Ystäväni kanssa olemme lukeneet palstaa ja kiinnittäneet huomiota siihen kuinka äidit ylistävät itsensä kohti korkeuksia imettämisen ja synnyttämisen vuoksi.
Olen 34 vuotias ja minulla on kaksi lasta. Kumpaisenkin olen synnyttänyt ja imettänyt. Ystävälläni vain yksi lapsi. Samoin synnyttänyt ja imettänyt.
Olemme varsin erilaisissa tilanteissa. Mieheni kuoli nuorimmaisen ollessa vajaan vuoden ikäinen. Ystäväni taas erosi lapsen ollessa kahden vanha.
Olemme keskustelleet paljon siitä olemmeko jotenkin paljon parempia ihmisiä koska olemme naisia ja olemme synnyttäneet ja imettäneet.
Tulimme siihen tulokseen ettemme ole. Turha sitä on itseä jalustalle sen vuoksi nostaa että mies ei voi hoitaa näitä em. asioita. Entäs jos asia olisi toisin päin. Haluaisimmeko äiteinä kuulla kuinka paljon parempia miehet ovat koska ovat synnyttäneet ja imettäneet. Mielestämme näitä on turha jauhaa, luonnolle kun emme voi mitään...
Tiedän että tämän tekstin vuoksi sataa ropisemalla jotain niskaan.
Pointti on kuitenkin se, että me tiedämme mitä olemme lastemme silmissä. Meidän ei tarvitse olla enempää. Tiedämme myös että lasten isät (meillä kun he ovat olleet kunnollisia) ovat lapsille yhtä tärkeitä kuin me äiteinä. Ikinä ei ole tarvinnut (edes mieheni elossa ollessa) käydä taistelua siitä kumpi vanhemmista on parempi. Molemmat vanhemmat näissä tapauksissa ovat näille lapsille niitä parhaita vanhempia.
Olen 34 vuotias ja minulla on kaksi lasta. Kumpaisenkin olen synnyttänyt ja imettänyt. Ystävälläni vain yksi lapsi. Samoin synnyttänyt ja imettänyt.
Olemme varsin erilaisissa tilanteissa. Mieheni kuoli nuorimmaisen ollessa vajaan vuoden ikäinen. Ystäväni taas erosi lapsen ollessa kahden vanha.
Olemme keskustelleet paljon siitä olemmeko jotenkin paljon parempia ihmisiä koska olemme naisia ja olemme synnyttäneet ja imettäneet.
Tulimme siihen tulokseen ettemme ole. Turha sitä on itseä jalustalle sen vuoksi nostaa että mies ei voi hoitaa näitä em. asioita. Entäs jos asia olisi toisin päin. Haluaisimmeko äiteinä kuulla kuinka paljon parempia miehet ovat koska ovat synnyttäneet ja imettäneet. Mielestämme näitä on turha jauhaa, luonnolle kun emme voi mitään...
Tiedän että tämän tekstin vuoksi sataa ropisemalla jotain niskaan.
Pointti on kuitenkin se, että me tiedämme mitä olemme lastemme silmissä. Meidän ei tarvitse olla enempää. Tiedämme myös että lasten isät (meillä kun he ovat olleet kunnollisia) ovat lapsille yhtä tärkeitä kuin me äiteinä. Ikinä ei ole tarvinnut (edes mieheni elossa ollessa) käydä taistelua siitä kumpi vanhemmista on parempi. Molemmat vanhemmat näissä tapauksissa ovat näille lapsille niitä parhaita vanhempia.
Vastaukset 29
Vanhimmat
isätkin on hyviä kasvattajia. jopa siis vauvasta/lapsesta lähtien:) itse tiedän pari isukkia joilla on itseasiassa lapsi hoidossa ihan täysi päiväisesti:) eli ovat yh-isukkeja.
ja ihan siitä syystä että äidit eivät ole kyenneet lapsia hoitamaan.
että jos joku tuosta tekstistä nyt välttämättä haluaa natkuttamaan käydä niin lienee ei ole nähnyt näitä hyviäkin olemassa olevia isiä:D
kyllä te ootte täydellisiä!
ihana lapseni isä! luoja siunatkoon hönen kuolematonta sieluaan) kyllä meillä isä teki kaiken lapsen puolesta! todellakin ...kantoi vatsassaan , imetti, synnytti, kaiken teki... ja järjesti mulle kynttiläillallisia ja hoiti kodin... oli se vaan hyvä isä ja mies. sääli että kuol pois....
Henkilökohtaisesti ole seurannut sivusta keskutelua isien ja äitien chatissa yli vuoden.Siellä kyllä
järjestään äidit antavat arvon ja tunnustuksen
isyydelle ja isänä olemiselle.En ole havainnut uh-
denkään äidin nostaneen siellä itseään pilviin,Annan 2 lapsen isänä siitä sille sivulle
nöyrän tunnustuksen.Mitä tulee isänä tai äitinä
olemisen hyvyyteen.Pitäisiköhän keskittyä lapsen
hyvinvointiin ja unotaa sen pohtiminen,kumpi
vanhemmista kunnian ansaitsee?Eihän kasvattaminen saa olla kilpailua hyvyydestä,tai lapsen suosiosta
vaan mahdollisimman inhimillinen ja lämmin tapahtuma lapselle jossa hän on keskipiste.Jos
lapsi muodostuu isän ja äidin välisen hyvyys kilpailun välineeksi,voi olla että jompi kumpi tuntee itsensä voittajana,mutta lapsi on se joka häviää eniten.Hänen ihmissuhde mallinsa tulee vanhemmilta ja sitä ei saa unohtaa.
Minusta on aivan sama, mistä asiasta äiti-ihminen kissanhäntäänsä nostaa, jos se YH-ÄIDIN jaksamista jollain tavalla pönkittää ;)
Vaikka, samasta asiasta voisit käydä herättelemässä keskustelua myös äitien, synnyttäneiden ja imettävien palstalla. Sama aihe kiinnostaa äitejä - ja isejä, olivatpa he yksinäisiä tai kaksinaisia ;D
Eri elämäntilanteissa ihminen arvostaa erilaisia asioita. Ehkä pienen lapsen yksinjääneellä äidillä ei ole mitään muuta mihin takertua kuin tuo parjaamasi äitiyden ylistys. Joillekin - kuten minullekin, raskaus, synnytys, imettäminen ja lasten kanssa kasvaminen ovat olleet henkeäsalpaavia kokemuksia, joita en ole voinut koskaan jakaa lasteni isän kanssa. Minusta juuri nuo puhutut asiat tekevät minusta jonkin verran paremman vanhemman, ei parempaa ihmistä, ei parempaa naista, vaan nimenomaan paremman vanhemman.
Toki tiedän, että pian mieskin voi saada lapsen ilman naista, kun tiede kehittyy ja miesten helmoissa, vastikkeella kasvanut lapsi on arkipäivää... mutta ei siitä sen enempää heeh heh...
Noooooo, väitellä aina voi, mutta kenen mielipiteen luulet olevan oikea ja kenen muuttuvan? ;D
Jatkoksi vielä tälläkin palstalla joskus esiin popsahtava kysymys: onko leskiyh parempi yh, kuin eronnut yh?
Hassua, että naisilla on niin kova tarve kilpailla keskenään.
Uskottomuus -palstalla joka toinen kirjoitus on aiheesta "Kumpi on voittaja, ykkönen vai kakkonen?" ja tällä palstalla vertaillaan äitien paremmuutta.
Miksi tämä kilpailu?
Lapsella on isä ja äiti - miksi laittaa nämä paremmuusjärjestykseen? Eron jälkeen lapsella on etä- ja lähivanhempi - miksi laittaa nämä paremmuusjärjestykseen? Maailma on pullollaan ihania isejä ja äitejä, lähivanhempia ja etävanhempi, ydinperheenvanehmpia, leskivanhempia - jotka huolehtivat lapsistaan. On olemassa vanhempia jotka syystä tai toisesta ole kovin hyvin vanhempia, onneksi varmaan aika pieni vähemmistö. On siis olemassa kännääviä yh-äitejä, pahoinpiteleviä etä-isejä, mielisairaita leskivanhempia, masentuneita ydinperheenvanhempia jotka sitten kohtelevat lapsiaan huonosti.
Pitikö sinun kirjoittaa "...teillä naisilla.."? :D
Ahaaaa, sinä luet ahkerasti uskottomuus -palstaa... Mistä moinen kiinnostus? Yleensä tuo aihe kiinnostaa palsta-aktiviteettiin saakka vain omakohtaisen kokemuksen kautta ...
Minkäpä teet jos lapset rankkaavat jomman kumman paremmaksi. Aijoo, silloin on tietenkin kyse manipuloinnista ja lahjonnasta ;)
Huonoja vanhempia löytyy kyllä paljon enemmän kuin vähän, koska lasken myös vapaaehtoisesti lapsen elämästä poissa olevat etät sellaisiksi. Asialla on tietenkin toinen-kin puoli, koska joskus on hyvä että se huono etä todella ON poissa lapsen elämästä.
Juttusi ovat tosi väsyneitä, Jossu. Kiva jos sinua hihityttää, mutta minulle petetyksi tuleminen puolison ja ystävän taholta oli rankka kokemus.
Ai niin, mutta minun vaikeuksiani ei lasketa sinun kirjanpidossasi, jossa vain sinun vaikeutesi ovat oikeita vaikeuksia.
Selvennys: Hihittely koski sitaatti-lausetta. Jos haluat olettaa, että nauran vaikeuksillesi, sääli, se kertoo heikosta itsetunnostasi.
Puolisosi uskottomuus kaiken kirjoittamiesi jälkeen selittää paljon sitä, miksi et kykene puhumaan asioista exäsi kanssa, vaan haet apua virkamiehistöltä.
Niin se vyyhti pikkuhiljaa löyhenee...
Onko tässä tarkoitus verrata, kenen kokemukset ovat rankimpia? Jokainen kokee omansa tavallaan, pääasia on, että ihminen selviää avannon reunalle ja pääsee ylös ja lämpimään ;)
Älä niin kärkkäästi yritä mollata minua, et onnistu koska minä kuljen kadun aurinkoisella puolella, olen aina kulkenut, kissanhenkiäni on jäljellä vielä 6, lotossa onnisti ja risukasa on kauan sitten kuivunut paisteessa.. eli .. :)
Juttusi ovat sekavia ja omahyväisiä, enkä toivo sinulta muuta kuin että lakkaisit kommentoimasta minun kirjoituksiani,
Kaikki ns. päätelmäsi minusta ovat vääriä, mikä kyllä sopii ihmiselle joka virkkaa todellisuutta jatkuvasti itselleen sopivaksi.
Olet surkea häirikkö.
- Kirjoitukseni eivät ole sen sekavampia tai omahyväisempiä kuin sinäkään.
- Todellisuudestani sinä et tiedä mitään - onneksi ! :D
- Palstan alussa on "ilmoita asiattomasta viestistä" tjn, jos koet minun häiriköivän.
Pst. En ole surkea enkä häirikkö, luulet vain, koska olet niin omaehtoinen *hymy*
Surkea häirikkö olet, koska et kykene mihinkään muuhun kuin toisten mollaamiseen ja itsesi kehumiseen.
Odottelen sinulta edelleen edes yhtä perusteltua mielipidettä. Ja perusteluksi ei kelpaa:
"Minä näen aika laajasti, kokemuksen ja tiedon kautta."
(Jossun kuvaus itsestään 31.1. 2007)
Muuten, jos olet aikuinen nainen, niin sinun ehkä kannattaisi harkita tuota hymiöiden ylenmääräistä käyttöä. Se sopii lähinnä 14-vuotiaille, eikä noin laajakatseisille, elämää nähneille ja syvällisille ajattelijoille kuin sinä.
En tiedä, mikä katsotaan asiattomuudeksi - onko nimittely sitä?
Olet nyt viikon sisään nimitellyt minua mm. valehtelijaksi, narriksi, tuorikoksi, sillikäksi, riidanhaastajatrolliksi, pölvästiksi ja yleisenkäymälän lattialta takertueeksi vessapaperiksi.
Täytyy sanoa, että vaikka viestiesi aihe on aina samaa jankkausta, osoitat ilahduttavaa vaihtelunhalua haukkumasanojen valinnassa. Siitä sinulle täydet pisteet.
En kuitenkaan koe tarpeelliseksi tehdä ilmoitusta asiattomasta käyttäytymisestäsi, sillä kerrot, että olet kirjoitellut tällä palstalla jo vuosia, eli se on sinulle selkeästi tärkeä itseilmaisun kanava.
On parempi, että jatkossakin purat itseäsi nimettömänä verkkokeskusteluissa kuin käyt ihmisten kimppuun oikeassa elämässä.
Kyllä se on niin että leskeksi jäänyttä arvostan enemmän kun eronnutta. Leski ei anna itsestään sitä samaa käsitystä kun eronnut, että on exänsä kanssa
-----------
MAINOSTAUKO
-----------
Parisuhteen toimivuus on siis molempien osapuolten vastuulla. Täten myös epäonnistunut parisuhde (myös avioliitto) ei ole kummankaan vika, vaan sekä miehen että naisen.
------
Jatkuu
------
epäonnistunut niin tärkeässä asiassa kun perhe-elämässä.
mielestäni sinä ja sidekickisi (tuo korkkareissa tepasteleva mies) jaana olette aika surkeita, teillä ei selvästi ole elämää, kun höpisette täällä asioista joihin teillä ei ole nähtävästi todellista kosketusta. mun mielestä jossulla on hyviä mielipiteitä, perusteltuja ja inhimillisä, ja hän on urhea lynkkausmieleialan edessäkin!
t: äiti, paras vanhempi!
Jospa nyt päättäisit, haluatko minun vastaavan viesteihisi vai et. Toisaalla pyydät etten vastaisi, ja toisaalla vaadit vastaamaan niihin ;D
..tuon Vestan kommentin niin, että olisi mukava jos solvausten ja itsekehun sijasta mieluummin vastaisit perustelujen kera kysymyksiin.
Enkö ole aina perustellut asiaväitteeni? Hyvin tiedät, palstavakkarina, että minulla on tapana tehdä niin ;)
Mutta onko mahdollista perustella jokainen MIELIPITEENSÄ? Joskus joku aihe on fiilistelystä kiinni, jolle ei perusteluita löydy. Aavistus, häivähdys, mutu.. ainakin minä uskon siihen ensimmäiseen pieneen ääneen, joka tuskin kuuluu, josta usein puhutaan vasta, kun ollaan tehtykin toisin ja väärin ;)
Sitähän tässä suu vaahdossa olen koko ajan yrittänyt vääntää, että maku- ja mielipideasioissa ei voi olla yhtä ja ainoaa oikeaa väittämää. [Jopa tilastoharha on mahdollinen, riippuu siitä kuka lukee ja millä mielellä ;D] Ja jos sitä ei ymmärrä, on aika turha kirjoitella tällaisille palstoille ja odottaa päähän taputusta.
Minä odotan edelleen vastausta (linkkiä) kirjoitukseeni, josta lupasin esittää anteeksipyyntöni :)
Jokainen katsokoon omat kirjoituksiaan ja bongatkoon niistä solvauksensa ja herjansa. Eikös? Tuskin tässä yksin minä olen sontaa pellolle levittänyt, mutta joillakin ihmisillä on käsittämätön taito ruotia omia juttujaan pinkit lasit päässä ja nostaa itsensä toisten yläpuolelle. Se liittyy jotenkin itsetuntoon ja kokemuksiin, joiden kanssa ei pääse sinuiksi, luulen ;D
Äitini ystävä, leski, perui avioerohakemuksensa kun kuuli, että tuleva exä kuolee ennen harkinta-ajan loppumista. Hänen mielestään hänelle kuuluivat leskeneläke ja huomattava henkivakuutus :)
"Kunnianarvoisa leski, rakasti miestään kivuliaaseen loppuun saakka" heh
Eronnut on epäonnistunut perhe-elämässä? Sinä poju et voi käsittää, että kyse ei aina ole epäonnistumisesta vaan myös kahden ihmisen yhteisestä sopimuksesta päätetty liitto, joka ei täytä enää sille asetettuja odotuksia.
Ajattele, 25 vuoden avioliiton jälkeen voi ihminen kaivata muutosta elämäänsä, joskus jopa tyystin erilaista elämää.
Olet, Jossu karmaisevan sokea omalle toiminnallesi. Luulottelet olevasi laajakatseinen, mutta tällä palstalla esiintymistesi perusteella olet kaikkea muuta.
Olet tosiaan "suu vaahdossa" yrittänyt esittää näkemyksiäsi, jatkuvan nimittelyn säestyksellä. Jos sinulla on oikeus esittää aavistuksia ja mutuja, eiköhän se oikeus ole muillakin.
Voisit aloittaa sen anteeksipyytämisen esimerkiksi niistä rumista nimityksistä joita olet minusta käyttänyt: "valehtelija, narri, pölvästi jne"
Vai onko sinulla mielestäsi oikeus myös nimittelyyn? Ja jos on, onko se sitten kaikilla?
sunkeskustelun sävy on jatkuvasti alebtuva, hyökkäävä, solvaava, ja manipuloiva (siis ei pyri objektiivisuuteen) en siis itse ole tähän keskusteluun,kiistelyyn osallistunut.
Sinä kommentoit (ensin itse) muille ja kehoitat sitten muita olemaan kommentoimatta sinulle.... Siis ilmeisesti siinä vaiheessa kun alat käydä liian läpinäkyväksi satuinesi.
vastuullisempi. Suurin osa lapsista kuitenkin asuu äidin luona. Eikä ole siinä mitään väärää et itseään kehuu. Kyllä minä ainakin tiedän olevani hyvä ja vastuullinen äiti. Samaa ei voi sanoa lasteni isästä, joka jättäessään jätti meidät kaikki, ja koko yhteisen elämän taakseen. Tiesin olevani myös hyvä vaimo, hoidin kodin ja lapset. Mutta mies ei sitä ymmärtänyt, vaan halusi jättää hyvän perhe-elämän ja hävitä. Oma vikansa ja tyhmyys.
kumpi on parempi! hän halusi jäädä äidin luo tissiä imemään, kun isä käveli ovesta ulos lapsen ollessa muutaman kuukauden! äiti on paras! hyvä äidit!
on biologisista syistä naisen tehtävä (jos nyt kerran lähdetään siitä että se on jonkun tehtävä; ei mikään itsestäänselvyys enää nykyään). Mies ei pysty imettämään eikä synnyttämään.
Vähän sama jos mies nostaisi itsensä jalustalle kun on käynyt intin tai peruskoulun.
Lastenhoito on muutakin kuin imetystä ja synnyttämistä. Ja tämä muu ei mitenkään itsestäänselvästi ole vain naisen tehtävä.
muutenkaan niin paljon kuin äidit.
mitä sitä sen enempää jankkaamaan?