Eilen katsoin telkkarista Ykkösdokumentti: Toivola – Land of Hope. Tuossa eilisessä dokumentissa oli kaiken lisäksi naislaulaja, joka lauloi ihan samoja lauluja kuin isoäitini aikoinaan! Mutta tämä kolmannen tai neljännen polven kanadansuomalainen lauloi värssyt alkuperäisillä suomalaisilla sanoilla, mutta hyvin iloluonteisella sovituksella, toisin kuin isoäitini. Olipa hyvin tehty dokumentti. Kuinka hienosti olikaan saatu esille kaikki, kuvattu ja haastateltu. Usein ”dokumenteissa” on mielestäni sellainen hötäkkä-kiire-meininki, ja niistä puuttuu ”se jokin”.
Oikeastaan katson aika vähän juttuja telkkarista, mutta nyt kysynkin täällä, että onko vastaavia dokumentteja tehty suomalaisista Teidän mielestänne? Siis tarkoitan ihan tuoretta dokumenttia ei mitään ikiaikaista viime vuosisadalta vaan tämän päivän. No, se Tumppi Varosesta tehty oli kyllä hyvä. Oletteko Te nähneet hyviä juttuja telkkarista, siis tarkoitan lähinnä juttuja, jotka on kirjoittajankin näkökulmasta opiksi otettavia.
Täällähän otin esille muutama viikko sitten sen Taivaan tulet tv–sarjan, joka nyt on tullut pari kertaa (viimeisessä jaksossa vähän mua alkoi jo tökkimään turhanaikainen viipyily ja toisto, ja osittain myös epäselvä äänitystekniikka. Viipyily saattoi hyvinkin olla tarkoituksellista, mene-tiedä, jaksohan oli vasta toinen). Mielenkiintoista tässä sarjassa mielestäni on, että siinähän ihmiset ilmeisesti puhuvat aika samalla tavalla kuin Kemijärvellä tällä hetkellä puhutaan, eli käsikirjoituksen kirjoittamisessa on nähty vaivaa.
Huomasin, että murteella runojenkin kirjoittaminen on aika hikistä puuhaa, varsinkin kun murretta en osaa vaan kopsasin niitä sanoja jostain nettisivuilta ja sättipalstoilta. Aika vaikeaa ja aikaa vievää on se! Kokeilkaapa vaikka itte! Runopalstallakin muutama päivä sitten yllytin kirjoittamaan murrerunoja, mutta ei paria enempää ole ainakaan vielä näkynyt olevan siellä. Harmi. Vai onko olemassa joku murrepalsta erikseen netissä?
Niin. Että nyt tällaista kirjoitan tässä:
1. Olisi mukavaa katsoa SUOMALAISISTA TEHTYJÄ tv-DOKUMENTTEJA, ihan sellaisia lyhyitäkin juttuja juuri tuon Land of Hope mallin mukaisia, jossa ihmiset hääräisivät kotinurkissaan puhuen niin kuin puhuvat ja askaroivat.
Tässä kanadan meiningissä oli niin rento meininki. Varsinaisia suomalaissukuisia veijareita, jotka poikkesivat meidän suomalaisista kuomista, sillä ei täällä niin tasaista hammasrivistöä näe 80-90 –kesäisillä, ja tanssikengätkin on pistetty nurkkaan jo parikymmentä vuotta aiemmin...mutta nää sisupussiveijarit jammailivat ja viskoivat koiranleukojaan. Ihailtavaa! Kiva oli katsoa ja kuunnella heidän sanailuaan.
Dokumenttien taikahan on mielestäni siinä, että tutustuu toisenlaiseen elämiseen ja niistä voi jotakin aina oppiakin.
2. MURTEELLA KIRJOITETTUJA PIENIÄ KIRJASIA voisi joku värkätä. Sellaisia samanlaisia kuin esim. nämä nuorison suosimat pienet runo- ja aforismi-kirjaset, niitä pienenpieniä, joita on helppo sujauttaa jollekin esim. ystävänpäivä-, nimipäivä- sun muiksi lahjoiksi, ja jotka eivät maksa paljon. Jostain luin että se yksi aforismi-runo-kirjasia kirjoittava ja valmistava runoilija myy niitä ihan kiitettävästi, mutta en nyt muista minkä niminen. Varmaan joku tällä palstalla tietääkin. Ja ehkä niitä on pilvin pimein muitakin? Nyt kyllä ajattelin, että ehkä sellaisia jo on olemassakin, mutta minä en ole törmännyt . Kertokaa ihmeessä minulle jos tiedätte! Siis nimenomaan suomalaisia pikkukirjasia, ei niitä jenkkihöpinäpöpinöitä, joita on joka lähtöön.
Aika mukava olisi sellainen pikkukirjanen murrerunoja, tai pieniä hauskoja murteella kirjoitettuja lyhyitä tarinoita.
Ihan selvyyden vuoksi vaikka niin, että kirjan aukeamalla toisella puolella sivua olisi yleiskielinen ja toisella sitten se murrejuttu. Onko sellaisia jo olemassa?
Minua ainakin kiinnostaisi sellaiset ohuet kirjaset, esim. kun on matkalla jonnekin ja haluaa R-kioskilta napata matkalukemista.
Olen tykännyt niistä murre Aku-Ankoista ja Asterixikin taisi olla. Hauskoja.
Siis :
Tavallaan olen vähän huolissanikin, sillä itse en osaa murteilla kirjoittaa, enkä edes omalla Stadin slangillakaan, joka muuttuukin niin nopeassa tahdissa, ja puhujasta huomaa heti mihin kategoriaan kuuluu.
Tavallaan itse heräsin tähän murreasiaan nyt, kun olen muutamana päivänä testannut kirjoittaa runoja, tässä ensimmäinen ja loput on runopalstalla. Siis tää pitäis olla raumanmurretta, mutta tiedä sitten?
Joskus sendän käy tuur
Mut mahtak semmost
uskaltta lainkka fundeerata.
Fiin runo.
Pahus.
Aikalaill kura o nykysi.
Ei niin fiin ja erinomane.
Ihmse ova vallam bois ittestäs.
Steedama nurkap
ruokkova kaik.
Ei-ei-ei.
Ols sendä nii gamalaa
jos tliis talv
ja
ihmsse ols pussamat!
Sit näkis punast,
ei piissais ai vaa juttu niim bali.
Ols sendä nii gamalaa!
Stää fundeeraan
mahtak se ol baremp
nii lääpälläns
vai EI.
Ooh!
Eks ol baremp nii lääpälläns?
Hattua täytyy nostaa runoilija Helille, joka on fiksusti elvyttänyt hienon perinteen ja saa teollaan oman murteensa varmasti säilymäänkin. Joten onko muuallakin Suomessa tällaisia Heli-ilmiöitä?
Murteissa on niin paljon vivahteita, olisi mukavaa jos ne säilyisivät puhekielessä ja kirjoitettunakin. Vai mitä mieltä Te olette?
Oikeastaan katson aika vähän juttuja telkkarista, mutta nyt kysynkin täällä, että onko vastaavia dokumentteja tehty suomalaisista Teidän mielestänne? Siis tarkoitan ihan tuoretta dokumenttia ei mitään ikiaikaista viime vuosisadalta vaan tämän päivän. No, se Tumppi Varosesta tehty oli kyllä hyvä. Oletteko Te nähneet hyviä juttuja telkkarista, siis tarkoitan lähinnä juttuja, jotka on kirjoittajankin näkökulmasta opiksi otettavia.
Täällähän otin esille muutama viikko sitten sen Taivaan tulet tv–sarjan, joka nyt on tullut pari kertaa (viimeisessä jaksossa vähän mua alkoi jo tökkimään turhanaikainen viipyily ja toisto, ja osittain myös epäselvä äänitystekniikka. Viipyily saattoi hyvinkin olla tarkoituksellista, mene-tiedä, jaksohan oli vasta toinen). Mielenkiintoista tässä sarjassa mielestäni on, että siinähän ihmiset ilmeisesti puhuvat aika samalla tavalla kuin Kemijärvellä tällä hetkellä puhutaan, eli käsikirjoituksen kirjoittamisessa on nähty vaivaa.
Huomasin, että murteella runojenkin kirjoittaminen on aika hikistä puuhaa, varsinkin kun murretta en osaa vaan kopsasin niitä sanoja jostain nettisivuilta ja sättipalstoilta. Aika vaikeaa ja aikaa vievää on se! Kokeilkaapa vaikka itte! Runopalstallakin muutama päivä sitten yllytin kirjoittamaan murrerunoja, mutta ei paria enempää ole ainakaan vielä näkynyt olevan siellä. Harmi. Vai onko olemassa joku murrepalsta erikseen netissä?
Niin. Että nyt tällaista kirjoitan tässä:
1. Olisi mukavaa katsoa SUOMALAISISTA TEHTYJÄ tv-DOKUMENTTEJA, ihan sellaisia lyhyitäkin juttuja juuri tuon Land of Hope mallin mukaisia, jossa ihmiset hääräisivät kotinurkissaan puhuen niin kuin puhuvat ja askaroivat.
Tässä kanadan meiningissä oli niin rento meininki. Varsinaisia suomalaissukuisia veijareita, jotka poikkesivat meidän suomalaisista kuomista, sillä ei täällä niin tasaista hammasrivistöä näe 80-90 –kesäisillä, ja tanssikengätkin on pistetty nurkkaan jo parikymmentä vuotta aiemmin...mutta nää sisupussiveijarit jammailivat ja viskoivat koiranleukojaan. Ihailtavaa! Kiva oli katsoa ja kuunnella heidän sanailuaan.
Dokumenttien taikahan on mielestäni siinä, että tutustuu toisenlaiseen elämiseen ja niistä voi jotakin aina oppiakin.
2. MURTEELLA KIRJOITETTUJA PIENIÄ KIRJASIA voisi joku värkätä. Sellaisia samanlaisia kuin esim. nämä nuorison suosimat pienet runo- ja aforismi-kirjaset, niitä pienenpieniä, joita on helppo sujauttaa jollekin esim. ystävänpäivä-, nimipäivä- sun muiksi lahjoiksi, ja jotka eivät maksa paljon. Jostain luin että se yksi aforismi-runo-kirjasia kirjoittava ja valmistava runoilija myy niitä ihan kiitettävästi, mutta en nyt muista minkä niminen. Varmaan joku tällä palstalla tietääkin. Ja ehkä niitä on pilvin pimein muitakin? Nyt kyllä ajattelin, että ehkä sellaisia jo on olemassakin, mutta minä en ole törmännyt . Kertokaa ihmeessä minulle jos tiedätte! Siis nimenomaan suomalaisia pikkukirjasia, ei niitä jenkkihöpinäpöpinöitä, joita on joka lähtöön.
Aika mukava olisi sellainen pikkukirjanen murrerunoja, tai pieniä hauskoja murteella kirjoitettuja lyhyitä tarinoita.
Ihan selvyyden vuoksi vaikka niin, että kirjan aukeamalla toisella puolella sivua olisi yleiskielinen ja toisella sitten se murrejuttu. Onko sellaisia jo olemassa?
Minua ainakin kiinnostaisi sellaiset ohuet kirjaset, esim. kun on matkalla jonnekin ja haluaa R-kioskilta napata matkalukemista.
Olen tykännyt niistä murre Aku-Ankoista ja Asterixikin taisi olla. Hauskoja.
Siis :
Tavallaan olen vähän huolissanikin, sillä itse en osaa murteilla kirjoittaa, enkä edes omalla Stadin slangillakaan, joka muuttuukin niin nopeassa tahdissa, ja puhujasta huomaa heti mihin kategoriaan kuuluu.
Tavallaan itse heräsin tähän murreasiaan nyt, kun olen muutamana päivänä testannut kirjoittaa runoja, tässä ensimmäinen ja loput on runopalstalla. Siis tää pitäis olla raumanmurretta, mutta tiedä sitten?
Joskus sendän käy tuur
Mut mahtak semmost
uskaltta lainkka fundeerata.
Fiin runo.
Pahus.
Aikalaill kura o nykysi.
Ei niin fiin ja erinomane.
Ihmse ova vallam bois ittestäs.
Steedama nurkap
ruokkova kaik.
Ei-ei-ei.
Ols sendä nii gamalaa
jos tliis talv
ja
ihmsse ols pussamat!
Sit näkis punast,
ei piissais ai vaa juttu niim bali.
Ols sendä nii gamalaa!
Stää fundeeraan
mahtak se ol baremp
nii lääpälläns
vai EI.
Ooh!
Eks ol baremp nii lääpälläns?
Hattua täytyy nostaa runoilija Helille, joka on fiksusti elvyttänyt hienon perinteen ja saa teollaan oman murteensa varmasti säilymäänkin. Joten onko muuallakin Suomessa tällaisia Heli-ilmiöitä?
Murteissa on niin paljon vivahteita, olisi mukavaa jos ne säilyisivät puhekielessä ja kirjoitettunakin. Vai mitä mieltä Te olette?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ostaa pittäis purkki maitua, vaikeeta on kirjottaa murteella, vaikka sitä puhhuu koko ajan ja ihan ihtestään.
Mun lapset on sulosia, ne puhhuu enemmän tämän kylän murretta ku mää ihte, mää puhun viereisen kaupungin murretta, joka poikkee tämän kylän yleiskielestä jonnin verran.
Meekkö nää kaupalle, tuokko tullesas purkin maitua?
Mutten mää tiijä jaksaisko tätä kokonaista kirjaa lukkee vai tulisko töks töks ähky jo sivulla nelijä.
Nyt minun täytyy tunnustaa tietämättömyyteni, sillä en tiedä missäpäin Suomea puhutaan näin?
?
Tämä mikään hieno "murre" ole, ei kuulu suuriin murre alueisiin. Savon ja pohjanmaan risteyskohdassa asun jossa murteet sekoittuvat ja esiintyvät kullakin kylällä hiukan toisistaan poikkeavina.
Tämän kylän murre erottuu viereisen kaupungin puheesta?! Onko tämä murrekaan, kun puhujia on vähän?
Paljon kirjoittaneena, lukeneena ja miettineenä huomaan, että oman murrealueen ihmiset ymmärtävät minua täysin. Savolaiset, hämäläiset, lappalaiset, kaikki tuntuvat kaukaisilta kuin kiinalaiset, puhuvat ja tarkoittavat sanoillaan eri asioita kuin me täälä.
Maailmalla kun kohtaa oman alueen asukkaan ja korviin soi tuttu murre sana, on kuin olisi tavannut verisukua, kieli on vahvimpia identiteetti tekijöitä joita meillä on.
Itse olen juuri murteita käsittelevällä kurssilla, ja ihan sekaisin siitä mitkä piirteet nyt on mitäkin murretta ja näin..:) Meidän lehtori totesi, että on todella riskialtista yrittää esittää jonkun murteen puhujaa, jos ei oikeasti osaa sitä... Voisin veikata, että aika mahdotonta saada omasta murretekstistä aidon tuntuista, jos ei aidosti kyseistä murretta hallitse? Nyt ehkä teilaan Scraben toiveet ryhtyä murrerunoilijaksi..;)
Lehtorithan ne kaiken tietävätkin...vai?
Mikä murre on puhdasta?
Mikä on puhdas?
PUH!
Nalle Puh
Juuh!
Kirjoittamisiin!
ajattelin vaan esittää yhden asiantuntijan mielipiteen asiasta... Niin ja tuskin mikään murre on "puhdasta"? Kaikki on sekoituksia erilaisista piirteistä. Mutta feikki on aina feikkiä.
"Feikki on aina feikkiä."
Totta. Ärsyttävät suunnattomasti nämä J. Karjalaiset ja muut jotka luulevat tietävänsä Turun murteen tunnusmerkkejä mutta eivätpä tajua.
esim. 1) "turkkuseen" - KUKAAN ei sano noin; ei ole ainakaan Turun murretta
esim. 2) usein kuulee muualta Suomesta kotoisin olevien ihmisten vitsailuja, että "uisisisimpa eilelen kilometrin" ja "sanosisimpa sulle tällatti"
- vinkki: ei kannata liioitella (yksi ylimääräinen -si- riittää mainiosti, mutta toisaalta siitäkin pitää tietää täsmälleen, mihin verbeihin se lisätään)
Mä rakastan
Aamulla mä menin kylppäriin
ja pesin hampaat,
tuijotin peiliin.
Sielt tsiigas joku öögaan
ja mä hymyilin
ja sanoin:
Moi!
mä mä mä mä mä
mä mä mä mä mä
RAKASTAN
Mua.
¤
Ja sit lisäsin kurkunkurlausta:
No taasha myö tavattii!
mie niin mie niin mie niin
mie niin mie niin mie niin
RAKASTAN
minnuu jotta voe tokkiissa!
¤
ja eiku lisää:
Moro!
mää mää mää mää
mää mää mää mää
...
¤
siis hämäläiset,
on ne niin hitaita!
Mites lappilaiset sanoo, tai kaikki muut ?
Savolaisista niin väliä, mitä sanovat, sillä niitten sanomiset on aina
käännettävä pari kertaa ylösalaisin, että saa edes jotakin tajua.
Ja kaikenlisäks stadilaiset tunkee niitten lauseet edestakasin niitten kitusiin,
niin et älkää yhtään ihmetelkö mitä niitten suusta tulee!
Ja turkulaiset? Huoh, mitä niistä?
Juuh!
maaliskuun Gloria -lehdessä on artikkeli
J. Karjalaisesta. Siinä hän sanoo: "Taiteessa, myös musiikissa, on olennaista oppia muokkaamaan mielen maailma myös muiden nautittavaksi."
Oheinen lainaus siis Gloria-lehdestä "Tunteissa on totuus" sivulta 35.
Kävin viime vuonna J. Karjalaisen konsertissa Lännen Jukka. Ja upea oli kokemus. Menkää ihmeessä kuuntelemaan ja katselemaan upeaa esitystä, jos vain mahdollista.
Eiköhän suurimmalla osalla suomalaisistakin ole suvusta joku aikoinaan lähtenyt rapakon taakse. Kun omia juuriaan lähtee tutkimaan, kyselee ensin omilta läheisiltään ja sitten vaikkapa sukututkimuskurssien avulla opiskelee lisää, niin löytää aika mielenkiintoisia tarinoita ihan omasta lähisuvustaan ja päätyen ties vaikka kuinka pitkälle historiaan.
Näin se menee.
Kyl mie kirjottasin ja oon paljo kirjottanutkii, mut ei tunnu kelpaavan , ko on tää nykyaikasuus nii muotii. Pitäs osata pistää vaan jotakii tietokone hömppää ja uuvenlaisii rakkauskertomuksii ja fiinii sanoloi, sit ehkä kelpais. Tai jotekii miust tuntuu, et kaik tämmöne on vast tulos ja mie oon aikaani eel. Onpaha sit tekstii valmiin ko alkaat kelpaamaa.
Ei mikkää niin huonost mäne, ettei se jotekii mäne.
Eilen kun kirjoitin tuon tekstini niin olin vähällä laittaa sen roskakoriin, mutta hujautin kuitenkin palstalle.
ja tänä aamuna kun luin Hesarin, niin olin ihan äimänpossuna taas, sillä siellähän oli mitäpä muuta kuin juttua joikhaavista nuorista Lapissa!
elikkäs mitäs tästä voikaan todellakin muutakaan todeta kuin että:
"KAIK TÄMMÖNE ON VAST TULOS JA"
SIE OOT AIKAAS EEL
Hyvin menee mutta menköön!
Onhan tämä kuuro räppärikin in, viittoo samalla kun räppää, kyllä kaikkien omin kieli on saavuttamassa jalan sijaa, mutta ikävä juttu tuossa on, että mitä pienempi murre alue, sen vähemmän lukijoita, kuulijoita, koska ainakin itselläni vieraita murteita kohdatessa, kyllästyminen tapahtuu aikas pian, ellei puhuja itsessään ole todellinen persoona.
Kyl mie nyt ihastuin, mie tiesin, ettei miun kirjotukset ole mänt hukkaa ( ei susi ), nyt mie vaa sit oottelen ja koht kolisoo pankkitili.
"kyllästyminen tapahtuu aikas pian, ellei puhuja itsessään ole todellinen persoona."
Hyvin sanottu, ja eikö sama päde kirjoitettuunkin murteeseen? Sama homma kun kirjallisuudessa muutenki: tarinan pitää olla kiinnostavaa, kiinnostavia henkilöitä, hyvä kerronta jne jne... Ei se riitä esim. julkaisun syyksi, että kirja on murteella kirjoitettu. Murre voi olla hyvä asia, mut ei se yksinään riitä. En ole kustannusalan tietäjä, mutta näin voisin kuvitella, ja tätä mieltä olen itse lukijana.
ja murteen käyttö leikkaa puolestaan ostajien määrää, koska "kaikki" eivät ymmärrä tai jaksa lukea murretekstejä.
Itseäni ottaa suunnattomasti päähän Heli Laaksonen ja kumppanit. Kirjoitettu murre on hirvittävää, osittain koska se on muotoutunut puhuttavaksi. Niinsanottu kirjakieli puhuttuna on yhtä ärsyttävää ja luonnottoman kuuloista. En sano, että rajoja ei saisi rikkoa...mutta ei kannata yllättyä mikäli kaikki eivät ilahdu tuotoksista.
Ainakin minä jaksan lukea murteella kirjoitettua tekstiä, esim . Eila Pättikangas kirjoittaa , ilmeisesti pohjalaismurteella ja mielestäni niitä on kiva lukea,jotkut sanat ovat suorastaan huvittavia. Eikä ne ehkä aina avaudukaan ihan heti, mutta silti...
murteiden maailmaan voisi olla esim. Tampereen murteella kirjoitetty "Kyä viksup päriää", jossa on C.Barksin tarinoita eli Aku Ankkaa tampereeks.
Savon murre saattaa olla vaikeaselkoisempaa muualta tulevalle. Pari savonkielistä Asterix'ia on tullut luettua, ja tietysti Haaralt Hurja. Riemastuttavia ilmauksia niissä albumeissa tuli vastaan, ja monet kerrat tuli mieleen hesan slangin parhaat oivallukset. Samantyyppistä kiertoilmaisujen käyttöä molemmissa, mielestäni.
Siitä, mikä on "oikein", kirjoitettaessa murteita... ensinnäkään, suomen kielen kirjaimisto ei tee oikeutta kaikille puhutun kielen vivahteille, saati murteen rikkauksille ja omalaatuisille nuotituksille. Äänenpainot ja juuri tuo tietty "nuotti" puheessa ovat niin olennainen osa kunkin murteen luonnetta, että kirjoitettu teksti jää väkisinkin kalpeaksi aavistukseksi murteesta, mikäli sitä ei pysty lukemaan "ääneen" esim. k.o. murteen kohtalaisesti tuntevana.
Ja toinen juttu - lainaan suoraan ensinmainitun tampereenkiälisen akuankan esipuheesta:
"Parasta on kuiteski kum murre elää ja muuttuu, ei tääkään alpumi mikään nostalkiakäärö pyri oleen. Monet lausahrukset mikkä sää tästä löyrät on kuultu ihan vastikään Tammelan torilla taka punttisalilla reeniem päätteks. Ja huamenna nekin asiat sanotaan jo toisi."
Murteen nuotti, sävel se viehättääkin minua niitä kuullessa. Tuosta esimerkistäsi sen verran heti, että olen kuullut etelähämäläistä lapsuudessani paljon ja siellä ei puhutakaan samaa hämäläistä kuin Tampereen seudulla, vaan ainakin siihen aikaan esim. elää = ellää, pyri oleen = olleen, eli tuplataan, ja r:llä on sitten se oma painava painonsa puheessa, oma vahva "särähdys".
Rikasta on murre, kunpa ne säilyisivät paremmin, olisi vähän vivahteikkaampaa, ei aina sitä puisen tasapaksua yleiskieltä.
Stadin slangi elää kyllä aika vireänä hyvä kun perässä pysyy, englanti jyrää täällä.
"Ja huamenna nekin asiat sanotaan jo toisi."
Kyllä murteet pysyvät vaikka ihmiset liikkuvat, huomaan ainakin omalla kohdallani, että vaikka kirjoitan kirjakieltä, puheessa murre on ja pysyy vankasti. Vain jos puhun stadilaisen kanssa alan köyhdyttää sanavarastoani ja niukentaa lauseiden sisältöä. Kun puhun omieni kanssa, puheeni on kotoista, rentoa ja leveää ihan kuten murteet aina.
Slangia on puhuttu kauan, murteiden katoamista on pelätty parisataa vuotta, mutteivät ne katoa, koska aina on ihmisiä joille kieli on koti jota kunnioitetaan; puhumalla, siirtämällä se tuleville polville ja olemalla ylpeitä siitä, että kielestä erottaa missä koti on.
Kyllä Nopolan sisarusten murretekstit meikäläistä jaksaa ihastuttaa, vaikka ollaan eri murrealueelta.
Se on se sanoma ja kuinka se sanotaan!
Täällä ei saa mainostaa, mutta tiedän erään kirjasen, josta murre-ihmiset saattaisivat tykätä.
Päivä Oy:n sivuilta löytyy ;)
Tässäpä teille murreruno suoraan Kemin seudun murteella... (tai puhetyylillä, ei kait täällä mitään erityistä murretta ole..):
Iha tylsää tää homma ko ihimiset on nii vistoja,
aattelee vaa itteään,
unohtaa muut,
ko tärkeintähä on vaa saaha joka paikasta rahhaa.
Ei sen väliä vaikka saemetät tuhhoutuu,
tai ilimasto muuttuu,
kuha vaa itellä on uusin auto,
suurin saastuttava tehas.
Meille kerrotaa et talouen pitäs kasvaa,
kvartaaleja venytellä,
Perloksia sulukia,
hakia töitä vappaasti liikkue.
Mutta ko tuntuu nii tyhymältä tää homma,
ei sitä ihimine tajua,
että huomena voi jo olla kaikki menny,
ennenko kerkes ees huomata et jottain oli.
Nii, ja voi siinä tietenki olla vähän seassa jo Oulunkin murretta, kun olen täällä jo vuosia asunut... :)