Hei!
Olen käynnyt lääkärin tutkimuksissa iho- pricktesteissä, verikokeissa, spirometriassa ja pef-seurannassa.
Prick-testit näytti nollaa, verikokeissa ei poikkeavaa, crp 11, spirometria ihan o.k tarkemmin ei selitetty ja pef-seuranta oli viitearvojen rajoilla, eli astma on näillänäkymin pois suljettu, mutta jotain muuta on, limaa valuu nieluun, on yskää ja henkeä ahdistaa ja väsyttää, paino on laskenut 8-kiloa,
olo on voimaton ja heikko, olen altistunut homeille ja sädesienelle 5-vuotta ja vauriot olivat melko laajat, olen saanut altistuksen lopetettua n.3 kk.tta sitten, nyt pitäisi sitten ruveta toipumaan, elämä vaan tuntuu aika takkuiselta, psyykkiset voimavarat on koetuksella, hullua kun kaiken pitäisi helpottaa niin ei osakkaan olla, edelleen ahdistaa tämä epätietoisuus ja epävarmuus tulevaisuuden suhteen, on hullua miten paljon on joutunut tukeutumaan muihin, miten helposti oman elämän hallinta katoaa, mutta kai tämä tästä pikkuhiljaa, nyt ei ole kuin aikaa!
Seuraavat kokeet ovat typpimittaus, histamiinialtistus ja diffuusiokapasiteetin mittaus ja keuhkolääkärin vastaanotto.
Osaisiko joku vähän valaista minua näistä kokeista?
Olen käynnyt lääkärin tutkimuksissa iho- pricktesteissä, verikokeissa, spirometriassa ja pef-seurannassa.
Prick-testit näytti nollaa, verikokeissa ei poikkeavaa, crp 11, spirometria ihan o.k tarkemmin ei selitetty ja pef-seuranta oli viitearvojen rajoilla, eli astma on näillänäkymin pois suljettu, mutta jotain muuta on, limaa valuu nieluun, on yskää ja henkeä ahdistaa ja väsyttää, paino on laskenut 8-kiloa,
olo on voimaton ja heikko, olen altistunut homeille ja sädesienelle 5-vuotta ja vauriot olivat melko laajat, olen saanut altistuksen lopetettua n.3 kk.tta sitten, nyt pitäisi sitten ruveta toipumaan, elämä vaan tuntuu aika takkuiselta, psyykkiset voimavarat on koetuksella, hullua kun kaiken pitäisi helpottaa niin ei osakkaan olla, edelleen ahdistaa tämä epätietoisuus ja epävarmuus tulevaisuuden suhteen, on hullua miten paljon on joutunut tukeutumaan muihin, miten helposti oman elämän hallinta katoaa, mutta kai tämä tästä pikkuhiljaa, nyt ei ole kuin aikaa!
Seuraavat kokeet ovat typpimittaus, histamiinialtistus ja diffuusiokapasiteetin mittaus ja keuhkolääkärin vastaanotto.
Osaisiko joku vähän valaista minua näistä kokeista?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Toppuuttelen sinua että paraneminen vie aikaa.
Vasta puolen vuoden kuluttua voit huomata pientä muutosta,sitten vähän enemmän ja sitten voi tulla takapakkia. Tämä on yksi versio.
Tie on pitkä ja toipuminen hidasta.
Hötkyilyt ei auta.
On tärkeää että yrität syödä säännöllisesti,liikkua ja levätä ja säilyttää uskosi siihen että sinä selviät.
Siinä on hyvä alku, mutta kärsivällisyyskoulutus on vasta alussa.
Voimia!
Totta on, että kun sairastuu, tuntuu helposti, että kuka mun elämääni hallitsee, en ainakaan minä! Mutta kyllä se siitä sitten, kun odottaa ja menee eteenpän sen minkä tilanteessa kykenee. Itse sitä on se, jonka pitää kuulostella omia voimavaroja ja elää niiden sallimissa rajoissa, muiden mukaan elämisellä ei pitkälle pötki. Olen tosi onnellinen, että mulle sattui lähipiiriin ihmisiä, jotka on jaksanu kannustaa ja kuunnella, ja tehdä paljon sellaista käytännöllistä mihin yhtäkkiä itse ei olekaan pystynyt. Eiköhän se elämänhallinta vähitellen palaa, jos ei nyt ennalleen niin ainakin sitä oppii elämään uudessa tilanteessa ja huomaamaan, että yhä se aurinko paistaa lämpimästi vaikka itse ei pystykään kaikkeen mihin ennen. Rikkautta voi silti löytyä yllättävistä paikoista.
Oma ajatukseni kaiken keskelllä on, että annan itseni levätä, mennä hissuksiin ja tulla passatuksi silloin kun sitä tarvitsen, ja parempana päivänä teen reilusti oman osani ja passaan muita. Kaikki sitä kuitenkin tarvitsevat tukea, yksi yhteen ja toinen toiseen.
En mainitsemistasi kokeista (typpimittaus, histamiinialtistus ja diffuusiokapasiteetin mittaus) osaa paljon sanoa, paitsi että olen ollut niissä kaikissa ja helppoja ne on, potilas vain puhaltaa putkeen ja tietokone mittaa arvoja.. sellainen muistikuva mulle jäi. Taidan minäkin päästä niihin paikkoin uudelleen, tilanteeni muistuttaa jotensakin omaasi.
Zemppiä ja jaksamista sulle ja kaikille meille!