Jos näet tämän, voitko kertoa, mikä on tilanteesi. Täti on kiinnostunut kuulumisistasi.
Demonitar
mitä sinulle kuuluu?
2233
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Moi! Kiitos huolenpidosta. Mitäpä...kyllä tässä vielä tolpillaan on aika ajoin pysytty. Viime yö meni itkien, toivoo että tämä yö menisi vaihteeksi nukkuen, seesteisesti. Vihaan ajatuksia, muistikuvia, jotka vainoavat öisin, joutuessa yksin itseni kanssa. Eräät laskut painavat mieltäni. Ihmissuhteet aika katkolla. Suhde poikaystävään...sanottaisiinko että hän on kyllästynyt tähän "pelleilyyni" eikä siksi edes halua oikein tavata minua. On vähän liian väsynyt pitääkseen yhteyksiä kehenkään ystävistäni, mieluiten makaan sängyssä suurimman osan vuorokautta. Eristäydyn kotona enimmäkseen. Jos olen toisten kanssa, tulee vain riitaa alta aikayksikön. Pitäisi tässä ryhdistäytyä, kun koeviikkokin meni niin huonosti. Ja pitäisi hakea töihinkin.
Lyhyemmin; mikään ei ole muuttunut liiemmin viime kerrasta kun juteltiin.
No...tässäpä kuulumisia, kyllä se siitä...jonakin päivänä. Vaikka mennyt ja nykyisyys saa kyyneleet silmiin, ehkä huominen on parempi. Asiat voisi olla vieläkin huonommin.
Mitäs tädille itselleen kuuluu?
Hyvää jatkoa sinulle. Kiitos:)
Olipa kiva kun kirjoitit, mietinkin tossa moneen kertaan, mitä Sinulle kuuluu ja päätin ottaa yhteyttä. Joo, tommosta se masis on, kuulostaa enemmän kuin tutulta. Monet yöt, ja myös päivät myös itse alkuun täällä ns. tippasin, kunnes tilanne jossain vaiheessa tasaantui.
Tuo eristäytyminen, minkä mainitsit on ihan yhtä tuttua. Täällä täti istui pyjama päällä läpi vuorokauden, mitä nyt ulkona tupakalla tuli käytyä. Onneksi mies illalla potki suihkuun, muuten sekin olisi jäänyt tekemättä..
Kun kysyit, nyt menee, nyt jo melko hyvin. Olen muutaman kuukauden saikun jälkeen palaamassa töihin maaliskuun alussa ja odotan sitä jo innolla.
Ihan omasta kokemuksestani, luota siihen, että se aurinko vielä paistaa. Jatka hoitoja, jos Sinulle niitä on määrätty, yritä ulkoilla, jos mahdollista voimiesi mukaan. Tiedän hyvin, että välillä kaikki on ihan ylivoimaista, mutta kuitenkin, voimien mukaan. Koulu vie energiaa, näin tämä omasta nyt jo kotoa muuttaneesta pojastani, joka kirjoitti 2 vuotta sitten. Oli hänkin hyvin väsynyt sen abikevään aikana.
Ja taas ne halit. Ollaan yhteyksissä!