Hei,
olen 14-vuotias tyttö, joka kuuluu luterilaiseen kirkkoon ja kristilliseen perheeseen. Vanhempani haluaisivat minun menevän rippikouluun, mutta en minä yksinkertaisesti vain halua. Minua ei kiinnosta se mitä kirkossa opetetaan ja eroankin ehkä kirkosta kun olen vanhempi.
Onko minulla mahdollisuuttap päättää menenkö rippikouluun? Täytän 15 ennen rippikoulua.
Äiti ja isä ovat minua uhkailleet siitä etten mene riparille, satuttaneet sun muuta. Aluksi olin menossa leirille yhden luokkalaisen kanssa, mutta sitten muutinkin mieleni ja halusin päiväkirkkoon mieluumin, mutta nyt en kyllähalua mihinkään.
Onko se väärin painostaa lastaan jos ei tunnu uskovansa?
olen 14-vuotias tyttö, joka kuuluu luterilaiseen kirkkoon ja kristilliseen perheeseen. Vanhempani haluaisivat minun menevän rippikouluun, mutta en minä yksinkertaisesti vain halua. Minua ei kiinnosta se mitä kirkossa opetetaan ja eroankin ehkä kirkosta kun olen vanhempi.
Onko minulla mahdollisuuttap päättää menenkö rippikouluun? Täytän 15 ennen rippikoulua.
Äiti ja isä ovat minua uhkailleet siitä etten mene riparille, satuttaneet sun muuta. Aluksi olin menossa leirille yhden luokkalaisen kanssa, mutta sitten muutinkin mieleni ja halusin päiväkirkkoon mieluumin, mutta nyt en kyllähalua mihinkään.
Onko se väärin painostaa lastaan jos ei tunnu uskovansa?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Hei,
käsittääkseni ei sinua kukaan voi riparille pakottaa. Nyt on kuitenkin niin, että alaikäisenä olet pitkälti huoltajiesi hallittavissa, ja halutessaan he voivat hankaloittaa elämääsi.
Ymmärrän täysin, ettet halua mennä riparille; en minäkään halunnut (mutta vanhempani eivät pakottaneet menemäänkään). Kuitenkin leiri kestää vain vähän aikaa, eli jos kotona aiheutuu vakavia konflikteja aiheesta, voi olla pienempi paha että menet. Voit sitten esittää hankalia kysymyksiä leirillä :)
On täysin luonnollista, että vanhempasi haluavat kasvattaa sinut omien arvojensa mukaisesti. Mutta mitä tarkoitat kirjoittaessasi "satuttaa" ja "uhkailla"? Fyysinen väkivalta lasta kohtaan on lailla kiellettyä eikä henkistä väkivaltaakaan kovin hyvällä katsota. En osaa sanoa, miten vakava tilanne teillä on, mutta voit varmaan keskustella asiasta koulussa opettajan/terveydenhoitajan/kuraattorin kanssa tai soittaa vaikka MLL:n auttavaan puhelimeen (kai sellainen on vielä olemassa?)
Voisit myös yrittää keskustella asiasta rauhallisesti vanhempiesi kanssa, jos mahdollista. Olisiko mahdollista, että riparin sijasta tekisit jotain muuta, esim. kävisit muutaman kerran kirkossa tai lukisit pätkiä Raamatusta, jos uskontoon tutustuminen on vanhemmillesi hyvin tärkeää? Vai onko kyseessä ennen kaikkea perinteen noudattaminen? Kävisikö Protu-leiri?
Minusta lapsen painostaminen riparille on väärin, mutta voin kyllä helposti kuvitella oman reaktioni, jos lapseni joskus ilmoittaisi haluavansa ryhtyä esim. vanhoillislestadiolaiseksi. Voisi tulla vähän painostettua...
Lopuksi pientä lohdutusta: muutaman vuoden päästä olet täysi-ikäinen, ja vapaa tekemään mitä haluat myös uskonasioissa. Se voi tuntua pitkältä ajalta, mutta menee loppujen lopuksi yllättävän nopeasti. Ja vaikka joutuisit nyt kökkimään riparilla, niin miten kamalaa se loppujen lopuksi voi olla? On tietysti ikävää toimia vakaumuksensa vastaisesti, mutta joskus joutuu tekemään tämäntyyppisiä kompromisseja rauhan säilyttämiseksi. Ei yksi ripari sinusta vielä uskista tee, vaikka ikävä varmaan onkin.
"Mutta mitä tarkoitat kirjoittaessasi "satuttaa" ja "uhkailla"?"
- No heittelyä esineillä ja uhkailua sillä että heittää kotoa pois ja näin ja näin. :/
Mutta tosiaan kiitos viestistäsi, tosiaan voisin ehdottaa jotakin muuta vaihtoehtoa kuin ripari, kuten esimerkiksi jonkun raamatun lukemista tai kirkossakäyntiä. Mutta ripari on minulle vaan niin ehdoton ei, että ei sinne minua ainakaan saa painostettua.
Ja aika pitkälti ne vanhemmat ovat paaponeet että "Minä kävin riparin, isä kävi riparin ja kaikki sisaruksesi kävivät riparin", että on se kyllä nyt jokin juttu että minunkin pitää ripari käydä, näemmä.
Eikä tämä ole mikään päähänpisto. Jos kaduttaa joskus vanhempana niin onhan niitä ns. "aikuisripareitakin"?
Kiitos viestistäsi! Tämä auttoi paljon.
Noh, toivottavasti pääset riparipulmastasi. Hieman huolestuttavalta kuulostaa kyllä tuo esineillä heittely ja heitteillejätöllä uhkailu. Tämä ei missään nimessä ole sopivaa käytöstä vanhemmiltasi ja se pitäisi saada loppumaan, mutta ymmärrän kyllä että se voi olla käytännössä hankalaa. Jos suvussasi on fiksuja isovanhempia, tätejä tai muita niin voit yrittää hakea tukea siltä suunnalta.
Aikuisenakin voi tosiaan tuon riparin jollain tapaa kait hoitaa, jos vaikka haluat kirkkohäät tms. Eli mitään peruuttamatonta ei tapahdu vaikket nyt riparille menisikään.
Kristilliseen perheeseen ei minun mielestäni kuulu uhkailu eikä varsinkaan satuttaminen.
Näyttääkin siltä, että ateisti-vanhempien kanssa tästäkään asiasta tulee harvemmin riitaa (jos lapsi jostain syystä haluaakin mennä riparille).
Taitavat ateistiperheet elää usein enemmän "kristillisiä" arvoja noudattaen kuin kaksinaamaiset uskovaiset!?
Samanlaista taistoa käydään joka kevät tuhansissa suomalaisissa kodeissa samasta asiasta.
Tämäkin jo kertoo siitä, miten mätä ja tarkoitushakuinen koko riparijärjestelmä on. Sattumaahan ei ole se, että nuoria kutsutaan rippikouluun juuri elämänsä herkimmässä vaiheessa kun he vielä ovat vanhepiensa käskyvallan (ja usein painostuksen) ulottuvissa.
Rippikoulun alaikärajaksi pitäisi laissa määrätä 18 vuotta, niin tappelut loppuisi siihen.
Mutta sitähän valtionkirkko ei tietenkään sattuneesta syystä tule ikinä hyväksymään....
En välitä siitä, mitä ajattelet kirkosta tai uskovaisuudesta. Mutta ajatteleppa, että sinne menee hyvin moni sinne rippileirille ja siellä tehään kyllä tietääkseni kaikkea muuta kuin pidetään hartauksia tai luetaan raamattua. Siellä pidetään hauskaa ja pelehditään. Semmostahan se on. Ei siellä tietääkseni ole nykyään kuin muutama jannu jotka uskoo, loput menee vaan pitämään hauskaa kavereittensa kanssa. Mikset siis sinäkin menisi pitämään hauskaa kirkon kustannuksella?
Siellä joutuu rukoilemaan. Opettelemaan ulkoa jeesus satuja jne. Kyllä se on pelkkä kirkon aivopesuleiri. En suosittele sitä kenellekään. Vastaavia leirejä on muitakin joissa ei tuputeta jeesus paskaa totena.
Ehkäpä olisi viisasta suhtautua avoimuudella rippikouluun ja katsoa, mitä se tuo tullessaan. Hyvin monen mieli on muuttunut ja kokemus ollut positiivinen. Eikä kenenkään ole pakko uskoa tai olla uskomatta, ajatella saa ja keskustelut kaikesta maan ja taivaan välillä voivat olla antoisia.
Miksi pitää tahallaan altistaa itseensä tuollaiseen aivopesuun?
Ei mielessäsi ole käynyt, että rippikoulussa on kysymys täysin muusta kuin aivopesusta ?
Ripari on kirkon aivopesuleiri.
Minä karkasin kotoa just silloin kun piti mennä ripariin. Eläkä yhtään epäröi erota kirkosta. On säälittävää että vanhemmat kastaa lapsensa kirkon jäseneksi. Kyseessä ei ole lapsen tahto.
VÄLTÄ USKISTUMASTA
Ole kriittinen ajattelija
-On rehellinen itselleen ja muille
-Vastustaa kaikenlaista johdattelua ja manipulointia
-Kysyy paljon kysymyksiä lisäinformaation saamiseksi
-Perustaa johtopäätöksensä todisteisiin
-On älyllisesti itsenäinen
KANNATAN USKONNOILLE 21V IKÄRAJAA
Koulutetut tutkijat eivät usko jumalaan
http://www.cosmoetica.com/B98-JH1.htm
Ateistit ovat älykkäämpiä
http://www.stabu.net/uskojaao.html
Sata syytä erota kirkosta
http://www.stabu.net/satasyyt.html
Ihmeitä ei ole
http://www.netlife.fi/users/msiivola/krit/ihmeiden_aika_on_ohi.html
Jeesus on fiktio
http://www.kolumbus.fi/harry.hilden/artikkeleita.htm#ONKO
Eroa Kirkosta
http://www.eroakirkosta.fi/
Ensinnäkin, minun tietääkseni riparille ei voi pakottaa, mutta en ole varma. Toisekseen, vanhempasi tekevät väärin satuttamalla ja uhkailemalla. He eivät ainakaan omalla käyttäytymisellään todista riparin käyneistä mitään hyvää. Kannattaa ottaa yhteyttä esim. MLL:n lasten ja nuorten puhelimeen.
Oma henkilökohtainen mielipiteeni on kuitenkin, että riparille kannattaa mennä. Siellä tutustut kirkon oppiin ja raamatuntulkintaan helposti käsitettävässä muodossa. Mielestäni ei kannata erota kirkosta, jos ei ole käynyt rippikoulua, koska silloin on usein heikot tiedot siitä, mitä kirkko opettaa. Kun olet käynyt riparin, sinulla on hyvä tietopaketti ev-lut kirkosta. Sitten voit päättää, miten suhtaudut siihen. Jos et halua sitoutua kirkon oppiin elämässäsi, voit jäädä pois konfirmaatiosta ja ehtoolliselta. Silloin saat merkinnän rippikoulun käymisestä, ja oikeuden kirkkohäihin.
Jos ripari tuntuu kuitenkin kamalan vastenmieliseltä ajatukselta, ehdotan seuraavaa: Lainaa ensin kirjastosta uusin Katekismus ja jokin rippikoulussa käytettävä oppikirja (esim. Johannes 3:16 niminen on hyvä). Luet ne ajatuksella läpi. Jos siinä vaiheessa koet haluavasi pysyä kirkosta erossa, keskustele uudestaan vanhempiesi kanssa. Siinä vaiheessa nimittäin tiedät, mikä on se oppi, josta haluat sanoutua irti. Jos kiinnostutkin aiheesta lisää, tai saat tuhat kysymystä päähäsi, tervemenoa riparille vaan!
Kuulostaako järkevältä? Joka tapauksessa on hyvä, ettet ajattele riparin olevan vain hauskanpitopaikka, vaan otat sen tosissasi.
>Oma henkilökohtainen mielipiteeni on kuitenkin, että riparille kannattaa mennä. Siellä tutustut kirkon oppiin ja raamatuntulkintaan helposti käsitettävässä muodossa.<
Aivan oikein, rusinat-pullasta menetelmällä tuotettuna, taatusti kritiikittömästi ja helposti omaksuttavassa muodossa!
>>Siellä tutustut kirkon oppiin ja raamatuntulkintaan helposti käsitettävässä muodossa.
>>Oma henkilökohtainen mielipiteeni on kuitenkin, että riparille kannattaa mennä.
"Mielestäni ei kannata erota kirkosta, jos ei ole käynyt rippikoulua, koska silloin on usein heikot tiedot siitä, mitä kirkko opettaa."
Mielestäni on äärimmäisen huolestuttavaa, että henkilö ylipäätään kuuluu järjestöön jonka opetuksista omaa heikot tiedot. Sen pitäisi mennä juuri toisinpäin, henkilö ensin hankkii tietoa jostain, ja sitten päättää liittyä. Ei niin, että henkilö pakkoliitetään johonkin, ja sitten painostetaan kaikin mahdollisin keinoin jotta menisi järjestön aivopesuleirille ja konfirmaatioon eikä ikinä eroaisi tästä järjestöstä jotta saavat yhden veonmaksajan (=€€€) lisää. Siitä on useimpien kohdalla henkilökohtainen päätös kaukana...
Mitä jos kysyisit vanhemmilta asioita toivossa että hekin viisastuisivat. Voi silysellä esimerkiksi;
Miksi raamtussa on älä tapa käsky 9 kertaa kun kristinuskon on maailman suurin murhaaja?
Onko sillä Jumalallisuuden totuus joka on syyttömiä tappanut ja tapattunut miljoonia, todennäköisesti satoja miljoonia?
Silläkö se on saatanan totuus joka on raamattua kiellista huolimatta jatkuvasti muuttelee:
Miksi älä tee huorin käsky on raamatusta poistettu?
Mitkä ovat antikristuksen tunnus merkkejä;
riittääkö kaikki kristinuskon tekemät ja murhat Jeesuksen seuraajista läjtien?
- Kuinka monta uskovaista on Valtakunnassa?
Ei yhtään, koska kaikki jotka siellä olevat tietävät.
- Kuinka moni käy kirkossa Valtakunnassa?
Ei kukaan koska siellä ei ole kirkkoja.
-Oliko Jeesus kristitty?
Jeesus ei ollut kristitty vaan ristitty.
- Kuinka moni rukoilee Valtakunnassa.
Ei kukaan.
- Kuinka moni kantaa ristiä valtakunnassa?
Ei kukaan.
-Oliko Jeesuksella ristiä toimiessaan opettajana?
Ei ollut koska Jeesus ei murha-aseen (miekan ja ristin jolla Hänet murhattiin) tunnusta kumarra.
- Kuinka monta syntistä on Valtakunnassa?
Ei yhtään, koska lasten kaltaisten on Valtakunta.
- Kuinka moni on syntinen syntyissään?
Ei yksikään, koska lasten kaltaisten on Valtakunta.
- Kuinka moni juo ihmisen verta ja syö ihmisen lihaa Valtakunnassa?
Ei yksikään, se on vasten Valtakunnan Lakia ja kaikkea mitä ihminen
edustaa. Ihmisen verta ja ihmisen lihaa juo vastaavasti syö vain peto/eläin.
- Kuinka monta pakanaa on Valtakunnassa?
Kaikki kristinuskon tappamat pakanat.
- Kuinka monta "pyhää isää" joka suoraan tai epäsuoraan osallistui
joukkomurhiin on Valtakunnassa?
Ei yksikään. He ovat siellä minkä itselleen ovat valmistaneet: Helvetti.
- Kuinka monta Pyhää Isää on Valtakunnassa.
On vain 1 Pyhä Isä, kaikki muut ovat tekopyhiä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000020&conference=4500000000001858&posting=22000000023401601
Ajattelin kirjoittaa oman mielipiteeni asiasta. Jos olisin sin' menisin riparille, ihan vaan vaikka oppiakseni uskosta ja ev. lut. kirkosta enemmän.
Itsestäni voin kertoa sen verran että ennen riparia en nyt ollut kovinkaan innokas seurakuntatyyppi, mutta ripari jotenkin mutti kaiken. Aloin käymään nuortenilloissa ja kirkossa ja aloin ymmärtämään. Nyt olen isoskoulutuksessa sekä kerhonohjaajana ja seukkarilla tulee vietettyä n. 3-4 iltaa viikossa, se on kuin toinen koti tavallaan. Mutta puhun nyt omista kokemuksistani kaikillehan näin ei tapahdu.