kuinka paljon koiranpennun luonteesta ja temperamentistä on nähtävissä jo ennen pennun luovutusikää. esim. pystyykö kasvattaja kertomaan, että tämä pentu on rauhallinen ja tämä selvä johtaja-tyyppi, jne. kuinka hyvin nämä luonteenpiirteet joita on luonnehdittu pennulla olevan ovat sillä vielä aikuisena koiranakin vahvoina? olikohan tässä mitään tolkkua... asiallisia vastauksia aloittelijalle, kiitos.
kuinka luonne
kirjahylly
4397
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä sen näkee aika hyvin ja sen vuoksi mielestäni kokenut kasvattaja onkin kullanarvoinen asia sillä osaa valita sen oikean pennun oikealle omistajalle.
Pennuille voidaan tehdä sellainen pentuetesti jossa pentuja testataan eri menetelmillä ja niistä saadaan arvio.
Itse jos hieman ottaa asioista selvää voi myös itse tehdä hieman johtopäätöksiä.
Tietenkin se koti vaikuttaa sitten kanssa ja se miten uusi omistaja saa pennun luottamaan itseensä. Esim rauhallisesta pennusta saa epäjohdonmukaisesti ja väärin käyttäytymällä hyvinkin nopeasti rauhattoman jännittäjän.
tuota, minkälaisista asioista koiran ostajan olisi hyvä ottaa selvää pennun luonnetta arvioidessaan?
Ostajan on hyvä kertoa kasvattajalle koiran käyttötarkoitus. Pennusta näkee ensimmäisiä luonteenpiirteitä jo ensimmäisinä kymmeninä sekunteina syntymän jälkeen. Osa kasvattajista jaottelee ja testaa pentueensä jäseniä sinä aikana, kun pennut ovat kasvattajalla. Toisiin hommiin vaaditaan rauhallisempi koira, toisiin taas enemmän virtaa ja rohkeutta, ja kyllä sille pentueen arimmallekin pennulle pitäisi hyvä koti löytää. Ostajan on syytä keskustella kasvattajan kanssa siitä, mitä aikoo koiran kanssa tehdä, niin sen pohjalta voi yhdessä kasvattajan kanssa arvioida, mikä pentu olisi sopiva käytettävissä olevan tiedon pohjalta.
Kyllä mielestäni näkee jo pennusta tulevan luonteen. Tietenkin pennun tlevat elämänkokemukset vaikuttavat luonteeseen. Itse sain valita joku vuosi sitten hirvikoiran pennun. Otin pennun, joka rimpuili eniten vastaan sylissä. Se oli ärhäkän oloinen ja haukkui jo pienenä toisia pentuja ja telmi niiden kanssa. Toinen narttupentu oli paljon rauhallisempi lössykkä, joka ei jaksanut edes sylissä pistää vastaan. Se ei haukkunutkaan ollenkaan. Ajattelin, että ei sellaisesta hirvikoiraa tule. Niinpä valitsin aktiivisemman narttupennun. Hyvä hirvikoirahan siitä tuli. Mutta olen kuullut myös, että tämä lössykkänarttukin kuulema haukkuu nykyään hyvin hirviä.