Mitä ne nyt sitten oikeastaan ovat...
"Matkanvioiksi tulkitsen taivasmatkaa hidastavia esteitä, joko syntejä, kiusauksia tai omia rajoitteita."
"Matkanviat ovat syntejä"
"Matkan viat ovat syyllisyyden tuntieta"
.......
Jos uskoo kaikki synnit anteeksi mitä muuta jää vielä uskottavaksi anteeksi?
Tuokin oli kiinostava heitto että omia rajoitteita ajatellaan matkan viaksi? Onko vika minussa joka olen rajoittunut vai siinä joka minut loi rajoittuneeksi ?
Eikä taivasmatkaa hidastavia asioita sanota raamatussa synneiksi?
Onko pikku pahe matkan vika vai synti jos kaikki synti on saman arvoista Jumalan edessä?
Heino1 toi esille muutamia raamatun kohtia tähän aiheeseen liittyen.
"Tehdyt synnit jäävät meidän muistiin, mutta ne muistuvat sillä lailla, että anteeksi saadut synnit ei paina enää omaatuntoamme, mutta kannamme niitä muiston mukanamme läpi elämämme. Tätä Jeesuksen kehotus tarkoittaa: Joh. 5:8 ”Jeesus sanoi hänelle: "Nouse, ota vuoteesi ja kävele." 9 Mies tuli heti terveeksi, otti vuoteensa ja käveli. Mutta se päivä oli sapatti.”
Syntivuoteen kantamista on Ry:llä selitetty siten, että anteeksi pyytämisen jälkeen lähdetään korjaamaan synnillä aiheutettuja vahinkoja. Minusta selitys on väärä. Entä miten kantaa ”syntivuodetta” jos ei ole kellekään ihmiselle tehnyt vääryyttä, mutta on tehnyt itselle vääryyttä, eikä ole seurannut Jeesusta?
On hyvä totella Jeesusta ja kantaa sitä vuodetta jossa on tunnontuskissa maannut. Armahdettu syntinen muistaa missä on maannut, mutta samalla kiittää ettei enää tarvitse ”syntivuoteella” maata, vaan on terveeksi tullut niin, että jaksaa vieläpä iloiten kantaa vuodetta: Ps. 40:1 ”Laulunjohtajalle. Daavidin psalmi. (40:2) Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli huutoni. 2 (40:3) Hän veti minut ylös syvästä kuopasta, upottavasta liejusta. Hän nosti minut kalliolle, antoi lujan pohjan askelteni alle.”
"Matkanvioiksi tulkitsen taivasmatkaa hidastavia esteitä, joko syntejä, kiusauksia tai omia rajoitteita."
"Matkanviat ovat syntejä"
"Matkan viat ovat syyllisyyden tuntieta"
.......
Jos uskoo kaikki synnit anteeksi mitä muuta jää vielä uskottavaksi anteeksi?
Tuokin oli kiinostava heitto että omia rajoitteita ajatellaan matkan viaksi? Onko vika minussa joka olen rajoittunut vai siinä joka minut loi rajoittuneeksi ?
Eikä taivasmatkaa hidastavia asioita sanota raamatussa synneiksi?
Onko pikku pahe matkan vika vai synti jos kaikki synti on saman arvoista Jumalan edessä?
Heino1 toi esille muutamia raamatun kohtia tähän aiheeseen liittyen.
"Tehdyt synnit jäävät meidän muistiin, mutta ne muistuvat sillä lailla, että anteeksi saadut synnit ei paina enää omaatuntoamme, mutta kannamme niitä muiston mukanamme läpi elämämme. Tätä Jeesuksen kehotus tarkoittaa: Joh. 5:8 ”Jeesus sanoi hänelle: "Nouse, ota vuoteesi ja kävele." 9 Mies tuli heti terveeksi, otti vuoteensa ja käveli. Mutta se päivä oli sapatti.”
Syntivuoteen kantamista on Ry:llä selitetty siten, että anteeksi pyytämisen jälkeen lähdetään korjaamaan synnillä aiheutettuja vahinkoja. Minusta selitys on väärä. Entä miten kantaa ”syntivuodetta” jos ei ole kellekään ihmiselle tehnyt vääryyttä, mutta on tehnyt itselle vääryyttä, eikä ole seurannut Jeesusta?
On hyvä totella Jeesusta ja kantaa sitä vuodetta jossa on tunnontuskissa maannut. Armahdettu syntinen muistaa missä on maannut, mutta samalla kiittää ettei enää tarvitse ”syntivuoteella” maata, vaan on terveeksi tullut niin, että jaksaa vieläpä iloiten kantaa vuodetta: Ps. 40:1 ”Laulunjohtajalle. Daavidin psalmi. (40:2) Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli huutoni. 2 (40:3) Hän veti minut ylös syvästä kuopasta, upottavasta liejusta. Hän nosti minut kalliolle, antoi lujan pohjan askelteni alle.”
Vastaukset 12
Vanhimmat
Matkanviat on vl-uskossa pitkälti ihmisten määrittelemiä juttuja. Se mikä on matkanvikaa, riipuu pitkälti siitä millä vuosikymmenellä elää. Jos eleli 1970-80-luvulla niin telkkari oli paha matkanvika, samoin Elanto, samoin muut puolueet paitsi Keskusta, oopperasta tuli matkanvika, samoin tuli monesta muusta asiasta. Enää ne eivät ole sillä tavalla matkanvikoja, kun niistä ei eroteta ja uskovaisena pidetään vaikka ei äänestäisikään Keskustaa tai jos omistaa vaikka netti-tv:n.
Syntivuode-termi on aika erikoinen termi? Periaatteessa moni maksoi kalliisti omalla mielenterveydellään hoitokokouksissa siitä kun ei ollut semmonen uskovainen kuin hoitomiehet vaativat olemaan.
syntilistalta ensi uskotaan synnit ja siiten loput pitää laitaa pois matkanvikana?
Silti vaikkane eivät syntejä olisikaan?
On "lista" asioita, joita ei uskovaisen sovi tehdä eikä myöskään ajatella. Matkanvikoja ja kiusauksia ovat myös esim.ajatukset, että jos tämä vl usko ei olekaan se ainoa oikea usko ja jos taivaasen pääsee joitakuita muitakin kristittyjä. Ne on kaikki lupa anteeksi nuo tuommoiset matkanviat ja kiusaukset. Kyllähän puhujat aika ajoin puheissaan varoittavat jostain hengellisestä huoruudesta tarkoittaen, että ei saa ajatella että muutkin kristityt voisivat päästä taivaaseen.
Koulutetaan siis kuulijoita ajattelemaan, että vain vl pelastuu, vain vl usko vie perille.
Koulutetaan siis olemaan semmoinen vl kuin mikä on joidenkin ns.korkeampien, auktoriteettisten ihanne.
eli kun puhuja sanoo, että on lupa uskoa anteeksi kaikki synnit, kiusaukset ja matkanviat niin ehkä hän haluaa tehdä tavallaan vaikutuksen kuulijan mieleen, kun ihan kaikki inhimillisyys on siis anteeksiuskottavissa, ihan kaikki ihmisyyteen liittyvät heikkoudet..oli ne sitten syntiä tai ei.
... jos mies katsoo naista himoiten on hän tehnyt hänen kanssaaan huorin eli syylistynyt aviorikoseen....
Näin ollen jos ajatuksissaan tekee sitä minkä raamattu sanoo synniksi on tehyv näin olen synniksi .....
Jos taasen ajattellee jotain joka ei laisinkaan ole syntiä muussa mielessä kuin ihmsten mielestä niin onko syntiä laittaa se syntinä posi? ELi osittaa kuuliasiuutta esisijaisesti ihmiseille?
Laitanko ihmisyyden kanna pois myös omantunnon ja näin ollen lähden noudattamaan sääntöviidakkoa sensijaan että kuuntelisin omaatunnon ääntä oikeasta ja väärästä?
Äkkiä ajattellen ei tässä ole kuin fraasi fraasin joukossa? Pitäneekö siihen suhtauta faraasina eli tyhjän päiväisenä löpinänä vai onko sillä jokin piilomerkitys tai raamatullinen merkiyty....
10 käskyä löytyy Raamatusta ja niissä annetaan selkeät ohjeet miten kristityn tulee elää ja vieläpä löytyy mainintaa että juopottelu ei ole oikein. Mutta mitä muita sääntöjä tarvitaan vielä 10:n käskyn lisäksi?
Avioparin on mahdoton hankkia lapsia, jos ei tunne halua toiseen.
"Avioparin on mahdoton hankkia lapsia, jos ei tunne halua toiseen."
Väitän ettei naisen haluilla ja lapsella ole välttämättä yhteyttä keskenään. Väitän että vasten naisen halua on mailmaan syntynty paljon lapsia....
eikös kaikki ole aivan poispilattuja ja syntisiä läpikotaisin? Kun saa kuulla synninpäästön seuroissa, niin jo viiden minuutin kuluttua voi huomata ajatelleensa syntisesti pahaa tai muuta? ja taasko tehdään sitten niin, että pyydetään syntiä anteeksi ja vielä varmuuden vuoksi yhä uudelleen ja uudelleen pyydetään anteeksi? Se on jo lakihenkeä. Mutta niin siltä se vain kuulostaa, kun sanotaan että on lupa uskoa kaikki synnit, kiusaukset ja matkanviat anteeksi, että kaikki ihmisyys on lupa uskoa anteeksi juuri sillä hetkellä kun puhuja anteeksiannon julistaa. Mutta eihän ihmisyyttä pääse pakoon ja kyllä Jumala tietää miten heikko ihminen on, ei kukaan ihminen kykene ajatuksiltaankaan ei mitenkään täydellisyyteen.
Periaatteessa korvakoru ja ripsiväri syntejä tärkeämpää olisi kinnittää huomiota lähimmäisen kohteluun, niihin liittyviin synteihin. Onko oikein puhua pahaa, aiheuttaa toiselle pahaa mieltä? Käytöksellään ihminen todistaa uskovaisuuttaan enemmän kuin sillä onko hänelllä korvakorut vai ei.
Mutta ehkäpä sellaiset käytökseen liittyvät synnit ovat jääneet taka-alalle kun on niin paljon sellaisia tekosyntejä, joista päätellään onko ihminen uskovainen vai ei. Menee nimittäin paljon aikaa siihen, että lapset ja nuoret oppisivat mikä on sopivaa uskovaiselle ulkonaisesti, mutta entä käytöspuoli ja halu olla toisille ihmisille oikeudenmukainen ja reilu?
Ongelmaa on sekin, onko se joka julistaa synninpäästön mätä kala vai tosi-vl? Koska vl-opissa sanotaan, että kaikki uskovaiset ei ole uskovaisia eli kaikki vl:t eivät ole oikeita sydäeme uskovaisia vaan mätiä kaloja löytyy, niin kuka vl on kelvollinen julistamaan synnit anteeksi, siis ihan varmasti?
Eikö kyse kuitenkin ole lopulta uskosta siihen,
että Jeesus Kristus on kuollut syntiesi edestä, julistipa ne synnit anteeksi ei-vl kirkon pappi tai vl-puhuja tai uskotpa ne anteeksi ehtoollisella, pääasia että uskot että ne ovat anteeksi ne syntisi. Koska et lopulta voi tietää kuka vl on mätä kala, joka sinulle synnit anteeksi antaa, niin parempi siis kai uskoa, uskoa että ne ovat anteeksi ne synnit.
syntisiä kaikki...Oikein puhut kun sanot että jos autuutemme olisi anteksipyynössä se johtasisi anteeksipyyntö kierteesseen eli anteekispyyntö nousisi armon ehdoksi?
Ja kutenkin meille on asettettu yksi ehto usko?...
Toisaalta juri se mitä sanot ... miten kohtelet lähimämistäsi pitäsii olla uskovaiselle tärkeää. Tärkeämpää kuin se että vahdataan onko sisar nyt varmasti noudattanut syntilista pilkulleen....
Minusta nuo lähimmäisyydestä nousevat hedelmät ovat niitä joita mieluiten näkisin aitoina uskon hedelminä. Eli silloin kun se lähimmäisyys lähtee sydämmestä ei tekemisen pakosta. Niiden sijasta joita nyt vähän turhankin tarkaan tarkkaillaan uskon hedelminä?
Ovatko ne niitä. Vai ovatko ne niitä matkan vikoja?
kieltäminen voi joskus olla myös sen olemassaolon tunnustamista. Miksi kieltää sellaista, mitä ei ole olemassa ja jota ei tunne. Puhujakin puhuu sellaisista asioista, jotka tuntee parhaiten, ja joita hän itse haluaisi mieluiten tehdä tai ainakin kokeilla. Hyvin harvoin puhutaan miten manipulaatio, alistaminen, vallahimo, epäoikeudenmukaisuus, ihmisten erottelu jne. olisivat mitenkään pahoja tai ei-toivottuja asioita. Päinvastoin mitä kunnianhimoisempi ihminen sitä arvostetumpi "veljien" keskuudessa. Joka on saanut omaisuutta ja jolla on hyvä virka, pitävät itseään siunauttuina. Siunatuimpina kuin muita.
Köyhää ja velkaista suurperheellistä kenties avuttomana ja jonkin kirouksen omaavana. Mikä on syntiä lopultakin? Se näyttää olevan hyvin sattumanvaraista ja tilannekohtaista. Esimerkiksi kateutta ei oikeasti pidetä minään syntinä, vaikka siitä joskus puhutaankin" ettei saisi olla kateellinen". Kateus kuitenkin on eräs kaikkein keskeisin pimeä voima myös samoin uskovien keskuudessa. Sen tunnistaminen vain on työlästä ja häpeää lisäävää. Siksi siitä ei oikeasti keskustella, se vain "tunnustetaan" ja niin se jää elämään omaa elämäänsä ihmsen olemuksessa. Syntien tunnustaminen sinällään ei ole mikään patenttitemppu rauhattoman mielen rauhoittamisessa. Se saattaa jopa pahentaa tilannetta. Kunnon syntejä tekevät eivät kokemukseni mukaan niitä kenellekään tunnusta. Tai se ainakin minun kokemukseni mukaan on hyvin harvinaista. Sellaiset siivosyntiset keimailijat kylläkin pelätessään oman sisimpänsä kohtaamista ja mielensä parantumista. Sori intouduin liikaa.
Kateus,ahneus, alistaminen, epäoikeuden mukaisuus, rasismi....
Kaikki ovat kovin inhimillisiä ominaisuuksia kuitenkin niiden merkitystä vähätellään.
Mikä on syntiä lopultakin? Minusta se mikä eroitaa minut Jumalasta mitä se sitten ikinä onkaan.... Yhdelle se on yksi asia toiselle joku toinen... Ja sitten jos pyrkisi sen 10 käskyä täyttämään (vaikka se onkin mahdotonta)...