Aivan liian monille

Kirjoitin ihastumis-palstalle otsikolla "G: Silmistä". Tiedän myös miehiä, jotka etsivät samaa.

Toisaalta ilman rakkautta ihmislaji ei lisääntyisi. No, olisiko se maapallolle parempi vai huonompi... Mene ja tiedä.

olla huumetta, miehille se huume useimmiten taas on seksi. Sopii miettiä kumpi näistä on vahingollisempaa.

tiedostanut jo kauan.
Tosin en sitä ole sukupuolistanut.

Mutta on totta, että löytyy loputtomasti niitä ihmisiä joille oman olemisen ehtona on rakastumisen tunne. Ei vaan osata ja haluta olla itseään varten. "Yksin en ole mitään" tai "yksin olen vain puolikas ihminen".

Ymmärrän toki, että ihminen on sosiaalinen olento ja menee sinne minne mieli vetää.

Säälittää vain ne tapaukset, joissa ei osata rakastaa itseä, vaan kuvitellaan, että toisen ihmisen rakkaus minua kohtaan tekee elämästäni täydellistä. Se on helvetillisen taakan kaatamista toisen ihmisen niskaan. Vaikka ns. saisitte rakkautenne kohteen "itsellenne", muistakaa, ettei hän ole olemassa teidän tarpeitanne varten. Hän on edelleen oma yksilöllinen itsensä, hänellä on oikeus omiin mielipiteisiinsä, ajatuksiinsa ja tarpeisiinsa.
Rakkaus ja parisuhde ei ole yhtäkuin yksinoikeus/omistusoikeus.

Jokainen on oman onnensa seppä, myös ja etenkin rakkaudessa.
Älkää kohdelko toista ihmistä välineenä, vaan päämääränä sinänsä.

Aurinkua päiväänne!

Niinpä. Ei osata erottaa rakastumista ja rakkautta toisistaan. Joskin molemmilla sukupuolilla on tossa ongelma. Ei tarvi kun kuunnella hetki radiota, niin johan saa kunnon pläjäyksen tuota tunteen ylistystä. On totta, et se on mahtava fiilis, mutt ei sitä oo tarkoitettu kuin suhteen alkuvauhdiksi. Mitä rajumpi tunne sen korkeammalle noustaan. Sitten astuu tahto kuvioihin ja sekin, kun ei tahdo ja vituttaa, mutta jatketaan silti. Ja sit jossain vaiheessa alkaa taas valoa näkyä..

Eipä juuri https://youtu.be/9LFknLgQAqM
muuta https://youtu.be/3sxHUm-y2QQ

Yhtä vain etsitään, sellaista joka on tasapainoinen ja osaa keskustella ja näyttää tunteensa. On samaa ikäluokkaa kuin itse ja etsii pysyvää ihmissuhdetta ja haluaa tehdä kaikkensa, jotta suhde toimisi, koska niin minäkin toimisin.

Miten tämä konkreettisesti näkyy?

Olen nyt ollut yksin seitsemän vuotta, enkä ole kohdannut rakkautta. Kevythelmaisia on muutama ollut, muttei oikeasti välittävää. Ulkonäöllä ei ole paljoakaan merkitystä kuin sillä että rakastuu ja viihtyy yhdessä. Luurankoja minulla ei ole kaapissa, eikä minulle kelpaa kuin sopivan mukava ja järkevä ihminen. Olen uskollinen ja auttavainen päivän aiheista keskusteleva, avoin, savuton, seurassa nautiskelija, Ehkäpä jonain päivänä kävelet vastaan....

Siis eihän rakkautta ja rakastumista voi nuin vain itse päättää millon se tapahtuu.

et ole siis koskaan itse kokenut sitä tunnetta?

Vartin trippi https://youtu.be/XYbYqg2PlRI

Parempi kai se rakkauden huumakin, kun elää tunteettoman kanssa, jonka kanssa ei paljon tunteita jaeta, missään muodossa ( ja jos vielä tunnekylmyyttä ja muuta ikävää mukana). Aloituksesi on syyllistävä. Tietty ehkä mielessä, että sokeasti ei pidä mennä rakastumaan. Rakkausenergian voi suunnata vaikka eläimiin tai treenaamiseen, ellei kohde saatavilla.

Jos tykkää juosta, niin voi tehdä sitä niin paljon kuin ikinä haluaa. Mutta mitä jos tykkää rakastaa? Onko se niin väärin, jos sitä tahtoo tehdä enemmän kuin joku muu? Kuka määrittelee sen rajan, kuinka paljon saa rakastaa?

Mitä tarkoitat, että haluaa rakastaa paljon? Sen voi käsittää monella tavalla.

Kannattaa rakkauspelkoisten sitten pysyä kaukana niistä, jotka tahtovat rakastaa. Pysyä vaikka sinkkuna, niin ei tarvitse vahingossakaan rakkaudesta kärsiä

Vanhanaikaisesti ja tahdikkaasti sitten naiset! Mikähän tää aloitus oikein on?

Jouluna harvoin kuulee sitä tätä
https://youtu.be/2ZuZNiHBRF4