Apua

skitsofreniaa sairastava kirjoitti:

Mun on tavallaan pakko vähän purkautua joten kirjoitan tänne. Olen sairastunut useampi vuosi sitten skitsofreniaan ja välillä tämä sairaus ottaa päähän. Eli pääsin joku aika sitten sairaalasta, olen ollut kotona ja suunitellut opiskelemista. Siitä ei tule mitään, tuntuu että on tiensä päässä ja että sekin ajatus pitää hylätä. On nimittäin käynyt sairaden myötä niin että jonkinlainen yleinen käyttäyminen on mennyt itsellä aivan omituiseksi. Hyvä esimerkki on vähän ajan takaa, kun mentiin sukulaisen kanssa kyläilemään ja en kerta kaikkiaan osannut/pysynyt käyttäytymään niin kuin tilanne olisi vaatinut, vieraat katsoivat minua kuin hullua, eivätkä varmaan kovin väärässä oleetkaan. Naureskelin kaikille aivan väärissä kohdissa ja tilanteissa ja tein ja sanoin kaikkea muuta ehkä "hieman" asiaan kuulumatonta. Voi siis varmasti hyvin ymmärtää että itseltä on mennyt toivo esim. tuon opiskelut suhteen aika pitkälle. Mitä jos rupeaisin taas käyttäytymään kaikilla oudoilla tavoilla opiskelu paikassa, luokassa jne. Eli onko loppu elämä nyt sitten vaan tällaista ajoittaista omituista käytöstä? Onko skitsofreniassa omituisen käytöksen joskus tapana edes laantua tai tulla jollain lailla itselle ymmärretyksi ja jäsennellyksi? Eräs sukulainen on aina joskus sanonut että kyse on paljon siitä että en ole pystynyt jollain lailla jäsentelemään kaikkia asioita - niin kuin ehkä jotenkin "yleisesti" pitäisi - vaikka pää välillä muuten hyvin toimiikin. Ehkä kysymys on juuri se että jäsentyykö skitsofreniassa asiat joskus jollain lailla ja löytyykö ihmiselle tasapaino ns. hullun ja ns. normaalin käyttäytymisen välillä vai ollanko sitä nyt sitten sekaisin lopun elämää?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä