Kannabis aiheuttaa skitsofreniaa
Ruotsalaistutkimuksessa, jossa seurattiin yli 50 000 alokasta 15 vuotta, todettiin yhdenkin annoksen kannabiksen käyttöön liittyvän kohonnut riskin sairastua seurannan aikana skitsofreniaan. Jos oli käyttänyt yli 50 kertaa kannabista, riski oli 6,7-kertainen ei käyttäneisiin verrattuna. Riski ei selity eroilla persoonallisuudessa tai muiden psykoaktiivisten aineiden käytöllä.
Samaan tulokseen tulee Uusiseelantilainen tutkimusryhmä, joka lisäksi toteaa, että riski on suurempi, jos nuorena (alle 15 vuotinana) on aloittanut kannabiksen käytön ja että kannabiksen käyttö on syy eikä seuraus.
Lähteet: Self reported cannabis use as a risk factor for schizophrenia in Swedish conscripts of 1969: historical cohort study Stanley Zammit, Peter Allebeck, Sven Andreasson, Ingvar Lundberg, and Glyn Lewis. BMJ 2002; 325: 1199.)
Cannabis use in adolescence and risk for adult psychosis: longitudinal prospective study. Louise Arseneault, Mary Cannon, Richie Poulton, Robin Murray, Avshalom Caspi, and Terrie E Moffitt. BMJ 2002; 325: 1212-1213.
OOOOOOOOO
Kannabis ei ole mieto huume
Yleisesti julkisuudessa on hellitty käsitystä, että kannabis ja sen vaikuttavin aine, Delta-9-tetrahydrokannabinoidi (THC) vaikuttaisi ihmiseen vain vähän tai ei ollenkaan. Jo yhden poltetun kannabissavukkeen jälkeinen THCn metabolia näkyy ihmiselimistössä 6 viikon ajan.
On selvää näyttöä, että varhain aloitettu kannabiksen käyttö (alle 17-vuotiaana) johtaa aivojen harmaan aineen vähenemiseen ja valkean aineen lisääntymiseen ja siten aivojen rakenteen pysyviin muutoksiin (W. Wilson et al, 2000, Brain Morphological Changes and Early Marihuana Use).
Kannabiksen käyttö heikentää lyhytaikaismuistia, uuden oppimista ja ylläpidettyä tarkkaavaisuutta (B. Phariss, 1998, Psychological and Psychiatric consequences of Cannabis).
Kannabiskokeilujen jatkamiseen vaikuttavat eniten kannabiksen farmakologiset ominaisuudet – ei sosiaalipsykologia eikä ns. onneton lapsuus (L. Bailey, 1992, Predicting Continued Use of Marihuana Among Adolescents).
OOOOOOOOO
Kannabiksen käyttäjillä on muihin nähden nelinkertainen riski sairastua masennukseen. He hautovat neljä kertaa useammin myös itsemurhaa ja heillä on neljä kertaa enemmän anhedoniaa eli kyvyttömyyttä tuntea mielihyvää. Amerikkalaistutkijat selvittivät 15 vuoden seurantatutkimuksessa masennuksen ja kannabiskäytön yhteyksiä. He totesivat lisäselvitykset vielä tarpeellisiksi riskikäyttäjien kartoittamiseksi. Tutkijat epäilivät, ettei lääkkeeksi määrätty kannabis lisää välttämättä sellaisten potilaiden itsemurhavaaraa, jotka elävät sairautensa kanssa elämänsä viimeisiä päiviä.
Aikaisemmissa tutkimuksissa on uskottu, että kannabiksen käyttäjät itse lääkitsevät aineella masennustaan ja tuskaisuuttaan. Toiset pitkittäistutkimukset taas ovat osoittaneet, että kannabiksen käyttö on masennuksen aiheuttaja. Tutkijat seurasivat 15 vuoden ajan vajaata 2 000 amerikkalaista, joista osa käytti tutkimuksen alussa kannabista ja osa ei, osa oli masentuneita ja osa ei. Tutkimuksen alussa 83 käytti kannabista ja heillä oli tällöin muita enemmän masennusoireita. Tutkimuksen lopussa heillä oli masennusta jo nelinkertaisesti muihin nähden. Tutkijat totesivat, että kannabiskäyttäjien muut, masennukselle altistavat luonteenpiirteet tulisi selvittää jatkotutkimuksissa. Lääketieteellistä kannabiksen käyttöpolitiikkaakaan ei tutkijoiden mukaan voi muuttaa tämän tutkimuksen perusteella.
Uutispalvelu Duodecim
(American Journal of Psychiatry 20012; 158: 2033 - 2037)
OOOOOOOOOO
Marihuanan ja hasiksen käytön ei ole tähän asti todettu aiheuttavan selvää vieroitusoireyhtymää. Tästä syystä on ajateltu, etteivät nämä huumeet aiheuta fyysistä riippuvuutta. Äskettäin tehdyissä kahdessa saman tutkijaryhmän tutkimuksessa, joissa tutkittiin marihuanan vaikutuksia, päädytään kuitenkin päinvastaiseen tulokseen. Näiden tutkimusten mukaan marihuana aiheuttaa myös fyysistä riippuvuutta.
Toisessa tutkimuksessa kuusi miestä ja kuusi naista saivat ensin lumelääkettä kolmen päivän ajan, sen jälkeen kahdessa jaksossa marihuanan vaikuttavaa aineosaa tetrahydrokannabinolia (THC). Jaksojen välillä oli neljä ns. vieroituspäivää, joiden aikana koehenkilöt saivat lumelääkettä. Toinen tutkimus oli koejärjestelyltään samanlainen, mutta koehenkilöt saivat tetrahydrokannabinolin sijasta polttaa neljä marihuana- tai lumesavuketta. Molemmissa tutkimuksissa koehenkilöt kokivat THC:tä saadessaan tai marihuanasavukkeita polttaessaan euforiaa eli sairaalloista hyvänolontunnetta ja heidän ruokahalunsa lisääntyi. Vieroituspäivien aikana ahdistuneisuus, ärtyneisyys, masentuneisuus ja vatsavaivat lisääntyivät. Vieroitusoireita koehenkilöt saivat molemmissa tutkimuksissa kolmannen ja neljännen lumepäivän aikana.
Psychopharmacology 1999; 141: 385-394, 395-404
OOOOOOOOOOO
Vaikutukset psykomotoriseen suorituskykyyn – esimerkkinä lentäjät
Tutkittiin kolmella koejärjestelyllä ammattilentäjien taitoa laskeutua lentokonesimulaattorilla, joka pyrki matkimaan luonnollisia olosuhteita (v.O. Leirer, Marihuana Carry-Over Effects on Psychomotor Performance, 1993).
Ensimmäisessä koejärjestelyssä 5/8 lentäjistä ei päässyt kohtuullisen sosiaalisen (10 – 20 mg THC) annoksen jälkeen ilman huumaavia aineita tehdylle suoritustasolle 24 tuntia marihuanan polttamisen jälkeen, vaikka itse arvioivat suoriutuneensa normaalisti (Yesavage et al, 1985).
Toisessa kokeessa oli yhdeksän pilottia, jotka joutuivat lentämään erilaisessa säässä (tyyni ja kohtalaisen turbulentti sää). Tutkijat päättelivät, että epätavallisissa olosuhteissa tai huomiota vaativassa äkkitilanteessa marihuanan polttaminen aiheuttaa lisääntyneen turvallisuusriskin vielä 24 tunnin jälkeenkin (monimutkainen tarkkaavaisuuden jakamistilanne eli sustained divided attention).
Kolmannessa kokeessa pilottien tuli ohjatessaan keskustella samanaikaisesti lennonjohdon kanssa. Tämä koe paljasti, että suoritukset huononivat tilastollisesti merkitsevästi jo 15 minuutin kuluttua ja vielä 24 tunnin kuluttua thc-savukkeen nauttimisesta. Psykomotorista huonontumista ei havaittu enää 48 tunnin jälkeen. Mainittakoon vielä, että ammattipilotit itse uskoivat toimineensa hyvin 24 tunnin kohdallakin.
OOOOOOOOOOO
U.S. National Transportation Safety Board (2/1999) tutki 182 onnettomuutta, joissa oli osallisena 86 rekka-autoa. Onnettomuuksissa kuoli 210 ihmistä. Kolmasosalla uhreista tavattiin joko alkoholia tai muita päihteitä seuraavassa järjestyksessä: Marihuana 12,8 %, Alkoholi 12,5 % ja Kokaiini 8,5 %
C. Söderström et al (1988) tutkivat 1023 traumauhria (moottoriajoneuvoja ei-moottoriajoneuvo-onnettomuuksia). Marihuanaa löydettiin 34.7 %:ssa ja alkoholia 33,5 %:ssa tapauksia. Kannabiksen käyttö yleistyessään – puhumattakaan siitä, että kannabiksen käyttö dekriminalisoitaisiin – lisäisi liikenneonnettomuusriskiä merkittävästi
OOOOOOOOOO
Ruotsalaistutkimuksessa, jossa seurattiin yli 50 000 alokasta 15 vuotta, todettiin yhdenkin annoksen kannabiksen käyttöön liittyvän kohonnut riskin sairastua seurannan aikana skitsofreniaan. Jos oli käyttänyt yli 50 kertaa kannabista, riski oli 6,7-kertainen ei käyttäneisiin verrattuna. Riski ei selity eroilla persoonallisuudessa tai muiden psykoaktiivisten aineiden käytöllä.
Samaan tulokseen tulee Uusiseelantilainen tutkimusryhmä, joka lisäksi toteaa, että riski on suurempi, jos nuorena (alle 15 vuotinana) on aloittanut kannabiksen käytön ja että kannabiksen käyttö on syy eikä seuraus.
Lähteet: Self reported cannabis use as a risk factor for schizophrenia in Swedish conscripts of 1969: historical cohort study Stanley Zammit, Peter Allebeck, Sven Andreasson, Ingvar Lundberg, and Glyn Lewis. BMJ 2002; 325: 1199.)
Cannabis use in adolescence and risk for adult psychosis: longitudinal prospective study. Louise Arseneault, Mary Cannon, Richie Poulton, Robin Murray, Avshalom Caspi, and Terrie E Moffitt. BMJ 2002; 325: 1212-1213.
OOOOOOOOO
Kannabis ei ole mieto huume
Yleisesti julkisuudessa on hellitty käsitystä, että kannabis ja sen vaikuttavin aine, Delta-9-tetrahydrokannabinoidi (THC) vaikuttaisi ihmiseen vain vähän tai ei ollenkaan. Jo yhden poltetun kannabissavukkeen jälkeinen THCn metabolia näkyy ihmiselimistössä 6 viikon ajan.
On selvää näyttöä, että varhain aloitettu kannabiksen käyttö (alle 17-vuotiaana) johtaa aivojen harmaan aineen vähenemiseen ja valkean aineen lisääntymiseen ja siten aivojen rakenteen pysyviin muutoksiin (W. Wilson et al, 2000, Brain Morphological Changes and Early Marihuana Use).
Kannabiksen käyttö heikentää lyhytaikaismuistia, uuden oppimista ja ylläpidettyä tarkkaavaisuutta (B. Phariss, 1998, Psychological and Psychiatric consequences of Cannabis).
Kannabiskokeilujen jatkamiseen vaikuttavat eniten kannabiksen farmakologiset ominaisuudet – ei sosiaalipsykologia eikä ns. onneton lapsuus (L. Bailey, 1992, Predicting Continued Use of Marihuana Among Adolescents).
OOOOOOOOO
Kannabiksen käyttäjillä on muihin nähden nelinkertainen riski sairastua masennukseen. He hautovat neljä kertaa useammin myös itsemurhaa ja heillä on neljä kertaa enemmän anhedoniaa eli kyvyttömyyttä tuntea mielihyvää. Amerikkalaistutkijat selvittivät 15 vuoden seurantatutkimuksessa masennuksen ja kannabiskäytön yhteyksiä. He totesivat lisäselvitykset vielä tarpeellisiksi riskikäyttäjien kartoittamiseksi. Tutkijat epäilivät, ettei lääkkeeksi määrätty kannabis lisää välttämättä sellaisten potilaiden itsemurhavaaraa, jotka elävät sairautensa kanssa elämänsä viimeisiä päiviä.
Aikaisemmissa tutkimuksissa on uskottu, että kannabiksen käyttäjät itse lääkitsevät aineella masennustaan ja tuskaisuuttaan. Toiset pitkittäistutkimukset taas ovat osoittaneet, että kannabiksen käyttö on masennuksen aiheuttaja. Tutkijat seurasivat 15 vuoden ajan vajaata 2 000 amerikkalaista, joista osa käytti tutkimuksen alussa kannabista ja osa ei, osa oli masentuneita ja osa ei. Tutkimuksen alussa 83 käytti kannabista ja heillä oli tällöin muita enemmän masennusoireita. Tutkimuksen lopussa heillä oli masennusta jo nelinkertaisesti muihin nähden. Tutkijat totesivat, että kannabiskäyttäjien muut, masennukselle altistavat luonteenpiirteet tulisi selvittää jatkotutkimuksissa. Lääketieteellistä kannabiksen käyttöpolitiikkaakaan ei tutkijoiden mukaan voi muuttaa tämän tutkimuksen perusteella.
Uutispalvelu Duodecim
(American Journal of Psychiatry 20012; 158: 2033 - 2037)
OOOOOOOOOO
Marihuanan ja hasiksen käytön ei ole tähän asti todettu aiheuttavan selvää vieroitusoireyhtymää. Tästä syystä on ajateltu, etteivät nämä huumeet aiheuta fyysistä riippuvuutta. Äskettäin tehdyissä kahdessa saman tutkijaryhmän tutkimuksessa, joissa tutkittiin marihuanan vaikutuksia, päädytään kuitenkin päinvastaiseen tulokseen. Näiden tutkimusten mukaan marihuana aiheuttaa myös fyysistä riippuvuutta.
Toisessa tutkimuksessa kuusi miestä ja kuusi naista saivat ensin lumelääkettä kolmen päivän ajan, sen jälkeen kahdessa jaksossa marihuanan vaikuttavaa aineosaa tetrahydrokannabinolia (THC). Jaksojen välillä oli neljä ns. vieroituspäivää, joiden aikana koehenkilöt saivat lumelääkettä. Toinen tutkimus oli koejärjestelyltään samanlainen, mutta koehenkilöt saivat tetrahydrokannabinolin sijasta polttaa neljä marihuana- tai lumesavuketta. Molemmissa tutkimuksissa koehenkilöt kokivat THC:tä saadessaan tai marihuanasavukkeita polttaessaan euforiaa eli sairaalloista hyvänolontunnetta ja heidän ruokahalunsa lisääntyi. Vieroituspäivien aikana ahdistuneisuus, ärtyneisyys, masentuneisuus ja vatsavaivat lisääntyivät. Vieroitusoireita koehenkilöt saivat molemmissa tutkimuksissa kolmannen ja neljännen lumepäivän aikana.
Psychopharmacology 1999; 141: 385-394, 395-404
OOOOOOOOOOO
Vaikutukset psykomotoriseen suorituskykyyn – esimerkkinä lentäjät
Tutkittiin kolmella koejärjestelyllä ammattilentäjien taitoa laskeutua lentokonesimulaattorilla, joka pyrki matkimaan luonnollisia olosuhteita (v.O. Leirer, Marihuana Carry-Over Effects on Psychomotor Performance, 1993).
Ensimmäisessä koejärjestelyssä 5/8 lentäjistä ei päässyt kohtuullisen sosiaalisen (10 – 20 mg THC) annoksen jälkeen ilman huumaavia aineita tehdylle suoritustasolle 24 tuntia marihuanan polttamisen jälkeen, vaikka itse arvioivat suoriutuneensa normaalisti (Yesavage et al, 1985).
Toisessa kokeessa oli yhdeksän pilottia, jotka joutuivat lentämään erilaisessa säässä (tyyni ja kohtalaisen turbulentti sää). Tutkijat päättelivät, että epätavallisissa olosuhteissa tai huomiota vaativassa äkkitilanteessa marihuanan polttaminen aiheuttaa lisääntyneen turvallisuusriskin vielä 24 tunnin jälkeenkin (monimutkainen tarkkaavaisuuden jakamistilanne eli sustained divided attention).
Kolmannessa kokeessa pilottien tuli ohjatessaan keskustella samanaikaisesti lennonjohdon kanssa. Tämä koe paljasti, että suoritukset huononivat tilastollisesti merkitsevästi jo 15 minuutin kuluttua ja vielä 24 tunnin kuluttua thc-savukkeen nauttimisesta. Psykomotorista huonontumista ei havaittu enää 48 tunnin jälkeen. Mainittakoon vielä, että ammattipilotit itse uskoivat toimineensa hyvin 24 tunnin kohdallakin.
OOOOOOOOOOO
U.S. National Transportation Safety Board (2/1999) tutki 182 onnettomuutta, joissa oli osallisena 86 rekka-autoa. Onnettomuuksissa kuoli 210 ihmistä. Kolmasosalla uhreista tavattiin joko alkoholia tai muita päihteitä seuraavassa järjestyksessä: Marihuana 12,8 %, Alkoholi 12,5 % ja Kokaiini 8,5 %
C. Söderström et al (1988) tutkivat 1023 traumauhria (moottoriajoneuvoja ei-moottoriajoneuvo-onnettomuuksia). Marihuanaa löydettiin 34.7 %:ssa ja alkoholia 33,5 %:ssa tapauksia. Kannabiksen käyttö yleistyessään – puhumattakaan siitä, että kannabiksen käyttö dekriminalisoitaisiin – lisäisi liikenneonnettomuusriskiä merkittävästi
OOOOOOOOOO
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tiedekirjallisuusviitteitä
kannabiksen ja kannabinoidien soveltamisesta lääketieteessä
David W. Pate
International Hemp Assocation
P.O. Box 75007, 1070AA Amsterdam
The Netherlands
-----------------------------------------------------------------------------
Pate, D.W. 1995. Guide to the scientific literature on potential medical uses of Cannabis and the cannabinoids. Journal of the International Hemp Association 2(2): 74-76.
Marijuanan ja sen vaikuttavien ainesosien suotuisista vaikutuksista moniin erilaisiin sairauksiin ja vaivoihin löytyy runsaasti lääketieteellistä todistusaineistoa. Valitettavasti monet aiheeseen liittyvistä kirjallisuuslähteistä ovat varsin vaikeasti saatavissa, koska ne ovat hajallaan erilaisissa tieteellisissä aikakausijulkaisuissa. Tähän bibliografiaan on koottu suurin osa näistä primäärisistä (ja osa toissijaisista) kirjallisuusviitteistä. Viitteet on lajitettu sairauksien mukaan.
--------------------------------------------------------------------------------
Johdanto
Laajallelevinneet raportit itselääkinnästä kannabiksella ovat herättäneet tieteellistä ja lääketieteellistä mielenkiintoa sitä kohtaan, olisiko kannabinoideja mahdollista hyödyntää erilaisten sairauksien hoidossa. Rajoitetut koehenkilöillä suoritetut kokeet sekä case-tutkimukset ovat osoittaneet tämän aineryhmän turvallisuuden ja tehokkuuden monenlaisten sairauksien oireiden hoitamisessa. Muilla eläimillä tehtyjen ja in vitro- kokeiden tulokset viittaavat uusien polkujen löytymiseen kliinisessä tutkimuksessa. Allaolevien viitteiden on tarkoitus toimia lähtökohtana jatkotutkimuksille. Viitteitä ei ole karsittu sen mukaan, mikä niissä suoritettujen kokeiden tulos oli. Mukaan ei kuitenkaan ole otettu nykyisin jo laajalti hyväksyttyjä THC:n lääkinnällisiä käyttötarkoituksia (kemoterapiaa saavien syöpäpotilaiden pahoinvoinnin lievittäminen ja AIDS-potilaiden ruokahalun lisääminen) käsitteleviä viitteitä.
Levottomuus ja psykoosi
Guimares, F.S. et al., 1990. Anxiolytic effect of cannabidiol in the elevated plus-maze. Psychopharmacology 100: 558-559.
Guimares, F.S. et al., 1994. Anxiolytic effect of cannabidiol derivatives in the elevated plus-maze. Gen. Pharmac. 25: 161-164.
Zuardi, A.W. et al., 1982. Action of cannabidiol on the anxiety and other effects produced by delta-9-THC in normal subjects. Psychopharmacology 76: 245-250.
Zuardi, A.W. et al., 1991. Effects of cannabidiol in animal models predictive of antipsychotic activity. Psychopharmacology 104: 260-264.
Zuardi, A.W. et al., 1993. Effects of ipsapirone and cannabidiol on human experimental anxiety. J. Psychophamacol. 7: 82-88.
Astma
Gong, H. et al., 1984. Acute and subacute bronchial effects of oral cannabinoids. Clin. Pharm. Ther. 35: 26-32.
Graham, J.D.P., 1986. The bronchodilator action of cannabinoids. In Cannabinoids as Therapeutic Agents, R. Mechoulam, Ed., CRC Press, Boca Raton, Florida, pp. 147-158.
Hartley, J.P., et al., 1978. Bronchodilator effect of delta-9-THC. Br. J. Clin. Pharmacol. 5: 523.
Karniol, I.G., et al., 1974. Cannabidiol interferes with the effects of delta-9-tetrahydrocannabinol in man. Eur. J. Pharmac. 28: 172.
Tashkin, D., et al., 1973. Acute pulmonary physiologic effects of smoked marijuana and oral delta-9-tetrahydrocannabinol in healthy young men. New Engl. J. Med. 289: 336-341.
Tashkin, D., et al., 1976. Acute effects of smoked marijuana on airway dynamics in spontaneous and experimentally induced bronchial asthma. In The Pharmacology of Marijuana, Braude and Szara, Eds., Raven Press, New York, pp. 785-799.
Vachon, L. et al., 1976. Airways respons to aerosolized delta-9-THC preliminary report. In The Therapeutic Potential of Marijuana, Cohen, S. and Stillman, R.C., Eds., Plenum Press, New York, p. 111.
Vachon, L. et al., 1976. Airways response to micro-aerosolized delta-9-THC. Chest 70: 444.
Williams, S.J. et al., 1976. Bronchodilator effect of delta-9-THC administered by aerosol to asthmatic patients. Thorax 31: 720.
Epilepsia
Ames, F.R. and Cridland, S., 1986. Anticonvulsant effect of cannabidiol. S. Afr. Med. J. 69: 14.
Consroe, P.F. et al., 1975. Anticonvulsant nature of marihuana smoking. J.A.M.A. 234: 306-307.
Cunha, J.M. et al., 1980. Chronic administration of cannabidiol to healthy volunteers and epileptic patients. Pharmacology 21: 175-185.
Davis, J.P. and Ramsey, H.H., 1949. Anti-epileptic action of marijuana-active substances. Fed. Proc. Am. Soc. Exp. Biol. 8: 284.
Feeney, D. 1976. Marihuana use among epileptics. J.A.M.A. 235: 1105.
Karler, R. and Turkanis, S.A. 1981. The cannabinoids as potential antiepileptics. J. Clinical Pharmacology 21: 437S-448S.
Karler, R. et al., 1973. The anti-convulsant activity of cannabidiol and cannabinol. Life Sci. 13: 1527-1531.
Karler, R. et al., 1984. Interaction between delta-9-tetrahydrocannabinol and kindling by electrical and chemical stimulation in mice. Neuropharmacology 23: 1315-1320.
Karler, R. et al., 1989. Pentylenetetrazole kindling in mice. Neuropharmacology 28: 775-780.
Karler, R. et al., 1974. Anticonvulsant properties of delta-9-tetrahydrocannabinol and other cannabinoids. Life Sci. 15: 931-947.
Karler, R. et al., 1986. Prolonged CNS hyperexcitability in mice after a single exposure to delta-9-tetrahydrocannabinol. Neuropharmacology 25: 441-446.
Karler, R. and Turkanis, S., 1976. The anti-epileptic potential of the cannabinoids. In The Therapeutic Potential of Marijuana, Cohen and Stillman, Eds., Plenum Press, New York, pp. 383-396.
Turkanis, S. et al., 1974. Anti-convulsant properties of cannabinol. Res. Comm. Chem. Pathol. Pharmacol. 8: 231-246.
Viherkaihi
Colasanti, B.K. 1986. Review: Ocular hypotensive affect of marihuana cannabinoids: correlate of central action or separate phenomenon. J. Ocular Pharmacology 2(3): 295-304.
Colasanti, B.K. et al., 1984. Ocular hypotension, ocular toxicity, and neurotoxicity in response to marijuana extract and cannabidiol. Gen. Pharmacol. 15: 479.
Colasanti, B.K. et al., 1984. Intraocular pressure, ocular toxicity and neurotoxicity after administration of delta-9-tetrahydrocannabinol or cannabichromene. Exp. Eye Res. 38: 63.
Colasanti, B.K. et al., 1984. Intraocular pressure, ocular toxicity and neurotoxicity after administration of cannabinol or cannabigerol. Exp. Eye Res. 39: 231-259.
Crawford, W. & Merritt, J.C., 1979. Effects of tetrahydrocannabinol on arterial and intraocular hypertension. Int. J. Clin. Pharmacol. Biopharmacol. 17: 191-196.
Green, K. and McDonald, T.F., 1987. Ocular toxicology of marijuana: an update. J. Toxicol.-Cut. and Ocular Toxicol. 6: 309-334.
Hepler, R.S. and Frank, I.M. 1971. Marihuana smoking and intraocular pressure. J.A.M.A. 217: 1392.
Hepler, R.S. et at., 1976. Ocular effects of marijuana smoking. In The Pharmacology of Marijuana, Braude, M.C., and Szara, S., Eds., Raven Press, New York, p. 813.
Levitt, M. et at., 1981. Physiologic observations in a controlled clinical trial of the antiemetic effectiveness of 5, 10, and 15 mg of delta-9-tetrahydrocannabinol in cancer chemotherapy: ophthalmologic implications. J. Clin. Pharmacol. 21: 103S.
Merritt, J.C. et at., 1980. Effect of marijuana on intraocular and blood pressure in glaucoma. Ophthalmology 87: 222.
Merritt, J.C. et at., 1981. Topical delta-9-tetrahydrocannabinol in hypertensive glaucomas. J. Pharm. Pharmacol. 33: 40-41.
Merritt, J.C. et at., 1981. Topical delta-9-tetrahydrocannabinol and aqueous dynamics in glaucoma. J. Clin. Pharmacol. 21: 467S-471S.
Merritt, J.C. et at., 1980. Oral delta-9-tetrahydrocannabinol in heterogenous glaucomas. Ann. Opthalmol. 12: 8.
Merritt, J.C. et at., 1982. Topical delta-9-tetrahydrocannabinol as a potential glaucoma agent. Glaucoma 4: 253-255.
Shapiro, D., 1974. The ocular manifestation of the cannabinoids. Ophthalmologia 168: 366-369.
Tulehdukset ja venähtymät
Barret, M.L. et al., 1985. Isolation from Cannabis sativa L. of Cannflavon-a novel inhibitor or prostaglandin production. Biochem. Pharmacol. 34: 2019.
Burstein, S.H. et al., 1989. Antagonism to the actions of platelet activating factor by a nonpsychoactive cannabinoid. J. Pharmacol. Exp. Therap. 251: 531-535.
Evans, A.T. et al., 1987. Actions of Cannabis constituents on enzymes or arachidonate metabolism: anti-inflammatory potential. Biochem. Pharmacol. 36: 2037-2040.
Formukong, E.A. et al., 1987. Cannabinoids, the active constituents of Cannabis sativa L. inhibit both human and rabbit platelet aggregation. Br. J. Pharmacol. 92(S): 601.
Formukong, E.A. et al., 1989. The inhibitory effects of cannabinoids, the active constituents of Cannabis sativa L. on human and rabbit platelet aggregation. J. Pharm. Pharmacol. 41: 705-709.
Formukong, E.A. et al., 1988. Analgesic and anti-inflammatory activity of constituents of Cannabis sativa L. Inflammation 12: 361-371.
Sofia, R.D. et al., 1973. Antiedemic and analgesic properties of delta-9-tetrahydrocannabinol compared with three other drugs. Eur. J. Pharmacol. 35: 7-16.
Sofia, R.D. et al., 1974. Comparative anti-phlogistic activity of delta-9-tetrahydrocannabinol, hydrocortisone and aspirin in various rat paw edema models. Life Sci. 15: 251-260.
Mikrobi-infektiot
Blevins, R.D. and Damie, M.R., 1980. The effect of delta-9-THC on Herpes simplex virus replication. J. Gen. Virol. 49: 427.
Dahiya, M.S. and Jain, G.C., 1977. Antibacterial activity of cannabidiol and tetrahydrocannabinol. Indian Drugs Pharm. Ind. 12: 31-34.
ElSohly, H.N. et al., 1982. Synthesis and antimicrobial activity of certain cannabichromene and cannabigerol related compounds. J. Pharm. Sci. 71: 1319-1323.
Ferenczy, L. et at., 1958. An antibacterial preparatum from hemp (Cannabis sativa L.). Naturwissenschaften. 45: 188.
Grlic, L., 1962. A comparative study on some chemical and biological characteristics of various samples of Cannabis resin. Bull. Narc. 14: 37-46.
Kabelik, J. et al., 1960. Cannabis as a medicament. Bull. Narc. 12: 5.
Krejci, Z., 1958. Hanf (Cannabis sativa)- Antibiotisches heilmittel. 2. Methodik und ergebnisse der bakteriologischen untersuchungen und vorlaufige klinische erfahrungen. Pharmazie 13: 155-164.
Krejci, Z., 1970. Changes with maturation in amounts of biologically interesting substances of Cannabis. In The Botany and Chemistry of Cannabis, Proc. Conf., Joyce, C.R.B., Ed., J. & A. Churchill, London, pp. 49-55.
Krejci, Z., 1961. The problem of substances with antibacterial action: Cannabis effect. Casop. Lek. Cesk. 43: 1341-1354.
Martinec, T. and Felklova, M., 1959. Einfluss veraschiedener dungung suf die antibakterielle aktivitat des hanfes, Cannabis sativa L. Pharmazie 14: 276-279.
Martinec, T. and Felkiova, M., 1959. Veranderungen der antibakteriellen aktivitat im verlaus der individuellen entwicklung des hanfes (Cannabis sativa L.). Pharmazie 14: 279-281.
Radosevic, A. et al., 1962. Antibiotic activity of various types of Cannabis resin. UN Secretariat Doc. ST/SOA/SER.S/6. 9 Jan. 25.
Radosevic, A. et al., 1962. Antibiotic activity of various types of Cannabis resin. Nature 195: 1007-1009.
Van Kingeren, B. and Ten Ham, M., 1976. Antibacterial activity of delta-9-THC and cannabidiol. Ant. van Leeuw. J. Microbiol. Serol. 42: 9.
Liikunnalliset sairaudet
Consroe, P. et al., 1986. Open label evaluation of cannabidiol in dystonic movement disorders. Int. J. Neurosci. 30: 277-282.
Consroe, P. et al., 1991. Controlled clinical trial of cannabidiol in Huntington's disease. Pharmacol. Biochem. Behav. 40: 701-708.
Frankel, J.P. et al., 1990. Marijuana for Parkinsonian tremor. J. Neurol. Neurosurg. Psychiatry 53: 436.
Hemming, M. and Yellowle, P.M., 1993. Effective treatment of Tourette's-Syndrome with marijuana. J. Psychopharmacol. 7: 389-391.
Moss, D.E. et al., 1989. Nicotine and cannabinoids as adjuncts to neuroleptics in the treatment of Tourette syndrome and other motor disorders. Life Sci. 44: 1521-1525.
Ruchman, M.C., 1988. Role of cannabidiol in the medical treatment of Meige's syndrome. Ear Nose Throat J. 67: 919.
Sandyk, R. et al., 1986. Cannabidiol in dystonic movement disorders. Psychiatry Res. 18: 291.
Snider, S.R. and Consroe, P., 1984. Treatment of Meige syndrome with cannabidiol. Neurology 34(S1): 147.
Snider, S.R. and Consroe, P., 1985. Beneficial and adverse effects of cannabidiol in a Parkinson patient with sinemet-induced dystonic dyskinesia. Neurology 35(S1): 201.
Multippeli Skleroosi (MS-tauti), spastisuus ja muut lihashermosairaudet
Clifford, David B., 1983. Tetrahydrocannabinol for tremor in Multiple Sclerosis. Ann. Neurol. 13: 669-671.
Dunn, M. and Davis, R., 1974. The perceived effects of marijuana on spinal cord injured males. Paraplegia 12: 175.
Elkin, R. et al., 1987. Delta-9-tetrahydrocannabinol: a novel treatment of inflammatory demyelination. Fed. Proc. 46: 1378.
Greenberg, H.S. et al., 1990. Marijuana and its effect on postural stability in Multiple Sclerosis patients with controls. Neurology 40(S1): 259.
Hanigan, W.C. et al., 1986. The effects of delta-9-tetrahydrocannabinol on human spasticity. J. Am. Soc. Clin. Pharmacol. 39: 198.
Lyman, W.D. et al., 1989. Delta-9-tetrahydrocannabinol: A novel treatment for experimental autoimmune encephalitis. J. Neuroimmunol. 23: 73-82.
Malec, J. et al., 1982. Cannabis effect on spasticity in spinal cord injury. Arch. Phys. Med. Rehab. 63: 116.
Mauer, M. et al., 1990. Delta-9-tetrahydrocannabinol shows anti-spastic and analgesic effects in a single case double-blind trial. Eur. Arch. Psychiatry Clin. Neurosci. 240: 1-4.
Meinck, H.M. et al., 1989. Effect of cannabinoids on spasticity and ataxia in Multiple Sclerosis. J. Neurol. 236: 120-122.
Petro, D. 1980. Marihuana as a therapeutic agent for muscle spasm or spasticity. Psychosomatics 21: 81-85.
Petro, D. and Ellenberger, C., Jr., 1981. Treatment of human spasticity with delta-9-tetrahydrocannabinol. J. Clin. Pharmacol. 21: 413S-416S.
Truong, X.T. and Hanigan, W.C., 1986. Effect of delta-9-tetrahydrocannabinol on electromyographic measurements in human spasticity. J. Am. Soc. Clin. Pharmacol. Therap. 39: 232.
Ungerleider, J.T. et al., 1987. Delta-9-tetrahydrocannabinol in the treatment of spasticity associated with Multiple Sclerosis. Adv. Alcohol Subst. Abuse 7: 39-50.
Niemann-Pickin tauti
Burstein, S. et al., 1984. Stimulation of sphingomyelin hydrolysis by cannabidiol in fibroblasts from a Niemann-Pick patient. Biochem. Biophys. Res. Comm. 121: 168-173.
Opiaatti- ja Alkoholiriippuvuus
Bhargava, H.N., 1976. Effect of some cannabinoids on naloxone-precipitated abstinence in morphine-dependent rats. Psychopharmacology 49: 267.
Carder, B., 1975. Blockage of morphine abstinence by delta-9-THC. Science 190: 590.
Hine, B. et al., 1975. Morphine-dependent rats: blockage of precipitated abstinence by THC. Science 187: 443.
Mikuriya, T., 1970. Cannabis substitution: an adjunctive tool in the treatment of alcoholism. Med. Times 98: 187-191.
Rosenberg, C., 1976. The use of marijuana in the treatment of alcoholism. In The Therapeutic Potential of Marijuana, Cohen and Stillman, Eds., Plenum Press, New York, pp. 173-185.
Rosenberg, C.M. et al., 1978. Cannabis in the treatment of alcoholism. J. Stud. Alcohol 39: 155.
Scher, J., 1971. Marijuana as an agent in rehabilitating alcoholics. Am. J. Psychiatry 127: 971-972.
Kivunlievitys
Harris, L., 1976. Analgesic and antitumor potential of the cannabinoids. In The Therapeutic Potential of Marijuana, Cohen and Stillman, Eds., Plenum Press, New York, pp. 299-305.
Milstein, S.L. et al., 1975. Marijuana-produced changes in pain tolerance: experienced and non-experienced subjects. Int. Pharmacopsychiatry 10: 177-182.
Noyes, S.J., Jr. and Baram, D.A., 1974. Cannabis analgesia. Compr. Psychiatry 15: 5.
Noyes, S.J., Jr. et al., 1975. The analgesic properties of delta-9-tetrahydrocannabinol and codeine. Clin. Pharmacol. Ther. 18: 84-89.
Noyes, S.J., Jr. et al., 1975. The analgesic effect of delta-9-tetrahydrocannabinol. J. Clin. Pharamacol. 15: 139.
Volfe, Z. et al., 1985. Cannabinoids block release of serotonin from platelets induced by plasma from migraine patients. Int. J. Clin. Pharm. Res. 5: 243-246.
Zeidenberg, P., et al., 1973. Effect of oral administration of delta-9-tetrahydrocannabinol on memory, speech and perception of thermal stimulation: results with four normal human subjects. Preliminary report. Compr. Psychiatry 14: 549.
Vatsahaava
Bateman, D.N., 1987. Delta-9-tetrahydrocannabinol and gastric emptying. Br. J. Clin. Pharmacol. 15: 139.
Douthwaite, A.H., 1947. Choice of drugs in the treatment of duodenal ulcer. Br. Med. J. 43: 4514.
Nalin, D.R. et al., 1978. Cannabis, hypochlrohydria and cholera. Lancet 2: 859.
Sofia, R.D. et al., 1978. Evaluation of antiulcer activity of delta-9-tetrahydrocannabinol in the Shay rat test. Pharmacology 17: 173.
oOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoOoooOoOoOooo
SANTA MARIA
J.Papco, M.D. (High Times 9/93)
suom.Kapteeni Happo
Monet Etelä-Amerikkalaiset uskonnolliset kultit pitävät Ayahuascaa, banisteriopsis caapi-liaanista saatavaa uutetta "opettajien opettajana". Tämän pyhän teen rituaalinen käyttö vie käyttäjänsä matkalle, jolla tämä kamppailee korkeampien tajunnan tasojen saavuttamiseksi. Mystisten ja hallusinatoristen kokemusten lisäksi käyttäjän näkemys elämänsä suunnasta saa valtavasti uusia ulottuvuuksia. Erään tällaisen kultin johtaja kanonisoi saamansa ilmestyksen jälkeen marijuanan uudella nimellä Santa Maria. Kun Santa Mariaa käytetään samalla tavalla kuin Ayahuascaa, se voi tuottaa samanlaisia syvällisiä kokemuksia. Seuraavien ajattelutapojen ja tekniikoiden noudattaminen tarjoaa yhden keinon käyttää hyväksi ganjan monia hyödyllisiä ominaisuuksia:
1. Santa Maria on elävä osa Luontoäitiä, ei mikään huume. Ennakkokäsitykset on syytä unohtaa; polttaminen on pyhä seremonia, joka edellyttää kunnioitusta. Aloita tällaisella ajatuksella: "Vieras voima astuu nyt ruumiiseeni. Tahdon sulautua siihen, oppia siitä." Muista, tämä ei ole sama asia kuin hankkiutua pilveen ja hypätä kyytiin pikku ajelulle mielen vuoristoradalla. Sinun pitää olla ajajan paikalla Santa Maria oppaanasi.
Kun poltat, aloita uloshengityksellä. Vedä savua henkeen hitaasti, tasaisesti ja syvään, polttamatta kurkkuasi ja yskimättä. Pidätä hengitystäsi niin kauan kuin se tuntuu miellyttävältä, tämän jälkeen hengitä ulos nenän kautta.
2. Polta suitsuketta, kynttilän sytyttäminen on suositeltavaa. Tätä tehdessäsi lausu yksinkertainen rukous, jossa kiität tämän pyhän elementin läsnäoloa. Pyydä siltä valoa, voimaa, selkeyttä, ymmärrystä ja viisautta. Tunne sen läsnäolo sisälläsi ja yritä muodostaa tunne veljeydestä /sisaruudesta ihmiskunnan kanssa.
3. Keskittyminen on avaintekijä. Et onnistu, jos vain katselet taka- alalla kun mielesi pomppii holtittomasti ympäriinsä. Valitse hetki, jolloin olet yksin tai muuten ilman ulkoisia häiriötekijöitä. Keksi aluksi joku mahdollisimman yksinkertainen puuha, jossa voit harjoitella keskittymistä. Rutiinipuhteet - esimerkiksi siivoaminen, tiskaaminen, kokkaaminen, peseminen tai kylpeminen - ovat hyvä lähtökohta. Voit yllättyä huomaamaan, että nämä äärimmäisen yksinkertaiset ja nöyrät puhteet ovat myöskin ylevimpiä.
Mikä tahansa luontoon liittyvä on suositeltavaa. Mikä tahansa rukous, meditaatio, jooga tai harjoitus saa uusia ulottuvuuksia. Muusikot ja muut taiteilijat saavat inspiraatiota ja sitkeyttä harjoitteluun. Taiteiden ymmärtäminen monipuolistuu. Lukeminen voi olla aluksi vaikeata, mutta se on erittäin suositeltavaa käsityskyvyn kasvattamiseksi. Melkein mikä tahansa puuha kelpaa, kunhan pystyt keskittämään kaiken huomiosi siihen mitä teet.
4. Kun havainnoit ympäristöäsi, yritä olla koko olemuksellasi läsnä kuluvassa hetkessä. Pidä aistisi joka hetki äärimmilleen viritettyinä. Kun koet ilmestyksiä, paina ne mieleesi ja jatka eteenpäin. Yritä olla juuttumatta millekään tasolle ellet koe sitä tarpeelliseksi. Älä arvostele ajatuksiasi vaan pysy avoimena niiden vastaanottamiselle. Saatat kokea palkitsevasi tai rankaisevasi itseäsi, mutta älä uppoudu näihin tuntemuksiin. Rentouta mielesi. Sinun tulisi olla kuin vartiosotilas, jatkuvasti valppaana mutta kärsivällinen. Varo joutumista pakkomielteiden tai vainoharhaisuuden kehään. Jos huomaat mielesi kiertävän kehää, pysäytä kaikki ja siirry varovaisesti takaisin kuluvaan hetkeen ilman levottomuutta. Menneellä ja tulevalla on merkitystä vain suhteessa nykyhetkeen. Jos juutut paikallesi, pienestä rukouksesta voi olla apua.
Älä huolehdi ajasta; se menettää kaiken merkityksensä kun lähestyt Ikuista Hetkeä. Pyydä mieltäsi ja ruumistasi työskentelemään yhdessä maailmakaikkeuden rytmin löytämiseksi. Ihanteena on täydellisen tietoisuuden ja rentoutumisen saavuttaminen. Anna ilmestysten virrata syvältä lävitsesi kuuntelematta sisäistä vuoropuhelua. Jos otat osaa keskusteluun, keskitä kaikki huomiosi puhujaan.
5. Parantamiskyky on yksi Santa Marian monista ominaisuuksista. Sitä varten tulisi lausua erityinen terveyteen viittaava rukous. Jotkut ovat siunattuja kyvyllä parantaa millä tahansa pyhällä kasvilla. Meille muille on apua pienestä valmistelusta. Tarkkaile ruumiisi perustoimintoja: hengitystä, unta, ryhtiä, syömistä ja erittämistä. Olennaista on tulla tietoisemmaksi kehon reaktioista muutoksiin ympäristössä, ruuassa, stressissä jne. Mitä enemmän ponnistelet tämän eteen, sitä enemmän Santa Maria opettaa. Voimakkaat vatsan parantamiseen sopivat ominaisuudet tulee parhaiten hyödynnettyä keskittymällä pureskeluun ja ruuansulatukseen, sen sijaan että pelkästään tyydyttää hiukomisen. Syö ja juo hitaasti ja vain sen verran, että syömisen halu katoaa. Alkoholilla on vastakkaisia vaikutuksia, jotka voivat johtaa negatiivisiin sivuvaikutuksiin, joten sitä kannattaa välttää Santa Marian kanssa työskenneltäessä. Santa Maria sopii hyvin myös hengitysvaivojen hoitoon. Oikein käytettynä aiemmin ilmenneiden loppuunpalamisen, apatian ja muistihäiriöiden tilalle tulee parantava, energinen elämänvoima, mikä kohentaa terveyttä.
Esittämäni ajatukset ovat subjektiivisia ja niitä voidaan perustella vain kokemukseen vetoamalla. Santa Marian kanssa työskentelyyn liittyvät mahdollisudet ovat rajattomat, mutta tärkein tekijä on siinä opittujen asioiden soveltaminen jokapäiväisessä elämässä. Tämä pyrkimys keskittymiseen ja valaistumisen tarjoamien mahdollisuuksien täyteen hyödyntämiseen on spirituaalista työtä ja voi olla tärkein tehtävä mihin ikinä ryhdyt.
Ei kukaan ole väittänyt etteikö kannabis olisi terveydelle haitallinen, päinvastoin -päihdehän sekin on. Mutta kysymys onkin siitä KUINKA epäterveellinen/haitallinen se on.
Jos lentäjät olisivat kivunneet päissään sinne simulaattoriin niin olisi varmaankin tullut paljon huonommat tulokset, eikö?
Niin muuten... Miksi ei saisi verrata alkoholiin? Päihde se on sekin, mutta laillinen sekä myös monien ihmisten hyväksymä. Joten vertaaminenhan vain edesauttaa ihmisiä tajuamaan minkälaisesta aineesta kannabiksessa todellisuudessa on kyse.