On ongelmia tiedossa jos rakentaa oman syntien anteeksiantonsa toisen ihmisen varaan. Milloin voi olla varma että omat synnit ovat anteeksi annettu jos rakentaa anteeksiannon vain toisen ihmisen varaan?
Ongelmia
tiedossa!!
5335
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
jos anteeksi anto olisi toisen ihmisen varassa niin mihin se johtaisi...
pyydät anteeksi ja jo millisekunnin päästä olet tehnyt ajatuksin (sanoin ja teoin) synti....
Anteeksipyytämällä ihmisestä ei tule synnitöntä. Vain ja ainoastaan uskomalla sovitustyö omalle kohdalle voi tuon velan kuitata maksetuksi.
Toisen varaan ei saa siis anteeksiantoa laskea. Näin kuitenkin teet, kun uskot vain vanhoillislestadiolaisen voivan saarnata syntisi anteeksi. Entäpä, jos saattomiehesi onkin mätä kala? Olisiko Hyvä Jumala laskenut pelastuksen inhimillisesti kovin kelvottomien ihmisten päälle? Mopin palstalla nimimerkki Teologimies selvitti tätä asiaa ansiokkaasti.
Jumala toki on ottanut ihmisen työtoverikseen. Ihmisten kauttahan evankeliumin sana leviää maan ääriin - vanhoillislestadiolaisetkin tosin saisivat kantaa leiviskänsä tälle vaihetuspöydälle.
Jossakin vaiheessa vain ahneus iski Lars Leevin seuralaisiin, ja evankeliumi piti kahmia vain itselle.
Eilisessä jumalanpalveluksessa ev.lut. pappi kutsui ihmisiä seurakunnan yhteyteen. Hän kehotti etsimään seurakuntaa, jossa oppi saarnataan puhtaasti. Tunsin istuvani oikeassa paikassa. Pappi puhui Kristuksen haavoista, jotka voittavat paholaisen, synnin, oman lihan ja sen neljännen muun murheenkryynin. Liturgina toiminut pappi puolestaan julisti Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä synnit anteeksi. Pitää olla erikoinen neepus, jolla on tällaista opetusta vastaan jotakin.
Kirkossamme saarnaavat ja toimivat liturgeina säännönmukaisesti myös vanhoillislestadiolaiset papit. Hekin saarnaavat siis syntejä anteeksi. Tällä logiikalla vanhoillislestadiolaisten paljon parjaamat kirkouskovaiset ne vasta uskovaisia ovatkin: joka herätysliikkeen edustaja käy vuoron perään siunaamassa.
Siis, vakavasti puhuen. Ekslusiivisuus ei toimi nykymaailmassa. Siionin muurien väleistä tihkuu hunajaa myös publikaaneille aina silloin tällöin. Ovatko he/olemmeko me toisinaan uskovaisia ja toisinaan emme? Vai vaihteleeko henki, kuten Heinon tapauksessa?
"Näin kuitenkin teet, kun uskot vain vanhoillislestadiolaisen voivan saarnata syntisi anteeksi".....
Toivon ettei tuollainen helvetin tuomio ole lähtöisin minusta... Itse lähden siitä että sen jonka heki sisareksi tai veljeksi todistaa on sitä minun kanssani riippumatta siitä onko hänell vl vai joku muu leima otsessa....
Eli kyllä itse olen sitä mieltä että uskovaiset tuntee toisensa yhteisestä rakkaudesta....meillä on yhteinen rakkaus keskenämme... Ja tämä rakkaus ei ole lihallista inhimillitä vaan se on Kristuksen rakakus meissä meidän keskellämme... Missä kaski tai kolme on kolla minä olen heidän keskellään...
en millään muotoa sinun persoonaasi tässä halua kajota. Näillä palstoilla olet hyvin selkeästi tuonut esille laaja-alasita näkemystä uskonasioista.
Jatkoin aloittajan esittämän kysymyksen pohdintaa, jota sinä osaltasi kommentoit. Aasta beehen etenevänä ihmisenä sijoitin vastaukseni muiden perään - ehkä olisi pitänyt kirjoittaaa väliin.
etten toivo edes vahigossa eksyväni siihen loppu komentiin - vain vl menevät taivaaseen ja muut helvetttiin...
Minulle tämä on jokseenkin omantunnon asia ja jos vahigossa tai tietämättäni piirrän ehdottomia rajoija muualle kuin mihin raamattau ne piirtää siitä tulee oikaista....
Raamattu ei sano että kaikki pelastuvat muttei myöskään piirrä silmin nähtäviä rajoja... niitä ei ole lupa ihmisen piirtää...
Eli siksi kun nimenomaan mielestäni en koskaan ole ainakaan tietoisesti allekirjoittanut "vain me lestadiolaiset" ajattelua pyysin sinua oikeaisemaa tämän. (Vaikka allekirjoitan sen että me jotka olemma yhtä kristuksessa peleastummme....)