Omat vanhempani ovat alkaneet ärsyttää, tai lähinnä äitini, koska hän ei kohtele lapsenlapsia tasapuolisesti. Siskoni 2v poika on hänelle kaikki kaikessa. Äitini käy siellä useasti kylässä, hakee poikaa tarhasta, on aidosti kiinnostunut kuulumisista ym. Meillä on samanikäinen tyttö ja pari vuotta vanhempi poika, muttei paljon mummoa näy eikä kuulu. Ihan hienot lahjat ostaa lapsillemme jouluna ja syntymäpäivinä ja kyselee kuulumisia, mutta jokaisesta eleestä näkee millainen ero on lasten kohtelussa.
Yksi esimerkki oli äsken kun tytöllämme oli korvatulehdus ja kuumetta ja poikammekin oli pitkään flunssassa ja yllättäen häneltä puhkesi tärykalvo. Äitini ei paljon asiasta hätkähtänyt, mutta kun siskonpojalla todettiin samaan aikaan korva- ja keuhkotulehdus niin voi sitä voivottelua kun se "Matti-Petteri" on niin sairas.
Äitini piti mennä oikein yöksi vahtimaan "Matti-Petteriä".
Meidänkin pojalla oli pari vuotta sitten keuhkotulehdus mutta ei se silloin saanut mummoa huolestumaan.
Sitä eriarvoisuutta on vaikea selittää mutta jokainen samassa tilanteessa oleva varmaan ymmärtää.
Hyvähän se on että äitini huolehtii siskoni pojasta, mutta kyllä se tällaista raavasta miestäkin korpeaa kun omalle äidille siskon poika on paljon rakkaampi kuin minun omat lapseni.
Ehkä tähän vaikuttaa se, ettei sattunut äidille mieluisa miniä?...
Piti täällä ruikuttaa kun muille ei viitti puhua...
Yksi esimerkki oli äsken kun tytöllämme oli korvatulehdus ja kuumetta ja poikammekin oli pitkään flunssassa ja yllättäen häneltä puhkesi tärykalvo. Äitini ei paljon asiasta hätkähtänyt, mutta kun siskonpojalla todettiin samaan aikaan korva- ja keuhkotulehdus niin voi sitä voivottelua kun se "Matti-Petteri" on niin sairas.
Äitini piti mennä oikein yöksi vahtimaan "Matti-Petteriä".
Meidänkin pojalla oli pari vuotta sitten keuhkotulehdus mutta ei se silloin saanut mummoa huolestumaan.
Sitä eriarvoisuutta on vaikea selittää mutta jokainen samassa tilanteessa oleva varmaan ymmärtää.
Hyvähän se on että äitini huolehtii siskoni pojasta, mutta kyllä se tällaista raavasta miestäkin korpeaa kun omalle äidille siskon poika on paljon rakkaampi kuin minun omat lapseni.
Ehkä tähän vaikuttaa se, ettei sattunut äidille mieluisa miniä?...
Piti täällä ruikuttaa kun muille ei viitti puhua...
Vastaukset 10
Vanhimmat
meillä on ihan samaa.. paitsi ettei äitiäni kiinnosta oikein kukaan lapsenlapsistaan. yhteensä niitä on 9, ja se mikä mua ottaa päähän, niin ensinnäkään äitini ei ole yhdenkään meidän siskoksen raskauksista ollut iloinen, päinvastoin purskahtanut itkuun että me pilataan omat elämämme! itselläni on tyttö ja poika, äitini kohtelee heitä eri-arvoisesti. poika on 9v ja tyttö 4v. Poikani näyttää olevan tärkeämpi kuin tyttäreni, ja se tuntuu itsestä pahalle. tyttäreni ei sitä vielä tajua, mutta sekin päivä tulee.
lahjat tulevat synttäreillä ja jouluna, mutta toivoisin hänen antavan myös aikaa. itselläni ei ole ikinä ollut pahemmin tunteita omia isovanhempia kohtaan. Välillä kateus iskee kun näkee mummon ja vaarin työntävän lapsenlastaan rattaissa, tai antamassa kiikulle vauhtia...
Samaa on huomattu täälläkin.
Äidin puolen mummolassa lapset ovat kuitenkin tärkeitä. Ja isän puolen mummolassa ei niin tärkeitä, paitsi ne tyttöjen lapset tietenkin.. Onneksi meillä lapsi on jo sen verran iso, että osaa sitten väkisin ottaa sen huomion. Ei kuitenkaan negatiivisessa mielessä. Toivottavasti edes äidin puolen mummolassa lapset saavat huomiota??
sama vika Vatasella...
Mikäs meidän lapsissa on vikana...jaa, eipä mikkään, mutta siskon lapset OVAT tärkeämpiä sillä sipuli, en syytä taikka muutakaan osaa sanoa tähän, mutta näin se meilläkin menee :D
lapset on ne ainoat mummin mussukat. En tykkää yhtään. Ollaan sisarusten kesken tosi läheisiä ja haukutaan yhdessä huonoja ja epäreiluja vanhempiamme. Niin, ja meidän mummi ei osta edes joululahjoja koskaan, paitsi suosikeille.
Ei missään luvattu että elämä olisi?
Luvattiinko sulle? mulle ei.....
äiti ja tytär ovat läheisempiä kuin anoppi ja miniä. Aivan luonnollista mutta ei saisi vaikuttaa noin räikeästi suhteessa lapsenlapsiin. Tasapuolinen kohtelu on vähintä mitä voisi toivoa.Puhu kahdenkesken äitisi kanssa ja kerro miten pahalta sinusta tuntuu ja mitä muutosta toivot. Voi olla, että äitisi on tuntenut itsensä ei-toivotuksi vieraaksi kodissanne. Älä syyttele, kerro vain omat tunteesi.
kuin edellinen. Mistä tämä sitten johtuu on hankala selittää,mutta useimmiten miesten vaimot,eli miniät eivät ole yhtä läheisiä äideille kuin omat tyttäret ja tästä syystä usein anopit "palkäävät" liiallista kyläilemistä jne...
Minulle äitini uskaltaa sanoa milloin mistäkin lapsiini liittyvistä asioista,mutta veljelleni ei eikä hänen vaimolleen...
En siis usko,että ap:n äiti tahallaa välttelisi hänen lapsiaan...suosittelisin avoimuutta ja että keskustelisit äitisi kanssa.
Näinhän se on. Itse tosin olen jo kaksikymppinen, mutta täytyy myöntää, että kyllä se edelleen tuntuu pahalta, kun aina elossa oleva isovanhempani muistaa veljeäni merkkipäivinä ja jouluina, pyytää käymään jne. Itse taas jään joulunakin ilman lahjaa, ja olen isäni äidille pelkkää ilmaa.
Kaikki eivät ilmeisesti osaa olla tasapuolisia.
enemmän tai vähemmän tieteellisesti siten, että mummo voi olla varma siitä, että tyttären lapset ovat hänelle sukua, mutta pojan lapsista ei voi olla 100% varma (miniä käynyt vieraissa) ja siksi suositaan tyttärien lapsia. raakaa biologista peliä siis.
Meillä on sama tilanne, vaikka oikeastaan vielä pahempi.. Äitini ei välitä ainoasta lapsenlapsestaan juuri ollenkaan, sen sijaan serkkuni (isän puolelta, ei siis edes sukua äidilleni) lapset ovat hänelle kaikki kaikessa.. Eivät edes asu samalla paikkakunnalla, mutta vierailee siellä vähän väliä, vie hienoja lahjoja, puhuu aina heistä, kertoo kuinka hienoja ja ihmeellisiä lapsia ovatkaan.. Jos lapseni on oppinut jotain uutta, ei hän välitä siitä, vaan innostuu siitä heti kertomaan kuinka serkkuni lapset sitä ja tätä..
Pari kertaa on sattunut niinkin, että olen pyytänyt äitiäni lapsenlikaksi samaan aikaan kun serkkuni ja arvatenkin minä jäin ilman lapsenlikkaa.
Korpeaa kyllä - vähemmästäkin.