Etsin kaukaiselle sukulaiselleni Seattlessa pyynnöstään kummitätiään Karin Anna-Greta Ruediger´iä. Kahdeksissakymmenissä ainakin, luulisin. Väestörekisterikeskus ei anna osoitetietoja koska asianomainen itse kieltänyt. Ilmeisesti Anna-Greta on elossa, koskapa miehestään Vrk kertoi, että on kuollut. Ovat asuneet Helsingissä ainakin vuosikymmeniä sitten. Puhelinluetteloista ei löydy. Olisipa ikivanha sellainen käytettävissä! Anna-Gretan miehen nimi oli Rudolf ja ilmeisesti heillä oli ainakin yksi lapsi. Jos tiedät jotain mainituista henkilöistä, ole kiltti ja kerro ([email protected]). Hyvistä neuvoista asianomaisen etsimiseksi olisin myös kiitollinen.
Apua! Iäkäs elossa oleva kummitäti kateissa
Pillihauki
81786
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Oletko kysynyt Helsingin seurakuntien keskusrekisteristä?
Entä Helsingin kaupungin asukasrekisteristä?
kuvittelin että Väestörekisterikeskus hoitaa näiden hommat, ainakin kaupungin. Pitää kokeilla tuota seurakuntien keskusrekisteriä pitkän laskun uhallakin
Selasin googlea ja yritin etsiä Helsingin kaupungin asukasrekisteriä - tuloksetta.
Voisitko minua ystävällisesti opastaa, mistä sen oikean paikan löytäisin.
Kiitoksin RR
Kaupunginarkistossa on asukasluetteloita vähän vanhemmilta ajoilta ja tietenkin paljon muutakin Helsinkitietoutta.
Kysyjähän sanoi pariskunnan asuneen helsingissä parikymmentävuotta sitten, joten arkistosta voi löytyä edes jotakin.
Henkikrjoittajien arkistot löytyvät myös vuoteen 1989, jolloin henkikirjoitukset tehtiin viimeksi lomakkeilla. Muistatteko ne vielä?
Ainakin Helsingin puhelinluettelosta 2000 löytyy Ruediger Rudolf Lindalsv. 6 C p. 2962165
Kiitos; onkin kirkkonummelainen osoite
Oman käsitykseni on, että mikäli joku on kieltänyt osoitteensa luovuttamisen, voi tietoja kuitenkin kirjallisesti väestörekisteristä pyytää.
En tarkalleen tiedä, miten se toimii, mutta uskoakseni perustelu toimitetaan kyseiselle henkilölle, ja hän päättää, saako tiedot antaa.
Tässä tapauksessa kannattaisi mielestäni yrittää, koska perustelut ovat ehdottoman hyvät.
Eivät ainakaan vihjanneet tällaisesta mahdollisuudesta. Kyselyni oli tavallaan kirjallinen; sähköpostitse ja kerroin lisätiedoissa tarinan. Ehkä hinnastossa ei ollut palvelua tällaisen tapauksen varalle. Tuskin kukaan terve ihminen kieltää tietojensa antamisen tällaisessa tapauksessa. - Sitten eräs seurakuntayhtymän virkailija heltyi ja soitti: kertoi luottamuksellisesti ja siis suullisesti että etsimämme henkilö kuoli tammikuun lopulla.