sama, joka sinut jätti... ;)
Älä ole katkera. Sillä et voita mitään! Olisit mieluummin mielissäsi, että nuori äitipuoli todella puntaroi asioita ja suhtautuu vakavasti lapsiin. Kyllä minuakin pelottaisi sinun lastesi äitipuoleksi ryhtyä.
Lissu-siskolle terveisiä!
että osaavat ihmiset olla lapsellisia! Sietäskö vilkaista peiliin ennenkuin täällä älyttömyyksiä huutelee. Sairaita eritoten ovat noi "sinä olet lissu"-kommentit ynm. HEI HALOO! Koettakaa aikuistua!
Eikö se ole parempi että asioista pystyy puhumaan, ja voin vaikka kuvitella että itseäni olisi pelottanut jos parikymppisenä olisin rakastunut mieheen joka olisi ollut yh ja minusta olisi silloin tullut äitipuoli hänen lapsilleen... En olisi ollut valmis, hattua nostan jos joku on täysin valmis tuon ikäisenä ilman pelon häivää... Mieheenhän sitä rakastutaan, menneisyys tulee mukana on ne sitten lapsia tai jotain muuta...
että viestissä on joku pointti (ehkä myös vähän huumoria, ihan pikkuisen vain) ja että kirjoitetaan muutakin kuin
- katsoisit peiliin
- huh huh/hohhoijakkaa
- HALOO
- mene lääkäriin/tarkista lääkityksesi
- olet lapsellinen/koeta aikuistua
eikä mitään ketjuun liittyvää asiaa. Ihan ÄLYTÖNTÄ! ;)