Minulla on masennusta ja ahdistusta. olen 17v ja jätin koulun kesken ja lopetin yhteyden kavereihin. Sitten minut passitettiin perhekotiin jossa asustelen nykyään. minulle alkoin tulla kamalia finnejä naamaan ja en kehtaa näyttäytyä enää tyttöystävälleni. Tuo oli syy myös siihen miksi jätin kouluni kesken. Onko tuo normaalia? Ja miten saisin elämäni uudelleen kiinni?
EN TIEDÄ MITÄ TEHDÄ?
abc: 17v
3415
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onko jokin sairaus sellainen jos haaveilee olevansa jokin muuu kuin oma itsensä. Minä itse haaveilen olevani eräs amerikkalainen julkkis joka minusta on komea ja olen hänen suuri idoli.
Taidat olla provo. Jos et ole, niin osta Clerasilia ja hoida naamasi.
Kyllä se on ymmärrettävää, että paha akne on nuorelle erittäin stressaavaa. Lääkkeitä siihen kuitenkin on. Ainoa huono puoli on se, että kaikki maksaa. Voisit tietenkin aloittaa terveyskeskuslääkäristä tai koululääkäristä, jos nyt koulussa olet. Toivottavasti.
Kyllä se koulunkäynti pitää hoitaa. Uskon, etteivät finnit kuitenkaan ainoa syy koulunkäynnin keskeyttämiseen olleet.
Toivottavasti saat perhekodissa apua vaikeuksiisi. Sinä olet vielä niin nuori, että kannattaa ottaa kaikki apu vastaan ja ajatella, sitä että olet ilm. kuitenkin fyysisesti terve. Se on kuule enemmän kuin on ikinä tullut mieleesikään.
Olen kasvattanut vakavasti sairaan lapseni aikuiseksi ja olen edelleenkin hänen tukenaan. Paljosta olisimme luopuneet, mikäli hän olisi terveytensä puolesta pystynyt elämään normaalia elämää.
Uskoisin, että nuorelle ihmiselle kaikenlainen haaveilu ja kuvittelukin on ihan normaalia. Olen itse joskus oikein ihmetellyt miten nuorena jaksoinkin jatkuvasti haaveilla mitä ihmeellisimmistä asioista.
Usko vaan, vuosien mittaan haaveet tyrehtyvät. Ei jaksa enää, kun todellisuudentaju on liian voimakas.
Olen sitä mieltä, että varsinkin iltaisin, jos ei saa unta, kaikenlainen haaveilu olisi ihan mukavaa. Siihen olisi helppo nukkua. Ikävä vaan, ettei se enää onnistu.
Toivottavasti löydät jonkun empaattisen aikuisen, jolle voisit luottamuksellisesti kertoa asioitasi ja pyytää aikuisen neuvoja.