en tiiä mitä tää tavallaan on. oon miettiny pääni puhki ja olisin NIIN kiitollinen jos joku osaisi neuvoa!!
Eli mulla oli anoreksiaa ja jouduin sen vuoksi osastolle. osastolta pääsin n.3 kk sitten. siitä lähtien olen noudattanut ravintoterapeutin listaa, 2000 kcal per päivä. en ole lihonut enkä laihtunut. mittani ovat 164cm/47kg. osastolle joutuessani painoin 45 kg. painon takia en sinne joutunut, vaan pulssi oli liian heikko. nyt pulssi on normaali, eikä painonnousulla ole kiire.
syön siis joka päivä riittävästi, tosin herkkuja karsin yhä. vähän aika sitten aloin huomata että tällä 2000 kcal en liho, vaikka haluaisin! alan nähdä itseni realistisesti ja haluaisin vähän lihaa lisää. kuitenkaan jostain syystä en pysty lisätä joka päivälle vähän lisää, esim 2500 per päivä.
myös karkkia alkoi taas tehdä mieli. siispä keksin, että sunnuntaisin aina voisin syödä vapaasti mitä haluan, karkkia, suklaata yms. mutta se riistäytyi käsistä! sunnuntaina syön normaalisti päivällä ja illalla kaivan karkit esiin mitkä itselleni sallin (eilen esim. fazerin suklaalevy, 200 g karkkia, daim patukka) ja syön kaiken. paha olo ei tule. mutta makeaa ei enää tee mieli. sitten kuitenkin jatkan syömistä kun kone ! syön leipää, juustoa, keksejä kaikkea mitä on ! niin kauan kun alkaa oksettaa. en kuitenkaan oksenna.
kysymykseni onkin, että onko tämä mitään syömishäiriötä, koska tavallaan haluankin lihota. sallinkin itseni syödä niin paljon ku haluan. en tunne siitä huonoa omaatuntoa. päinvastoin odotan innolla sitä lisäkiloa.
kuitenkin siitä tulee outo tunne, ettei hallitse. tämä ei tunnu normaalilta. vaikka ahmimiskohtaukset eivät haittaakkaan painoa, päinvastoin, ne eivät tunnu mukavilta.
mitä siis voisin tehdä, että söisin aina vaan sen sallitun herkkumäärän, minkä olen luvannut herkutteluksi? en halua tämän jatkuvan :(
Eli mulla oli anoreksiaa ja jouduin sen vuoksi osastolle. osastolta pääsin n.3 kk sitten. siitä lähtien olen noudattanut ravintoterapeutin listaa, 2000 kcal per päivä. en ole lihonut enkä laihtunut. mittani ovat 164cm/47kg. osastolle joutuessani painoin 45 kg. painon takia en sinne joutunut, vaan pulssi oli liian heikko. nyt pulssi on normaali, eikä painonnousulla ole kiire.
syön siis joka päivä riittävästi, tosin herkkuja karsin yhä. vähän aika sitten aloin huomata että tällä 2000 kcal en liho, vaikka haluaisin! alan nähdä itseni realistisesti ja haluaisin vähän lihaa lisää. kuitenkaan jostain syystä en pysty lisätä joka päivälle vähän lisää, esim 2500 per päivä.
myös karkkia alkoi taas tehdä mieli. siispä keksin, että sunnuntaisin aina voisin syödä vapaasti mitä haluan, karkkia, suklaata yms. mutta se riistäytyi käsistä! sunnuntaina syön normaalisti päivällä ja illalla kaivan karkit esiin mitkä itselleni sallin (eilen esim. fazerin suklaalevy, 200 g karkkia, daim patukka) ja syön kaiken. paha olo ei tule. mutta makeaa ei enää tee mieli. sitten kuitenkin jatkan syömistä kun kone ! syön leipää, juustoa, keksejä kaikkea mitä on ! niin kauan kun alkaa oksettaa. en kuitenkaan oksenna.
kysymykseni onkin, että onko tämä mitään syömishäiriötä, koska tavallaan haluankin lihota. sallinkin itseni syödä niin paljon ku haluan. en tunne siitä huonoa omaatuntoa. päinvastoin odotan innolla sitä lisäkiloa.
kuitenkin siitä tulee outo tunne, ettei hallitse. tämä ei tunnu normaalilta. vaikka ahmimiskohtaukset eivät haittaakkaan painoa, päinvastoin, ne eivät tunnu mukavilta.
mitä siis voisin tehdä, että söisin aina vaan sen sallitun herkkumäärän, minkä olen luvannut herkutteluksi? en halua tämän jatkuvan :(
Vastaukset 2
Vanhimmat
En varsinaisesti osaa sanoa, miten tuon saisi loppumaan. Itsellänikin oli tuollainen pakottava tarve ahmia leipää, muroja, mysliä ym,ym. juuri lihotusvaiheessa. Se kuitenkin lakkasi itsestään kun paino oli noussut normaalipainoon asti ja oli muutenkin tasaantunut.
Eihän se mukavaa ole, että ei kontrolloi itseään, mutta voisin veikata että se kyllä loppuu ajallaan. Luulen, että kroppa pistää ahmimaan niitä aineita, mistä se kärsii puutosta. esimerkiksi minulla oli ihan julma hiilihydraatinhimo lihotus aikoihin.
Ajattelin vastata viestiisi...
Kun syöt välillä jotain hyvää, yritä päästä eroon siitä tunteesta, että tilannetta pitää hallita. Sen sijaan kannattaa aina välillä hiljentyä hetkeksi vaan miettimään, miltä omassa kropassa todella tuntuu ja onko olo hyvä. Todennäköisesti sen muutaman suklaapalan jälkeen on täysin hyvä olo, jos vain malttaa hetken ja silloin ei edes välttämättä tule tarvetta ruveta ahmimaan herkkuja. Tämä pätee myös muussakin kuin ruoan suhteen.
Aina välillä on hyvä vain pysähtyä hetkeksi ja miettiä, miltä meidän sisässä tuntuu... Se ei koskaan ole pahitteeksi. Vartalo on kuitenkin mukanamme koko elämän ajan..
Olikohan liian sekavaa.. :)