pilaan taas hyvän suhteen. Olemalla oma itseni, haluamalla liikaa liian nopeasti. Miten ihminen oppii? Ja minä tyhmä vain rakastan liikaa!
miten ihminen voi olla
näin tyhmä?
4379
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
yleensäkin melko tyhmiä ihan tieteellisestikin todettu juttu.
Muustahan ei ole kyse kuin siitä, että on opikea motivaatio ja halu oppia. Kyllä ihmissuhteistakin ja niiden hoitamisesta voi oppia ja olla "viisaampi" seuraavalla kerralla. Rakkauden nimiin tehdään paljon typerää ja silloin ei juurikaan opi virheistään, jos aina selittää syyksi sen, että kun rakastaa niin paljon... HMM hyvä parisuhde opn paljon muutakin kuin rakastamista; kysypä keneltä tahansa pitkässä hyvässä liitossa olevalta!
ihminen ei pohjimmiltaan muutu, mutta voi tietoisesti yrittää muuntaa käytöstään kun vaan ensin tiedostaa omat ongelmansa. Jotkut ominaisuudet taas on niin luonteenomaisia ja leimaavia persoonalle että niiden muuttaminen tai sen yrittäminenkin on mahdotonta tai ehkä valheellistakin koska lopulta nuo ominaisuudet pääsee esiin taas.
On aika eri juttu opetella vaikka käytöstapoja kuin tehdä vilkkaasta hiljainen tai hössöttäjästä verkkainen jne. Lopultahan se on oikeastaan huijaamista ja valehteluakin jopa mielestäni kun yrittää olla jotain muut akuin on.
Sekin on totta, että joillakin on tapana perustella toimiaan "kun olen tällainen kun olen". Siitäkin voi tulla sellainen itseään toteuttava mantra jota hokemalla uskoo itsekkin olevansa vaikka mitä..
Pitkät suhteet perustuvat siihen että löytää ihmisen joka lopulta tahtoo samoja asioita kanssasi. Ensimmäinen jota kummankin on tahdottava on suhteen pysyvyys satoi tai paistoi. Silloin ollaan valmiita joustamaan, tekemään uhrauksiakin ja etenkin työtä sen eteen, että homma toimii jatkossakin eli ei aina joka pikkujutusta aleta eroamaan. Pitkässä suhteessa on myös hyväksyttävä toinen juuri sellaisena kuin toinen on sillä toista ei ihan oikeasti voi muuttaa eikä juuri itseäänkään. Jos alusta asti ollaan eriparisia asioiden suhteen niin ei aika sitä miksikään muuta vaikka kuinka toisesta tykkää.
Mulla ainakin on monia tuttuja joilla on se elämän suurin rakkaus ihminen jonka kanssa ei pysty kuitenkaan elämään. Siitä sitten seuraa joko suuri suru ja poru tai kymmeniä vuosia jatkuvaa vehtaamista ollakko vaiko eikö. Ja se rakkaus ei ainakaan siinä asiassa auta yhtään!
Tahto ja halu on varmastikkin ne isoimat jutut suhteen alussa, lopussa ja siinä välissä. Mikään vaihe ei mene itsellään ellei ola tahtoa miten asiaa hoitaa.
Jotenkin rajua sanoa, että tekee virheitä ihmissuhteissa jos on kuitenkin oma itsensä eikä homma toimi. Ihmiset etenee aluss avarsinkin aika eri tahtiin. Omassa suhteessani muutimme asumaan jo muutaman viikon tuttavuuden jälkeen samaan talouteen ja se oli kummankin luonteen vastaista. Toisaalta oma ohjenuora oli silloin lähinnä se että missään asiassa ei halunnut olla tavallinen.. Eli joskus ne palikat on paikallaan npeastikkin kun se oikea löytyy?
rakastua johonkin josta et tykkää niin paljon :)
No ei vaineskaan.
Kyllä sitä jotenkin pitää ottaa niskasta itteensä kiinni ja olla kylmän realistinen vaikka olisi korvia myöten rakastunut. Äärimmäinen tunne yleensä pistää sen toisen myös reagoimaan äärimmäisesti. Kannattaa antaa tilanteen kypsyä hiljaa... ja on siitä sekin hyvä puoli että jos suhteesta ei kumminkaan tule loppujen lopuksi mitään ei välttämättä ole ihan vereslihalla seuraavaa puolta vuotta.