Olen pohtinut, miksi ihmeessä Suomessa ei saa sterilisaatiota halutessaan? On pakko odottaa, että on täyttänyt 30 vuotta. Jos sterilisaation saisi aiemmin, voisi muutamia aborttejakin olla vähemmän. Itse en ole koskaan yrittänyt saada lasta vaan yrittänyt huolehtia ehkäisystä, kunnes täytän 30 ja saan sterilisaation. Keskenmeno tuli ja kun se tuli, vasta silloin tajusin, että ehkäisy oli pettänyt. Pääsin siis "helpolla", kun ei tarvinnut miettiä edes aborttivaihtoehtoa. Vasta jälkikäteen sain tietää, että kyse oli km:sta. Nyt vielä vähän aikaa odottaa 30-vuotispäivään.
Kyllä tuo 30-vuoden ikäraja sterilisaatioon on tosi korkea, ihan liian korkea.
Kyllä tuo 30-vuoden ikäraja sterilisaatioon on tosi korkea, ihan liian korkea.
Vastaukset 111
Vanhimmat
Olen ihan samaa mieltä.
Jos olet saamassa sterilisaation täyttäessäsi kolmekymmentä niin pääsetpä helpolla. Itse täytän tänä vuonna kolmekymmentä ja kun lääkärini kanssa juttelin pari vuotta sitten sterilisaatiosta, hän sanoi, että en tule saamaan... Hänen mukaansa maailma on sen verrran kehittynyt, että nelikymppiset synnyttäjät eivät ole ollenkaan ihme, joten kolmekymppisellä terveellä lapsettomalla naisella ei toivoakaan saada... Tai ehkä hän tarkoitti sitä, että itse ei ainakaan tulisi minulle kyseistä lähetettä antamaan ja myös ei uskonut kenenkään kollegansa antavan.
Lääkäri on sinulle puhunut kyllä ihan puppua, jos ei hyväksy sinun sterilisaatiotoivettasi. Suomen laissa nimittäin sanotaan, että 30-vuotta täyttäneelle voidaan tehdä sterilisaatio hänen sitä halutessaan. Tätä ennen ei tehdä tai jos henkilöllä on jo useita lapsia, niin sitten voidaan toki steriloida. Laissa on kuitenkin määrätty tuo 30-vuoden ikäraja, joten jos lääkärisi tuon kiistää, niin väärässä kyllä on. Kun on täyttänyt 30 vuotta, voidaan sterilisaatio suorittaa, olipa lapsia tai ei. Toki lääkärit yrittää puhua, ettei sitä tehtäisi, ovathan varmaan mukana tässä lapsitehtailuajattelussa, mitä Vanhanen mediassa suolsi jokin aika sitten, mutta kannattaa pitää omista oikeuksistaan kiinni ja katsoa, mitä lakikirja asiasta sanoo ja sieltä löytyy tuo 30 vuoden ikäraja.
ja lääkärit (2 kpl) ei edelleenkään suostu sterilisaatioon. Harmittaa aika tavalla, kun lapsettomuus on omaehtoista ja tarkkaan harkittu ja noista hormonaalisista ehkäisykeinoista tulee enemmän kuin tarpeeksi sivuvaikutuksia.
Suomen laki on puolellasi. Terveyskeskuksissa saattavat pomputella sinua, ja voihan olla vaikka, että säästävät verorahoja.
Maksaa enemmän, mutta saat nopeammin yksityisen kautta sterilisaation.
Oma lääkäri laittoi kierukallekin melko ehdottoman ein... Kai se on lääkärien etiikkaa nykyään, että hedelmällisyyttä ei mennä synnytysikäisiltä naisilta pilaamaan tai riskeeraamaan.
Myös lääkärini antoi ymmärtää, että se on yleinen kanta nykyisin; nelikymppisiä ei pidetä enää ihmeellisinä synnyttäjinä. Tilanne on varmasti ollut aivan toinen kun lakeja on laadittu; 80-luvullakinhan vielä pidettiin yli kolmekymppisiä synnyttäjiä "riskeinä".
Sinullakin on vielä monta tehokasta vuotta aikaa muuttaa mielesi asian suhteen, lääkärit pääsevät helpommalla kun ei tule jälkikäteen syyttelyjä, kun ennalaehkäisevät katumisen riskin...
Minulla on sellaisia sisäelinten sairauksia, että ihmettelen, jos en sterilisaatiota saa kun täytän 30.
Laki ei kuitenkaan ole muuttunut, joten lääkäreitten on noudatettava lakia. Kun laissa sanotaan, että sterilisaation saa 30 täytettyään, niin eipä ne lääkärit voi hangoitella vastaan. Laki on laki ja tuskin eduskunta aivan heti tuota lakia ehtii muuttaa.
Niin, en tiedä laista, tiedän vain mitä itselleni on kerrottu kun asiasta olen jutellut lääkärin kanssa. Oletin myös automaattisesti sterilisaation saavani mikäli haluaisin, kunhan kolmekymppiä tulee täyteen.
En usko, että vaikeuttavat sinun saantiasi. Lääkärini sanoi tarkalleen näillä sanoilla; terve ja lapseton kolmekymppinen ei saa. Siis terve!
Oletko aloittaja? Mietin vain kun aloittaja oli varma toimenpiteen saannistaan... Ajattelin nyt että hän ei ehkä olekaan vielä jutellut lääkärin kanssa asiasta?
Toivottavasti kaikki kuitenkin menee hyvin. Vieläkö kauan (kúukausia vai vuosia) joudut odottamaan tärkeää päivää? Itselleni pukkaa ilmeiseti jo jotain kriisiä; tärkeä ikä se on jokatapauksessa vaikkei olisi mitään noin suurta mullistusta odotettavissa. Ei voi olla miettimättä, että kolmekymppiähän on jo aika vanha; pitäisikö tuntea itsensä jo jotenkin kypsäksi? Tässäkö tämä on; en ole saanut mitään aikaiseksi; en ole naimisissa, ei ole lapsia, koulun päätöstä ei näy, en tiedä ihan varmaksi edes mikä minusta isona tulee... Ei sitä koskaan kun lapsena ajatteli millainen on kolmekymppisenä ollut ihan tälläinenkaan, muttei enää muista millainen sitä piti olla...
En koe itse olevani ainakaan kolmekymppisenä kypsä tekemään päätöstä joka vaikuttaa koko elämääni. Mutta se kai on minulla ihan koko elämän kestävä olotila... Minunlaisteni takia kai pitää olla lääkäreitä jotka ylittävät omat toimivaltansa (jos ylipäänsä ylittävät), tekemään päätöksiä puolestani, mikä on minulle oikein ja mikä ei.
(Odotan yhä myös sitä, että joku, lähinnä mieheni, päättäisi puolestani tuleeko minulle koskaan lapsia vai ei... Itse analysoin asiat aina ihan solmuun...)
Hei, viestistäsi päätellen nyt ymmärrän, miksi lääkäri ei vielä halunnut antaa lähetettä sterilisaatioon sinulle. Jos olet tippaakaan epävarma etkä tiedä, mitä elämältä haluat, niin silloin vastaus on EI. Tiedän terveitä yli kolmikymppisiä naisia, jotka on steriloitu. He ovat menneet lääkärille ja esittäneet kantansa päättäväisesti. Lääkäri on vähän aikaa yrittänyt kieltää ja jutella, mutta kun ovat huomanneet, että tyyppi on päätöksensä tehnyt, niin ovat antaneet lähetteen toimenpiteeseen. Yksi ystävä hankki sen yksityisen kautta, kun heidän tk:ssa väitettiin vastaan.
Omasta terveyskeskuksestani kerrottiin kyselyni jälkeen, että 30 on se ikäraja, jolloin sterilisaation saa lain mukaan. Kehottivat toki vielä miettimään valintaa, mutta koska he tietävät, että minä tunnen lain tältä osin, eivät voineet suoraan kieltääkään. Käskivät harkita hyvin tarkkaan.
Olen ystävien kanssa puhunut asiasta ja ollaan tultu siihen tulokseen, että lääkärit "käyttävät hyväksi" sitä tilannetta, että jotkut naiset eivät tiedä oikeuttaan saada sterilisaatio täytettyään 30. Näin jotkut lääkärit käyttävät valtaansa ja yrittävät vielä puhua ympäri, ettei hankkisi sterilisaatiota. Mutta jos asiakas tietää lain suoman oikeutensa, niin eihän se auta kuin myöntyä, jos asiaa on harkittu jo. Mutta jos on tippaakaan epävarma, niin silloin lääkäri sanoo asialle ei. Se on ihan hyvä, sillä kyllähän noin isosta päätöksestä on oltava varma. Ei sitä huvikseen suoriteta.
Itse rupesin sitten miettimään tuota sterilisaatioasiaa, sillä se vaikuttaa kuukautisiin ja muihin vaivoihin, mitä minulla on. se olisi ratkaisu ehkäisykysymykseen mutta saattaisi hankaloittaa muita asioita, joista elimistöni kärsii. Omalta osaltani nyt selvitellään näitä muita terveysasioita. Eräs tuttavani sterilisaation jälkeen sai niin pahoja ongelmia kuukautistensa kanssa, että hirvittää. Mutta pari muuta tuttavaa heille ei tullut mitään seuraamuksia sterilisaatiosta. Ovat hyvin tyytyväisiä, kun enää ei tarvi pelätä ei toivottua raskautta.
Minulla on sellainen tilanne, että minun henkilökohtainen lapsilukuni on jo täysi, eli kaksi lasta. Ikää on 35v, enkä halua enää tehdä iltatähtiä nelikymppisenä. En kuitenkaan saa "siunausta" sterilisaatiolle, vaan joudun ensin ottamaan kierukan. Olen puhunut asiasta lääkärille ja kahdelle terveydenhoitajalle. Olisin niin halunnut varman ehkäisyn, kun nuo kierukatkin pettävät joskus. Ja kaikki ovat vain, että kun se sterilisaatio on niin lopullista. Niin, minä en halua enää raskaaksi, joten se olisi minulle niin passeli toimenpide. Mutta otetaanhan nyt se kierukka ja vuodetaan kuin pieni sika, sillä hormoneita en enää halua kehooni.
Kannattaa mennä eri lääkärille, sillä lain mukaan 30 vuotta täyttänyt saa sterilisaation. Muuta ehtoa ei tarvi täyttää. Vaihda lääkäriä, jos nykyisesi ei sitä suostu kirjoittamaan lähetettä. Turvaudu lakiin, sillä kyllä lääkärien kuuluu lakia noudattaa.
Aika moni on kirjoittanut tässä ketjussa, ettei lääkäri ole myöntänyt sterilisaatiota vaikka ikäraja on täytetty.
Olisikohan mahdollista tehdä kantelu oikeusasiamiehelle, mikäli lääkärit toimivat lakia vastaan?
En ole mikään lainoppinut, mutta muistaakseni ehtoina ovat joko kolme lasta tai kolmekymppiä.
Oma ystävättäreni sai hiukan päälle kolmikymppisenä yhden lapsen äitinä sterilisaation, kukaan ei urputtanut vaan kaikki hoidettiin hienosti ja näppärästi.
Hei!
Olen lukenut monia eri keskustelupalstoja joissa tämä asia on ollut esillä. Moni on sanonut, että asiaan auttaa kun vaihtaa toiselle lääkärille tai menee yksityiselle. Jotkut lääkärit kysyvät vain "oletko varma päätöksestäsi". Jotkut lääkärit alkavat tentata jne. On varmaan ihan siitä kiinni, kenelle lääkärille on joutunut. Ehkä lääkärin oma vakaumus voi myös estää, vaikkei saisi estää, esim. jos joku uskonto kieltää ehkäisyn, esim. lestadiolaisuus. Silloin lääkärin pitäisi vaan sanoa, että mene toiselle lääkärille, jos ei itse halua antaa sitä lähetettä sterilisaatioon. Vaikea sanoa, mikä on syynä, mutta tuli ainakin noita asioita mieleen.
Mikä teitä oikein vaivaa, kun ette pidä puolianne? Vai ettekö oikeasti ole varmoja omasta päätöksestänne.
Mikäli lääkäri väittää, että 30 vuotias ei saa sterilisaatiota niin ihan hyvin voi muistuttaa siitä, että laissa sanotaan, että saa. Ei ole lääkärin asia ruveta omia sääntöjään luomaan. Mikäli silti niin tekee voi kysyä kuka hänen esimiehensä on ja ilmoittaa hänelle mitä puppua lääkäri on syöttänyt. Yleensä jo esimiehen kysyminen tekee lääkärille selväksi, että ko. tyypin kanssa ei leikitä.
Tarpeen mukaan voi myös valittaa asiasta pidemmällekin. Tietty helpommalla pääsee jos vaihtaa lääkäriä. Mutta eipä tekisi yhtään pahaa palauttaa noita niskoittelevia lääkäreitä ruotuun. He nimittäin luottavat siihen, että moni potilas uskoo mitä lääkäri sanoo ja pitää mölyt mahassaan. Ei pidä olla liian nöyrä vaan kyllä sitä saa pitää omista oikeuksistaan kiinni. Ei sitä kukaan muu tee puolestasi.
off-topic.
"Mikä teitä oikein vaivaa, kun ette pidä puolianne?"
"Vai ettekö oikeasti ole varmoja omasta päätöksestänne."
"Ei pidä olla liian nöyrä vaan kyllä sitä saa pitää omista oikeuksistaan kiinni. Ei sitä kukaan muu tee puolestasi."
Hohhoijaa. Vaikea pitää puoliaan, jos ei ole tiennyt oikeuksistaan. Mikä mahtoikaan olla kirjoituksesi tarkoitus...
jos lapsiluku-kriteerit täyttyvät. Mutta ihmettelen, miksi haluat välttämättä sterilisaation? Se on kuitenkin toimenpide, joka vaatii nukuttamista ja siihen sisältyy aina riskejä...Sen sijaan esimerkiksi hormonikierukka voidaan asettaa ihan terveyskeskuslääkärillä, se on ehkäisyteholtaan luotettavampi kuin sterilisaatio, vie kuukautiset (ja kivut) mennessään, jne. Mirena hoitaa ehkäisyn kerrallaan viideksi vuodeksi ja on helposti poistettavissa jos tulee toisiin ajatuksiin...Hormonivaikutus on paikallinen, eikä aiheuta samanlaisia sivuvaikutuksia kuin esim. e-pillerit.
Alkuperäiseen kysymykseesi sterilisaation ikärajasta vaikuttaa varmasti se, että näilläkin rajoilla sterilisaation purkua haluavia on yllättävän paljon. Asiaa ei kuitenkaan pystytä miettimään loppuun asti, elämäntilanteet muuttuvat jne. Ihmiset eivät miellä sitä, että sterilisaatio on pysyvä ratkaisu.
hormonikierukalla on monia loistavia puolia, soveltuu se, kuten muutkin kierukat lähinnä vakituiseen suhteeseen. Sillä kierukan langat rikkovat helposti kondomin. Kondomi taas on tarpeen muistakin syistä satunnaisissa suhteissa.
Nykyisin muuten sterilisaatio ei vaadi nukutusta, se on aivan päiväpolitoimenpide.
Minun tutuissani on niin monia joille hormonikierukka ei ole sopinut alkuunkaan. On tullut hirveitä iho-ongelmia, vuotohäiriöitä, hikoilua ja kaikenlaisia mielialanvaihteluja. Myös monta joilla on ollut kohdun ulkopuolisia raskauksia ja ihan oikeita raskauksia kierukasta (en tiedä mikä kierukka oli näissä) huolimatta. Ja myös se, että kierukka "tuntuu" yhdynnässä ja rikkoo kondomin.
Sterilisaatio tehdään kahdella eri tavalla, eli edelleen käytetään nukutuksessa tehtävää toimenpidettä, mutta vaikka tehdään nukutus se tehdään päiväkirurgisena toimenpiteenä. Eli pääset samana päivänä kotiin jos ei mitään erityistä ole.
Itse olen pian allekirjoittamassa sterilisaatiopapereita.. Olen 28v ja kohta kolmen lapsen äiti. Juuri olen saanut luennon mieheni kanssa sterilisaatiosta ja kyllä se tehdään nukutuksessa. MIEHEN VASEKTOMIA tehdään paikallispuuduksessa PÄIVÄTOIMENPITEENÄ.
Lääkäri ei kyllä suositellut sterilisaatiota minulle, koska olen sen verran nuori ja elämän tilanteet saattavat muuttua. Ja olenkin kuullut kokemuksia sterilisaatiosta suuntaan ja toiseen enkä ihan vielä ole saanut päätökseen allekirjoitanko sterilisaatiopaperit. Lisää lapsia en kyllä halua. Saan kyllä sterilisaation, koska kriteerit täyttyvät.
Kierukan langat eivät vahingoita kumia ja jos niin käy niin silloin kondomi on viallinen. Ja jos langat on pitkät ja ne haittaa niin niitä voi käydä lyhennyttämässä.
Ja hormonikierukka ja sterilisaatio ovat molemmat yhtä luotettavia ehkäisykeinoja. Molempien ehkäisyteho on 99,95%. Naisen sterilisaation pystyy purkamaan mutta miehen ei. Mutta periaatteessa sterilisaatio on lopullinen.
Hormonikierukka saatetaan määrätä hoidoksi vaihdevuosiin. Että siinä mielessä kierukalta ei välty, vaikka olisikin tehty sterilisaatio.
Aloittaja raukka ei voi käyttää hormonaalista ehkäisyä. Lisäksi kierukkaa ei mielellään panna synnyttämättömälle naiselle. Aloittaja ei aio hankkia lapsia, joten sterilisaatio on silloin järkevä vaihtoehto.
"ei mielellään laiteta" ei ole sama kuin ei laiteta. Ja tiedätkö miksi ei mielellään laiteta? Koska toiset lääkärit eivät osaa, kierukan asentaminen on synnyttäneelle helpompaa kuin synyttämättömälle. Siksi. Muuten ei mitään eroa :D
Kuparikierukka ei myöskään lukeudu hormonaalisiin ehkäisyihin, on yhtä varma kuin sterilisaatio (okei, prosentin kymmenys eroa). Ihminen joka ei aio hankkia lapsia voi hyvin tulla toisiin ajatuksiin vuodenkin sisällä, jopa nopeammin. Ei mitenkään epätavallista. Eivätkö kaikki lapsentekopäätökset synny tilanteen "ei haluta lapsia" muuttuessa "halutaan" -tilaksi? Harvempi nuoresta asti haluaa lapsia heti kun vain mahdollista :D
***
Oma mielipiteeni ei ole muuttunut ja olen vain odottanut, että täytän 30 että saan sterilisaation. Olen ikäni ollut tätä mieltä. Jos muut ihmiset ovat tuuliviirejä, niin kaikki eivät kuitenkaan ole.
tuuliviiriksi sitä että kaksikymppisenä ei halua lapsia mutta kolmikymppisenä haluaa :D
Jotkut tuntevat itsensä ja elämänsä niin hyvin että osaavat varmuudella ennustaa miten tuntevat aiheen suhteen vielä kymmenen vuoden kuluttua, mutta useimmat eivät osaa. Olet varmasti tavannut kaksikymppisiä jotka vannovat että "mä en koskaan mee naimisiin ja kakarat on ihan kauheita, mä ainakin pistän putket tukkoon heti ku saan", kuukauden päästä he ovat tavanneet unelmiensa miehen, suunnittelevat häitä ja tahtovat liudan lapsia. Niin se vain menee, elämäntilanteet vaikuttavat hurjann paljon ja toiset eivät osaa suhtautua tahtoihin ja tuntemuksiin muuttumisvarauksella, vaan kuvittelevat hetkellisen tunteen olevan ikuinen. Toiset tuntevat ne ikuiset tunteet ja erottavat ne hetkellisistä (niinkuin sinä ilmeisesti) mutta kristallipallot meiltä kaikilta on vähissä :D
***
Olen oikeastaan aina tehnyt niin kuin päättänyt tai halunnut. Jo lapsena tiesin, mihin ammattiin pyrin, hain sitten lukion jälkeen yliopistoon ja olen siinä ammatissa, jonka aina olen tiennyt olevan omani.
Lähinnä olen sitä mieltä, että laki on liian jyrkkä. Ehkä se on sitten tuuliviirejä varten laadittu, mutta määrätietoiset ihmiset joutuvat sitten kärsimään tällaisista.
Laki on tuuliviirin turvaksi, harkitsemattomien päätösten karsimiseksi. Koska turhista sterilisaatioista tulisi yhteiskunnallisestikin enemmän kuluja kuin niiden ehkäisyn hoitamisesta, jotka eivät vielä sterilissaatiota saa. Loogista minun nähdäkseni.
Sinä olet harvinaisempi tapaus määrätietoisuudessasi. Sinuun verrattuna näyttää normaalillakin harkinnalla varustettu ihminen tuuliviiriltä :D laki on sinun kohdallasi liian jyrkkä mutta sterilisaatiolle tosiaan on toimivia, yhtä varmoja vaihtoehtoja (kierukat, ilman hormoneja myös!) joita voi odotellessa käyttää.
***
Rusettipäinen tyttö, eli kierukka petti, on ystäväni tytär. :D
Kierukkaa ei muuten asenneta mielellään synnyttämättömille naisille, joten koska itselläni ei ole itseni synnyttämiä lapsia, lääkäri ei suositellut minulle kierukkaa.
Naiselle voidaan tehdä sterilisaatio kahdella eri tavalla, joko mainitsemallasi laparoskooppisella tavalla jossa tosiaan nukutetaan, tai sitten toisella tavalla jossa kohdun kautta laitetaan munatorviin "implantit". Itselleni on juuri lääkärikäynnillä esitelty nämä kaksi eri toimenpidetapaa. Minulta jopa kysyttiin että kummalla tavalla itse toivoisin toimenpiteen tehtävän. Tässä jälkimmäisessä tapauksessa EI nukuteta.
Luitko ja tiedätkö MIKSI kierukkaa ei suositella synnyttämättömille naisille? Koska se on synnyttäneelle helpompi asentaa. Jälleen, lisäkoulutuksella ja -kokemuksella lääkärien osalta tuokin "este" poistetaan helposti. Yksityiset gynekologit asentavat kierukoita synnyttämättömille, koska heillä on (suurimmalla osalla) tarvittava kokemus ja sen mukanaan tuoma taito.
miten kierukasta huolimatta syntynyt lapsi vaikuttaa asiaan? Niitäkin on. On myös sterilisaatiosta huolimatta raskaaksi tulleita :D
***
kyllä tarjottiin hormoonikiurukkaa ihan julkisella puolella.
teillä on sitten pätevä lääkäri kunnallisessakin. Harvempi voi sanoa samaa :D
***
halua lasta. Mutta entäpä jos kohtaat kumppanin, joka haluaisi välttämättä lapsia?
osaa laittaa kierukan myös synnyttämättömälle ;D Suurin osa terveyskeskuslääkäreistä ei kyllä varmasti sitä halua tehdä.
Itselläni (en ole koskaan synnyttänyt)on ollut jo vuosia hormonikierukka kuukautisvaivoja helpottamassa. Huvittuneena olen seurannut tätä keskustelua, sillä minulle on tehty myös sterilisaatio ;D Jälkiviisaana olen huomannut, että helpommallakin olisin päässyt. Etukäteen kuulin kanssa pelotteluita hormonikiierukasta, mutta minulla se on ollut aivan loistava vaihtoehto. Ajattelin että kokeillaan, helpostihan sen saa pois jos ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta. Reiluun kahteen vuoteen ei ole ollut menkkoja, eikä kierukka todellakaan tunnu yhdynnässä. Langat voi leikata jopa niin lyhyiksi, etteivät näy, joten eivät tällöin kyllä kumejakaan riko.
ei toden totta sovi kaikille!
Kun valkovuoto haisee TOISTUVASTI ja muistuttaa maitokiisseliä, niin kaikki ei voi olla ok. Kokemusta on.
Valitettavasti myös pillereillä on (voimakkaita) sivuvaikutuksia.
tekee itse omat päätöksensä. Miten väärin lasta kohtaan olisi, että hänet olisi tehty toisen mieliksi! Ennen tuumasta toiseen ryhtymistä lasta täytyy haluta ja paljon!!!
Tuohon ei muuten ole mitään perusteita. Itse sain kierukan ilman mitään vänkäämistä, vaikka olen 20-vuotias ja tietysti myös synnyttämätön. Asettaminen kävi helposti, eikä kierukasta ole mitään vaivaa.
Nykytiedon mukaan synnytyksillä/synnyttämättömyydellä ei ole merkitystä siihen, miten hyvin kierukka sopii.
En ole itsekään voinut koskaan käyttää mitään hormoniehkäisyä, esim. pillereistä tulee ihan järjettömät sivuoireet...
Jos tämä olisi miestenkin ongelma, tähän ehkäisyasiaan olisi jo aikaa sitten keksitty jotain parempaa...
Meillä lääkäri sanoi, ettei mielellään laita kierukkaa synnyttämättömälle. On siihen syitäkin, mm. saattaa aiheuttaa ongelmia. Ja onhan synnyttämättömän naisen "paikat" eri tavalla tiukemmat ja kierukka vaikeampi laittaa kuin synnyttäneelle naiselle.
Olen avioliitossa eikä puolisonikaan halua lapsia. Tämä on meidän yhteinen valintamme.
Minun lääkärini on ihan naistentauteihin erikoistunut, mutta toimii ihan normaalina terveyskeskuslääkärinä. Kierukasta antoi kielteisen vastauksen. Antoi miettimisaikaa ja kirjoitti toisen tuotteen reseptin puoleksivuodeksi kokeiltavaksi käykö se hyvin minulla. sanoi kierukan laittavansa jos olisin vielä puolen vuoden jälkeen halunnut, siitä on nyt melkein kaksi vuotta. En ole käynyt laitattamassa, en tiedä asentaisiko tuo enää.
Lääkärin ajtukset lähtee siitä, että yleensä laitetaan synnyttäneille jotka eivät halua lisää lapsia. Minun tai muiden ikäisteni lapsettomuustoiveet ovat paljon helpommin muuttuvia kuin jo synnyttäneillä naisilla. Kierukka laitetaan mielummin viideksi vuodeksi, eikä sitä poistella mielihalujen mukaan...
Syyksi antoi ainakin minulle, ettei ole halukas laittamaan edellä mainitun mielenmuuttamisen lisäksi sen, että toimenpide on erittäin kivulias synnyttämättömälle naiselle. Ei siis syynä, että ei osaisi tai pelkäisi satuttaa asiakkaitaan, vaan se, että tietää kipujen olevan suunnattomat verrattuna hyötyyn mikä saavutetaan, jos nainen jo vaikka puolen tai kolmenkin vuoden päästä haluaa kierukan poistettavan...
Minulle myös lääkäri kertoi, että tuottaa aika kovaa kipua synnyttämättömälle asentaa se kierukka ja yritti ehdottaa muita ehkäisymenetelmiä. Meillä on vain nyt ehkäisypuikot ja kondomit ja pidän niitä hyvin epäluotettavina. Hormonaalista ehkäisyä en enää kokeile. Tuli sen verran kamalia sivuoireita.
En ole synnyttänyt ja minulle asennettiin hormonikierukka 5 pillerimerkin kokeilun jälkeen. Jouduin tosin vänkäämään asiasta, sillä kaikki lääkärit eivät suostuneet sitä laittamaan. Laitatin sen lopulta yksityisellä. Ongelmia ei ole ja kuukautisetkin ovat liki hävinneet.
Sterilisaation muuten saa 30 täytettyään, olipa terve tai ei, mies tai nainen. Toimenpidelähetteestä kieltäytyvät lääkärit rikkovat selkeästi lakia!
Entä jos kysyisit tuota sterilisaatio asiaa vaikka lääkäriltäsi? On puhe lapsettomista naisista, muista mainita sekin...
Miksi tuo laki on kynnyskysymys? Harvemmalle varmastikaan tulee mieleen alkaa lääkäriään haastamaan käräjille... Täällä on ihmisiä, jotka ovat kertoneet sterilisaatiosta kieltäydyttävän vaikka ikää on 30, miksi lääkärit tekevät näin, jos se on vastoin lakia? Olisiko laissa kenties joitain lääkärin ammattitaitoon vetoavia seikkoja; esim. että saa käyttää omaa harkintaansa? Silloinhan ei rikota mitään lakia, jos käyttää harkintaansa jos laki sen sallii...
Jos ikää on jo 30, silloin ei tarvi olla lapsia. Sterilisaation silloin saa.
Oletan, että jos asiakas on hiukankaan epävarma, lääkäri ei anna lähetettä sterilisaatioon. Jos asiakas on varma, niin kyllähän lähete pitää silloin antaa.
Käsittääkseni laki on hyvin yksiselitteinen. Olet joko tehnyt 3 lasta TAI olet jo 30-vuotias. Muita ehtoja ei ole. Tiedän terveitä naisia, joilla ei ole yhtäkään lasta, mutta 30 täytettyään ovat teettäneet lain mukaisesti sterilisaation.
huono maine. E-pillereissä on kahta lajia hormonia; estrogeeniä ja progesteronia. On tunnettu tosiasia, että pillerit eivät kaikille sovi. Sama juttu ovat ehkäisyrenkaat, laastarit jne.
Mutta Hormonikierukka sotketaan aivan turhaan samaan kastiin, koska nimessä on hormoni-sana. Mirenassa on vain progesteronia, ja sekin vaikuttaa vain paikallisesti (suotaan kohdun limakalvoon), hormonikierukka ei siis vaikuta systeemisesti verenkierron kautta, niin kuin yhdistelmävalmisteet...Joten sellaiset ihmiset, jotka saavat esim. piilereistä oireita, voivat aivan mainiosti käyttää hormonikierukkaa.
kertoo jo jotakin hänen ammattitaidostaan ;D
Aika ontuva peruste on myös tuo 5 vuoden raja. Minulla ainakin kierukka laitettiin ihan kokeeksi, lääkäri sanoi että otetaan pois jos ei tunnu hyvältä. Tuo 5 vuotta on maksimikäyttöikä.
Ja sitten se että pelotellaan sillä, että kierukan laittaminen synnyttämättömälle sattuisi sanoinkuvaamattomasti ;D
...Näin toki on, jos lääkäri on sanoinkuvaamattoman ammattitaidoton...Kierikan laitto synnyttämättömälle tuntuu (hieman enemmän kuin PAPA-näytteen otto), mutta ei todellakaan sati mitenkään järjettömästi!
Kuten edellä sanoin, kokemusta on.
Lisäämpä edellisiin kirjoituksiini vielä sen verran, etten kannata ikärajan alentamista, mutta kolmekymppisen ihmisen elämänkokemukseen tulisi luottaa näissä asioissa. Ennemmin olisin huolissani siitä, ovatko kaikki lapsia hankkivat tietoisia vastuusta, jonka lapsi tuo väistämättä elämään? Median kautta saa sellaisen kuvan, että monilla on vanhemmuus aivan liian hukassa ja heiltä tuskin kysellään mitään/epäillään sopivuutta vanhemmaksi. Sääliksi käy sellaisten vanhempien lapsia.
Se lääkäri ei sitten tiennyt, mistä puhuu.
Ei minulla ainakaan sattunut. Kierukka meni paikalleen helposti ja eniten tuntui puudutuspiikki. kyseessä oli varmast vain osaamaton lääkäri. Olen aina kärsinyt joka kuukausi paljon pahemmasta kivusta kuin kierukanlaittohetkellä.
Se on sinun kokemuksesi kivusta, mutta ei mikään keskivetokokemus ilmeisestikään, sillä lääkäreillä on eri kuva... Minusta ainakin on kätevää, kun ei tarvitse käydä kuin yhdellä lääkärillä kaikkien vaivojen takia; uusin allergiaresepti samalla vuosittaihuollolla.
Toisten ammattitaitoa miedän kenenkään on turha spekuloida. Olenhan itsekin nuorisoohjaaja, joka tekee eläinsuojelutyötä (tuon spekuloinnin myötä ammattitaidoton siis molempiin...).
kierukka asetetaan kuukautisten aikana synnyttämättömille naisille, jolloin paikat ovat eniten avoinna. Eli kokemasi kipu ei välttämättä ollut menkkakipua sillä hetkellä...
Olen tavallaan ylpeä tiukoista paikoistani vielä tässä iässä, kun kuuntelen toisten kokemuksia kivuista alapäässä... Joitakin ei satu edes papakokeen ottaminen... Mutta tasoitetaan sillä, että en koe kipua kuukautisten aikana, kuin ehkä kerran kaksi vuodessa, vaikka kipukynnykseni onkin pirun alhainen.
Minulle tehtiin kerran sairaalassa eräs toimenpide, joka tuotti kipua. Lääkäri vain tokaisi homman jälkeen, että hyvin kestit. Jotkut kuulemma saattavat pyörtyä toimenpiteeseen. Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, ettei ollut kaukana itsellänikään.
Kivun tunteminen on yksilöllistä. Toisilla on huomattavasti matalampi kipukynnys kuin toisilla.
Itsellä ei ole noin helppoa. Saatan pyörtyillä kuukautisten aikana kivusta, jos en ennalta ota särkylääkettä. Joudun kuukautisten ajan olemaan noin 3-4 päivää ihan särkylääkehuuruissa. Muuten en saata olla. Töissä on vaikeaa keskittyä kivunlievityksen takia, koska se väsyttää. En ole synnyttänyt yhtäkään lasta. Oma äitini vain sanoi, että hänellä kuukautiskivut PAHENIVAT synnytettyään. Ei paljon sellainen houkuttele.
silloin nämä kaksi tuskin aloittavat mitään vakavampaa :) Ristiriita on liian jyrkkä.
Jos joku opiskelee (perus)lääkäriksi ja tämän jälkeen erikoistuu vielä 6 vuotta, niin ihmetyttää miksi hän palaa perushommiin. Erikoislääkärillä on monipuolisempi työnkuva, parempi palkka jne. Lisäksi heistä on sairaaloissa kova pula. Ainoat tietämäni erikoislääkärit (lukuunottamatta yleislääketieteen erikoislääkäreitä) jotka ovat palanneet terveyskeskuslääkäreiksi, ovat tehneet sen siitä syystä, etteivät ole pärjänneet erikoistumistaan vastaavassa työssä...
Vertauksesi ammatistasi on hivenen ontuva...Tässä on kyse ennemminkin siitä että vaikka koulutetuista ihmisistä olisi pula, niin esim. opettaja tekisi kouluavustajan töitä, DI tekisi sähkömiehen hommia, ekonomi olisi kaupan kassalla jne...
T: sairaanhoitaja
kohtu pois. Sillä nuo kuukautisten haitat hoituu. Elämälaatu paranee todella, seksi sujuu, ehkäisy 100 %. Kohdunpoistoon on kyllä helvetin vaikea päästä, mutta sinnikkyyttä sinnikkyyttä, niin kyllä lopulta pääsee.
Jos perhe asuu pikkupaikkakunnalla jossa ei ole sairaalaa, vain köpöinen tk. Sinne on muutettu toisen puolison työpaikan takia...
Ja ei muutakuin kärsimään vaihdevuosista..Jep..
munasarjat jätetään tietysti ja hormoonit on niissä. Ei hormoonituotanto mihinkään katoa, vaikka kohtu poistetaan. Jos munasarjat poistetaan, tarvitsee homoonikorvaushoitoa tai vaihdevuodet alkaa.
Mä voi loistavasti kohdun poiston jälkeen.
Lääkärit puhuu p:tä, kun tietää, että tyhmiä akkoja voi kusettaa vaihdevuosi pelolla.
Tämä viesti oli siis tarkoitettu mulle vastanneelle, mutta kun ei enää mahtunut sen alle.
Kohdunpoisto vain sattuu heikentämään munasarjojen toimintaa ja sitä kautta aikaistaa vaihdevuosien tulemista.
sekin, kun joka kuukautinen kärsimys. Eipä ainakaan haittaa mua. No, täytyy katsoa pitääkö paikkansa. Ikää on nyt 39 v.
Itse asiassa henkilökohtaisesti olen päässyt siihen jo vuosikymmenet sitten.
Aina ennen yhdyntää kysäisen että tiedätkös miksi kutsutaan miestä joka luottaa naisen varmoihin päiviin? vastaus: ISÄKSI....
....onhan se saanut vipinää miehen ehkäisyyn......
Niin lääkärini on neuvolan puolella kaksi päivää viikossa ja loppuajan paikkaamassa terveyskeskuksen henkilökuntavajetta. Lisäksi pitää yksityisvastaanottoaan naistentautien polin tiloissa muutamina iltoina kuukaudessa, käsittääkseni, käsittääkseni siis noissa tiloissa, eikä neuvolan. En ole yksityisellä puolella asiakkaanaan käynyt...
Kai se on lähinnä se, minkä kokee mielekkääksi, eikä enää se, eläkeikää lähestyvällä lääkärillä, paljonko tippuu palkkaa. Jospa jotkut tykkää monipuolisemmasta työnkuvasta? Minun ei ainakaan ole vaikea kuvitella muidenkin pitävän...
Sairaanhoitaja? Hyvä, pitäydy vain tarkkaan lestissäsi, löydät varmasti perushoitajan aina syöttämään tai kuivittamaan asiakkaistasi, vaikka itsekin saattasit välillä pitää sellaisesta työstä. Ammattitaitosi mahdollisesti valuu hukkaan jos joskus joudut kohtaamaan ihmisen perustarpeita, kannattaa keskittyä vain sairauksien hoitamiseen...
Anteeksi, en vain ymmärrä tätä ajattelua, minkä takia siistijät monissa työyhteisöissä yhä joutuvat viettämään kahvituntinsa muista erillään. En siis rehellisesti tiedä miksi lääkärini tekee perus omalääkäri työtä, hänelle se on itsestään selvää (sillä tekee edelleen ja tehnyt ainakin niin kauan kuin minä tiedän hänen täällä olleen), meille asiakkaille se on itsestään selvää.
Hassu yhteensattuma muuten nuo vertauksesi... Mieheni se inssi, muttei ihan tee sähkömiehen hommia, vaan vielä rakennusten paskaisempia hommia. Ei ole koskaan tullut mieleenkään, että sen ei kannattaisi jotenkin kunnia syystä ilmeisesti tehdä niin... Joistakin se vain on kätevää, kun pystyy itse toteuttamaan alusta loppuun; tekemään suunnitelmat ja käytännöntoteutuksen. Emme asu pienellä paikkakunnalla, lääkäri siis pystyisi pysymään erikoistumisessaan, mutta mieheni työpaikka on kyllä pieni, muutaman miehen firma, sillä tuskin olisi resursseja pitää erimiehiä suunnittelussa...
Olen kuullut, että joillakin kuukautiskivut ovat kammottavia... Itse tunnen jonkilaista kipua kuukautisten aikana silloin kun on joitain paineita ja liikunta on jäänyt vähemmälle. Kannattaa kokeilla sinunkin; pidä vatsa, selkä ja lantionpohja lihaksesi hyvässä kunnossa. En tiedä tosiaankaan auttaako muilla, itseäni se pikkuinenkin kipu aina motivoi taas liikkumaan; en halua koskaan kokea niitä pahoja kuukautisia...
Kipukynnys on määrännyt paljon koko elämääni. Olen ollut aina erittäin varovainen, minuun on laitettu elämäni aikana kaksi tikkiä, koskaan ei ole ollut murtumia, eikä mitään nivelsiteiden venähdystä vakavampaa. En ole koskaan kuitenkaan pyörtynyt kivusta. Aborttia tehdessä lähti taju kipulääkkeistä, sillä niitä piti ottaa maksimi määrät. Jotkut väittää, että lääkkeellinen keskeytys ei juuri koske, minä en ole vielä kokenut mitään vastaavaa.
Menen sokkiin kivusta. Muistan tarkalleen kaikki pienet yksityiskohdat ja jokaisen äänen, hajun ja aika muuttuu kuin hidastetuksi kun tunnen kovaa kipua. Kerran pudotin tiilen paljaille varpaille; muistan missä asennossa koiran häntä oli sillä hetkellä, muistan aivan kaiken pienintä piirtoa myöten, mutta sitä kipua en osaa kuvitella enää jälkeen päin. Joitakin vuosia sitten tutuistuin enemmän ihmisten sokkitilaan, silloin tulee juuri tälläiset yliaistit. Jos joku tuntee kuolevansa vaikka autokolarissa, menee siis niin paniikkiin, niin sehän kertoo ajatelleensa vaikka mitä sillä hetkellä, kerenneensä miettiä kaikki sukulaisensa jne ja muistaa aivan pienetkin yksityiskohdat... Silloin minä tajusin, että minä menen sokkiin melko välittömästi kun alan kokea suurempaa kipua. (Abortista en kyllä mennyt, sillä lääkittiin tajuttomaksi) Hammaslääkäri on kauheampaa kuin gynekologi.
Ehdottomasti vaikuttaa hormonikerukka systeemisesti! Ei kai kukaan pösilö kuvittele, että hormonikapistus kohdussa ei päästä hormonia kuin vain ja ainoastaan kohdun limakalvolle? Tietääkseni sen sisältämä progestiini ei sisällä mitään endometrium-spesifistä signaalia, joka ohjaa sen vain yhdenlaisiin soluihin. Ei hyvänen aika! Johan on tutkimuksia maailma täynnä hormonikierukan sivuoireista! Vaikka laite on paremmin siedetty, kuin yhdistelmäpillerit, ei se tarkoita, etteikö se aiheuta sivuoireita.
Kierukka sitäpaitsi sisältää hormonialalogia, joka vaikuttaa reseptoreihin eri tavalla, kuin kehon oma progesteroni. Juuri se aiheuttaa sivuoireet: se häiritsee herkkää hormonitasapainoa, koska sen vaikutus voi olla oikeaan progesteroniin verrattuna joltain kantilta liian voimakas ja toiselta puutteellinen. Analogi ei ikinä vastaa alkuperäistä molekyyliä.
Aikani kokeiltua eri hormoniehkäisyvaihtoehtoja totesin etteivät ne sovi minulle. Sivuoireet olivat ihan tolkuttoman pahoja. Mekaaninen ehkäisy ainut vaihtoehto.
Nythän on sitäpaitsi alettu tutkia, että mitä kaikkea haittaa onkaan koitunut, mm. eri syöpiä, kun naiset on pitkään altistettu erilaisille hormonihoidoille ja pillereille. Itse en ota kyllä yhtään ylimääräistä hormonia kehooni, sairaudenhoito on eri asia, mutta ehkäisy ei ole sairauden hoitoa.
Ei laitettu minulle kuukautisten aikana, vaan n. 10 päivää niiden jälkeen. Kynekologi sanoi, ettei ajankohdalla ole laiton kannalta niin väliä, kunhan on varmaa, ettei ole raskaana.
Ja todellakin, vaikka en ole synnyttänyt, kuukautiskivut tuntuvat minulla enemmän kuin kierukan laitto.
taisi olla viellä että muutama tenavakin on hankittava ennen sitä. (siis ennen 30 ikävuotta).
meillä äiti teki 4lasta ja sanoi että nyt riitti. (oli alle 30 muistaakseni). kyllähän ne lääkärit yritti että -jos rouva kumminkin harkitsisi.. (mutta äitee pysy kannassaan ja sanoi nyt riittää)!!
mutta jos joku on ihan varma että ei lapsia halua niin miksi ei sinällään voisi alentaa tuota ikärajaa. (ellei se liity siihen kun jotkut saa 40vuotiainakin viellä lapsia vai kenties joku "ihme syy" miksi tuota ei halutessaan saa(:0
Se pitää aina muistaa, että se mitä 20v ajattelee voi olla ihan jotain muuta mitä ollessaan 30v! Tietysti tämä pitäisi olla tapauskohtaista ja olla todella tarkat haastattelut yms, jotta sterilisaatioon pääsee sitten ne jotka sen varmasti haluavat eivätkä tule katumaan ja toisiin ajatuksiin vuosien kuluttua. Mutta eihän tätä voi etukäteen tietää.
Itsellä on kohta 40v kellossa ja lapsiakin jo kolme ja silti lääkäri hyvin painotti elämäntilanteiden muuttumista ja yritti suositella hormonikierukkaa. (Jota en edes halua koska nimenomaan halusin päästä hormonaalisesta ehkäisystä eroon.) No nyt olen toimenpiteeseen menossa.
Täytyy sanoa omalta kohdaltakin, että nuorena vähän päälle 20v olin IHAN varma, etten koskaan tule lapsia tekemään enkä niitä halua, mutta niin se mieli vaan muuttuu ja ensimmäisen sain ollessani 29v.
Toisaalta miksi pitää kiirehtiä? Miksi se pitäisi saada jo nuorempana kuin 30v? Nykyään on kuitenkin niin paljon eri ehkäisykeinoja, että luulisi niistä jonkun sopivan siihen asti kun tuon iän täyttää.
Ehkä tuo neuvo sopii joillekin epävakaille ailahtelevista mielialoista kärsiville, mutta normaali ihminen kyllä tietää, mitä haluaa. Oma kantani asiaan ei ole muuttunut yli 20 vuodessa mihinkään. Aion hankkia sterilisaation.
mutta tunnen kyllä naisia jotka nelikymppisenä ovat katuneet nuorena tehtyä sterilisaatiota.
En kuvittelisi olevani kovin mahtava ensisynnyttäjä nelikymppisenä. Tulisiko enää edes sen ikäisenä terveitä lapsia????
Lakia ei vain valitettavasti mennä muuttamaan jos 1 tuhannesta voi olla TÄYSIN varma jo 15vuotiaana ettei tule koskaan lapsia hankkimaan. Koska ne 999 muuta luultavasti / ehkä / saattavat jossain vaiheessa tulla toisiin ajatuksiin.
Kaltaisesi 100% varmat ihmiset ovat varmasti äärimmäisen harvassa.
Miksei tässä voisi toimia allekirjoitettu paperi, jossa sterilisaatiota vaativa laittaa nimensä paperiin, ettei tule koskaan sterilisaation purkua pyytämään! (Vaatimuksena esim. psykiatrin haastattelu jossa todetaan henkilön mielentila normaaliksi.) Tällöin lääkärit ja "laki" olisivat täysin vapaita vastuusta asiasta jatkossa jos tosiaan vaikka joku 20v lapseton sterilisaation ihan ehdottomasti ja välttämättä haluaisi!
Kyllä hei meitä ihan "normaaleja" ihmisiä on paljonkin, joilla vuosien myötä voi mielipiteet ja näkökulma asioihin muuttua hyvinkin paljon.
Tälläisissä asioissa on turha verrata yksityistä ja julkista sektoria. Ihan samat säännöt ja lait koskee molempia sektoreita. Tottakai lääkäreitä on erilaisia ja toinen voi kirjoittaa paperit "tuosta vaan" sen paremmin tenttailematta syitä ja seurauksia, joku toinen taas voi olla erilainen - kuten me kaikki olemme omia persooniamme - ja kysellä ja haastatella hyvinkin tarkkaan ja perinpohjaisesti.
Eihän se olisi ongelma, jos sterilisaatio tehdään, niin naisellahan sen voi purkaa. Jos joku haluaa sen purkaa, sen voisi teettää maksua vastaan yksityisellä, samaan tapaan kuin vapaaehtoiset kauneusleikkaukset ym. toimitetaan yksityisellä sektorilla. Hommahan voisi rulata näin päin. Toisaalta yleensä sterilisaation haluava tietää mitä haluaa. Aika harvoin niitä puretaan, toki näitä tuuliviirejä on, mutta suurin osa ei ole.
Tuota näkökulmaa en tullut ajatelleeksikaan! Näinhän se voisi toimia vallan hyvin. Mutta olisiko sitten nämä sterilisoidut ja puretut oikeutettuja hedelmöityshoitoihin, jos ei halusta huolimatta sitten raskaaksi tulisikaan? Hmmm, tässä taas uusi pulma! :-)
Muistelisin että purkukaan ei aina välttämättä onnistu ja putket on voineet mennä jo niin "tukkoon" ettei raskaaksi sitten välttämättä tulekaan, en tiedä olenko oikeassa.
Olisi kiva tietää paljonko sterilisaation purkuja vuosittain tehdään, onkohan kellään "laiskalle" etsijälle antaa tietoa?
Mutta tosiaan itselläkin on enempi se mielipide, että yleensä ne jotka sen haluaa niin tosiaan haluavat sen ihan lopullisesti eikä vain halutakseen purkua hetken päästä!
Munasolu on sen verran ovela tyyppi, että se löytää tiensä joskus sterilisaatiosta huolimatta ja sitten sitä saatetaankin tulla raskaaksi. Se on tosi harvaista muttei mahdotonta. Munasolu etsii vaihtoehtoisen reitin, jos sen normaali reitti on tukittu. Ei se aina näin käy, mutta joskus.
Eräs tuttu oli oudossa tilanteessa lähes 10 vuotta. Yrittivät saada lasta. Menivät sitten lääkäriin ja huomattiin, että munajohtimet solmussa. Solmut avattiin ja kas, munasolut pääsivät liikkeelle ja johan alkoi lapsia tulla. Oli siis tavallaan luonnon oikkuna "sterilisaatio" jo valmiina, joka sitten "purettiin". Että välillä näinkin päin. Ei liity asiaan mutta pakko oli kertoa, kun niin "outo" tapaus.
Kyllä tehty sterilisaation purku yleensä onnistuu, mutta en kyllä tunne ketään, joka olisi sen purattanut, vaan tietoni perustuu ihan kirjallisuuteen. Yleensä kun se on aika pitkälle mietitty valinta. Eihän kukaan halua mihinkään leikkaukseen ihan huvikseen koska tietää, että siihen sisältyy riskejä jne.
on suhteellisen paljonkin, mutta aika useat luopuvat jutusta kuultuaan faktoja. Usein nämä purkutoiveet liittyväy eroon ja uuteen parisuhteeseen kun sitten halutaankin vielä yhteisiä lapsia. Julkisella puolella purkutoimenpiteitä tehdään yhä vähemmän. Kyseessä on yhteiskunnalle kallis & vaikeahko mikrokirurginen toimenpide, jossa onnistumisprosentti on kuitenkin huono. Ihmiset usein kuvitelevat, että sterilisaatiossa laitetaan "klipsit" jotka sitten purkuleikkauksessa poistetaan...Näin ei ole, vaan klipsien tehtävänä on arpeuttamalla sulkea munatorvet ja yleensä klipsit "pureutuvat" munatorvista läpi siten että torvet katkeavat. Purkuleikkauksessa otetaan pois pätkät munatorvista ja yritetään mikrokirurgisesti yhdistää nämä terveet osiot takaisin toisiinsa. Joskus muusta onnistumisesta huolimatta yhdistetylle alueelle tulee kuitenkin esim. kiinnikkeitä (tai virtaus on huono), ja raskaaksi tuleminen ei purkamisesta huolimatta onnistu.
Toisaalta nykyään on ruvettu priorisoimaan toimenpiteitä enmmän: henkeä uhkaavat ja elinvuosia lisäävät toimenpiteet laitetaan etusijalle. Kun leikkausresursseja on olemassa vai tietty määrä, onko mielestäsi moraalisesti oikein, että julkisella puolella tehdään jollekin (joka on itse halunnut sterilisaation) purkuleikkaus, vaiko että joku toinen vaikkapa saisi sydämentahdistimen, lonkkaproteesin yms?
Useimmissa sairaanhoitopiireissä on se kanta jo nyt, että jos pariskunnalla on yhteisiä biologisia lapsia, niin purkua ei tehdä verovaroilla. Joa yhteisiä lapsia ei ole, niin asiaa harkitaan ja mm. pariskunnan ikä ja edellisten lasten määrä vaikuttaa ratkaisuun. Yksityisellä puolella tehdään kyllä purkutoimenpiteitä jonkin verran, mutta se on tuhanisa euroja maksava toimenpide! Käytännössä suurimmassa osassa purkua haluavat ohjataan kuitenkin suoraan IVF (koeputkihedelmöityshoitoihin) yksityisille klinikoille. Tällöin raskaaksitulemisprosentti on parempi kuin purkuleikkauksen jälkeen. Kela ei kuitenkaan korvaa sterilisaation jälkeisiä IVF-hoitoja (eikä niitä tehdä julkisella puolella).
Mitä sillä on väliä, mitä se maksaa, jos se teetetään yksityisesti. Maksaahan adoptiokin tuhansia euroja, jopa yli 10 000 euroa tapauksesta riippuen. Ei se lapsen hankkiminen ole koskaan ilmaista. Eikä se julkinen terveydenhuolto tule sitä adopitolastakaan maksamaan...
Arja Koriseva, ihan terve lapsi on.
Entä jos sterilisaatiotaan alkaa katumaan ja masentuu; olisiko nämä katujat oikeutettuja yhteiskunnan hoitoon silloin, vai täytyiskö heidän hoidattaa itsensä silloinkin yksityisesti? Entä jos ei ole varaa yksityishoitoihin?
Miten sitä vahdittaisiin käytännössä? Joku voi naamioida masennuksensa jostakin muusta johtuvaksi, jotta saisi yhteiskunnan hoitoa? Kaikille sterilisoiduille porttikielto mielenterveystoimistoihin?
Korisevalla eikös hänellä ole ainakin 2 lasta? Ei kai hän ekaansa tehnyt yli nelikymppisenä?
On muuten ihana laulaja ja kaunis tuo Arja. Tykkään kovasti:)
Eikös mt-ongelmat voi johtua vaikka mistä, joten syy-yhteyttä on vaikea todistaa. Kyllä mt-ongelmat hoidettaisiin ihan omana kategorianaan.
Sitä paitsi mt-ongelmia voi olla jo ennen sterilisaatiotakin. Voi olla, että on jäänyt hoitamatta jo ennen sitä.
Mutta olisiko mitään järkeä lähteä alentamaan kynnystä hakeutua toimenpiteeseen, sillä verukkeella, että katujat sitten hoidattavat itse itsensä, ettei tule kuluja yhteiskunnalle? Koska jos toimenpiteeseen olisi yhtä helppo päästä kuin kampaamoon, kasvaisi, ei vain fyysisten korjausten tarve, vaan myös psyykkiset ongelmat.
Jotta katujien määrä pysyisi mahdollisimman pienenä täytyisi toimenpiteeseen olla mahdollimman hankala päästä. (Aivan samat pätee aborttiin; oikeus oltava niillä jotka sen haluavat, mutta mahdolliset katujat pitää karsia pois, ainut keino on tiukat säädökset ja tiukka hakemis menettely...)
Niinpä muuten onkin, katos kun ei aivot tuota ensisynnyttäjää reagoineet. Korisevalla on ainakin adoptio lapsi, mutta kai sillä omiakin on?
Erja Häkkinen oli melkein 40 ensimmäistä tehdessään...
hieman hakusessa;D
Jos sterilisaatio epäonnistuu, niin silloin klipsi on laitettu väärään paikkaan (esim. kohdun kannatinsiteeseeseen, jota on erehdyksessä luultu munajohtimeksi) tai sitten klipsi ei ole kunnolla paikallaan, jolloin se ei kunnolla tuki munajohdinta. Munasolulla on yksi ainoa reitti kohtuun, eikä se todellakaan keksi vaihtoehtoisia reittejä ;D (Ajattelitko että se pureutuu kohdun läpi? HEH)
Munajohtimet eivät myöskään voi mennä solmuun ;D
Lääkäri on selvittänyt jutun käyttämällä yksinkertaistettuja mielikuvia (niin kuin lapselle) selvittäessään tilannetta. On totta, että munajohtimet voivat esim. klamydian aiheuttamien kiinnikkeiden johdosta olla "mutkilla",ja samaisten kiinnikkeiden johdosta myös tukossa, mutta solmuun ne eivät takuulla mene!
Lisäksi esität asiantuntevan kommentin siitä, kuinka purkuleikkaukset yleensä onnistuvat...Totuus on kyllä valitettavasti toisenlainen! Onnistumisprosentti on kyllä valitettavan huono. Tässä osasyy varmasti siihen, miksi ko. toimenpiteitä tehdään vähemmän kuin ennen.
mun tuttu teki sterilisaation abortin jälkeen(yli35v),ja silti sai sitten kohdun ulkopuolisen raskauden,vähän myöhemmin...joka tietty piti poistaa...
Munajohtimen katkaisukohdan yli voi muodostua uusi yhteys. Näin täällä kerrotaan ja olen kuullut muualtakin, että munasolu voi "etsiä" uuden reitin, jos alkuperäinen on tukossa. Eli syntyy uusi yhteys katkaistun tilalle.
http://www.tohtori.fi/?page=3669292&id=5317722
"Sterilisaatiokaan ei ole sataprosenttinen menetelmä. Naisen sterilisaatio pettää noin 0,4 %:ssa tapauksista ja tämä tapahtuu useimmiten ensimmäisen vuoden aikana. Syynä voi olla tähystinleikkauksella tehdyssä toimenpiteessä puristimien väärä sijainti tai että ne eivät sulje munanjohtimia täysin. Leikkauksen jälkeen munanjohtimien päät saattavat hakeutua uudelleen yhteen tai katkaisukohdan yli voi muodostua uusi yhteys."
Linkitän nyt tähänkin saman jonka tuonne lopuksi. Kerrotaan faktatietoa asiasta.
http://www.tohtori.fi/?page=3669292&id=5317722
Taas sitä kuulee ties mitä taikauskoista hölynpölyä! "Tuleeko sen ikäisiltä edes normaaleja lapsia?"
Oletko itse sitten niin supernormaali? Paras ystäväni on itse 45-vuotiaana äidiksi tulleen lapsi. Hän syntyi ongelmitta, hänellä on kaksi kättä, kaksi jalkaa, yksi pää ja kymmenen sormea kuten useimmilla meistä, ja sen lisäksi hän kirjoitti kaksi ällää yo-kirjoituksista joten voisi päätellä että yläkerta pelaa.
Eihän tuossa ole mitään järkeä pukata ensimmäistä tuon ikäisenä maailmaan. Sukulaislapsi syntyi vammaisena. Hänen äitinsä oli yli 40-vuotias ensisynnyttäjä...
tätä ikäkeskustelua tällä palstalla ;D
Kauhistuneet kommentit 40-vuotiaista synnyttäjistä kertovat paljoa kirjoittajien omasta iästä. Voin vakuuttaa teille, että 40-vuotias synnyttäjä on aivan normaali ja yleinenkin asiakas synnytysosastolla!
T: ikäloppu kätilö ;D
Onko ne nelikymppiset ensisynnyttäjiä?
Jos ovat niin, sitähän tässä hämmästellään.
JOs heillä on jo ennestään lapsia, niin eihän siinä sitten mitään kummallista ole.
ensisynnyttäjiä on suhteellisen paljon varsinkin kaupungeissa. Naiset opiskelevat nykyisin niin pitkään, että lasten teko siirtyy pakostakin pitemmälle. Ensisynnyttäjien keski-ikäkin alkaa lähennellä jo 30 vuotta.
oli viime vuonna 27.9 vuotta
http://www.stat.fi/til/synt/2005/synt_2005_2006-05-05_tie_001.html
Esim. opiskelijanaisille papatetaan, että tee penskoja nuorena, mutta valtio ei anna elinehtoja opiskelijaperheelle. Lääkärit on sitä mieltä että penikat pitää tehdä nuorena, eikä yli kolmikymppisenä.
Helsingin sanomissa oli jokunen viikko sitten erinomainen kirjoitus mielipideosastolla lasten hankkimisesta ja hankkimisen lykkääntymisestä. Nainen (muistaakseni 35v.) kirjoitti, että ihmettelee suuresti, miksi alhaista syntyvyyttä ja mielenterveysongelmia ei nähdä yhteenkuuluvina asioina.
Olen ihmetellyt ihan samaa. Nykyisin nuoret ihmiset joutuvat kovan paineen alle kaiken sen suhteen, mitä heiltä vaaditaan ja mitä heidän tulisi olla sekä toisaalta myös sen suhteen, että maailma on arvoiltaan kova paikka.
Tottakai perheet tarvitsevat taloudellisesti enemmän valuuttaa kuin yksinelävät, mutta tuskin taloudellinen tilanne on ollenkaan kaikille päällimmäinen syy lykätä (jättää kokonaan pois) lastentekoa.
Itse mielenterveysongelmista kärsineenä/kärsivänä voin sanoa, että se ja sama, mikä yhteiskunnan tuki on. Kaltaiseni ihminen ei yksinkertaisesti ole kykenevä kasvattamaan lasta. Tärkeintä vanhemmuudessa on sosiaalinen puoli.
Tutkimustieto on, että noin 1/6 steriloiduista katuu päätöstään. Vaikka sterilointeja tehdään vähän ja vaikka kriteerit ovat niin tiukat.
Ensisynnyttäjien keski-ikä on koulutetuilla alueilla jo 30 tai yli. 40-vuotias ensisynnyttäjä ei ole harvinaisuus. Ja kun mietitään ensisynnyttäjän keski-ikää, harva nainen siis todellakaan on edes pohtinut asiaa 20-30-vuotiaana muuten kuin että "ei ikinä"/"ei vielä"/"ei jollain muulla määreellä" eli lapsensaanti aktualisoituu suurimmalle osalle koulutetusta väestöstä vasta yli 30-vuotiaana.
Lakeja ei tehdä yksilöille, vaan yleiselle joukolle. Jos sterilointi alle 30-vuotiaalle sallittaisiin, se käytännössä johtaisi vain kalliisiin hedelmöitysleikkeihin sitten kun porukka olisi lastensaanti-iässä eli siinä 30v .
Monet lääkärit ovat sitä mieltä, että sterilointi-ikärajaa olisi vielä hyvä nostaa 30 vuodesta, koska ensisynnytysikä on noussut niin paljon. Steriloimisen alkuperäinen idea on ollut, että siinä iässä kun alkaa olla "vanha" saamaan lapsia, voidaan saman tien steriloidakin. Nykyään 30v ei todellakaan ole vanha.
Vastahan Hesarissa joku lääkäri hehkutti opiskelijanaisia lasten tekoon siinä 20-27-vuotiaana. Ei kelpaa yli 30v vängätyt lapset tähän maailmaan. Minä kyllä ymmärrän miksi, sillä ne nelikymppisten ensisynnyttäjien lapset ei aina synny kovin terveinä ja muitakin ongelmia on.
lienee siinä, että ihmisen mieli muuttuu helposti. Sitten on tietysti niitäkin niin kuin mä, joka tiesi jo penskana, etten koskaan haki lapsia ja yhä lähes nelikymmppisenä ajattelen samalla tavalla. Olen steriloitu ja kohtukin on poistettu. Mulle tarjottiin hormoonikiurukkaa, mutta en voisi kuvitellakaan pitäväni jotain härveliä sisälläni. Pelkkä ajatuskin kauhistuttaa. Lisäksi en usko, että tuollaiset keinotekoiset hormoonit on pidemmän päälle hyväksi.
Muitakin kaltaisiasi ajattelijoita on. Pidän hormoneja myös myrkkyinä, enkä halua niitä kehooni. Sterilisaatio on lopullinen ratkaisu tähän ehkäisyongelmaan.
Ihan samaa. Nuo kriteerit on aika huimat. Ymmärtäisin jos kyse olisi vaikka yhden lapsen teosta ja tällöin tietää osittain ainakin tahtooko lisää lapsia.
Meillä mies olisi valmis sterilisaatioon, ainut ettei hänen iällinen kriteeri täyty vasta 5 vuoden päästä ja lapsia hänellä on kanssani 2 sitten tämä esikoiseni nostaa lapsiluvun kolmeen, mutta sitähän ei tietenkään lasketa kun ei ole oma. Itselläni olisi taas lapsiluvun puolesta kriteerit kohdillaan, mutten itse taas halua strilisaatiota itselleni. On se jännä et omasta kropastaan ei saa sitä päätöstä tehdä. Vedotaan siihen et niin paljon tulee näitä steriloinnin perumisia, jotta tässä ollaan ja pysytään. Vaikka uskallan epäillä et sekin prsentti on todella pieni, varsinkin verraten aborttiin joutuneiden ehkäisijöiden (ehkäisijöiden jotka eivät siis halua enempää lapsia, lapsia ollenkaan).. Painaako se vaa´assa? Tuskin.
Niin, ystäväni koki monta keskenmenoa, kaksi lasta hänellä on ja kolmatta ei taida tullakaan, ikää alle 30, joten ei saa sterilisaatiota muttei haluaisi enää yhtään keskenmenoa vahingossakaan. On se outoa tämä lainsäädäntö kyllä.
jos sterilisaatio olisi ainoa mahdollinen ehkäisykeino. Mutta kun niitä aivan yhtä luotettavia ja vaivattomia löytyy myös muita. Puhut niin kuin Suomessa ehkäisyvaihtoehdot olisivat joko sterilisaatio / abortti (mika ei kyllä mielestäni ole ehkaisyvaihtoehto)
..Mutta mulla oli sulkeissa ne vaihtoehdot jotka kuuluisivat ns. Sallitun sterilisaation piitiin. Eli ne lapselliset jotka eivät enään tahdo lapsia, kuten ne ihmiset jotka eivät tahdo lapsia. Onhan se nyt tietysti pöyristyttävää mennä laittaa naiselta 20 vuotiaalta piuhat kiinni, mutta tässäkin voisi toimia sama käytöntä kuin abortia hakiessa. Hyvien perusteluiden myötä saa myönteisen päätöksen. vai luuletko tosiaan et jokainen nainen/mies viitsii edes nähdä vaivaa hakiessaan lupaa sterilisaatioon. Kyse on kuitenkin aivan muusta kuin Porkkanan syömisestä nurin kurisesti.
Mutta suoralta kädeltä lynkataan, ja heitetään ohessa kriteerit tiskiin.. No joo, toimiihan se tietty näinkin, mutta voisi toimia muulla tapaakin.
Tässä hyvä linkki kyseiseen asiaan:
http://www.tohtori.fi/?page=3669292&id=5317722
...minusta ilman muuta pitäisi välttää mahdollisimman monta aborttia, ja myöntää ilman muuta sterilisaatio heti sitä haluavalle täysi-ikäiselle suomen kansalaiselle... jopa tukea asiaa.
melko jätkä. Sterilisaatio jokaiselle sitä haluavalle... ja sitten kun mieli muuttuu niin yhteiskunnan tukemana purkuleikkaukseen ja sen epäonnistuttua hedelmöityshoitoihin. Luuletteko tosissanne että ne rajoitukset ovat jonkun kiusaksi keksittyjä?
***
Ei muuta kuin kansalaisaloitetta eduskuntaan.
Jos joku katuu päätöstään, niin ei sitä yhteiskunnan pidä maksaa, vaan hoidattakoon jokainen sen yksityisellä ja maksakoon itse samalla tavalla kuin esim. kauneusleikkaukset ja muut turhat hoidot, jotka eivät ole sairauden hoitoa vaan ylimääräisiä juttuja.
Eli... sinustako 18-vuotias on tarpeeksi elämää nähnyt tehdäkseen päätöksen sterilisaatiosta? "siis mä en haluu kakaroit sit niinku ikinä" ja kolmekymppisenä ajatusmaailma on vähän toinen? Hmmh? Ja sitten itse maksamaan?
Heehee... minä kuitenkin rajoittaisin. Minusta juuri täysi-ikäistynyt ei ole kypsä tekemään lopullisia päätöksiä oman tulevaisuutensa suhteen. Ihmisen mieli muuttuu kymmenessä vuodessa yllättävän paljon.
***
Itse ainakin olen pysynyt päätöksessäni lähes 30 vuotta.