Teille jotka olette sortuneet

parhaani mukaan pyrkinyt pelastamaan ihmishenkiä. en tahdo että kukaan parka horjahtaa alkon puolelle.
opastan vehreille laitumille.

Olisihan se toki hirveää olla esimerkiksi yksi jenkkien top 10 tienaavista ihmisistä... (Applen perustaja Steve Jobs, joka kertoo LSD-kokeilun olleen elämänsä toiseksi tärkein teko).
Vaikea puhua helvetistä kun itsellä (ja kavereilla) menee niin pirun hyvin. :)

Muiden aineiden (satunnais-) käytöstä voi olla montaa mieltä, mutta ainakaan kannabiksen polttaminen ei ole helvettiä. Enkä pysty näkemään sen polttamista "sortumisena", kuten esim. tupakan. Minulle se on mukavaa rentoutumista ilman suurempaa koukkua, miellyttävämpi ja terveellisempi vaihtoehto alkoholille. En nyt varsinaisesti voi sitä suositellakaan, mutta en näe syytä siitä myöskään erityisemmin varoitella.

Pitäisikö minun valistaa ihmisiä omasta rajusta huumeurastani joka johti lopulta tähän hetkeen jossa olen kahden lapsen isä, asunnon omistaja, velkansa loppuun maksanut ja työtä tekevä stereotyyppi kunnollisesta ihmisestä? - kaikki tämä alle kolme vuotta käytöstäni ja käyttämäni huumeen pahimmasta mahdollisesta seurauksesta... Pitäisikö valistaa?

Saanko kertoa todellisen mielipiteeni käyttämästäni huumausaineesta, sekä pahassa... että hyvässä. Se että selviydyin niin hyvin ei ole nimittäin mikään ihme tai vastaava vaan "turvamarginaali" joka sisältyy käyttämääni aineeseen aina.

Saanko kertoa siitä mitä ihan oikeasti tapahtuu kun tapahtuu pahin mahdollinen kannabiksella?!

Toki saan. Mutta se onkin eriasia uskooko kuulija / hyväksyykö tarinaa totena ja mikä on kertomuksen todellinen opetus. Ääritarinani opettaisi hyvin konkreettisesti kuinka turvallinen kannabis on jopa massiivisessa päivittäiseessä ylikäytössä vaikka sillä tietyt kohtuulliset ongelmansa onkin.

Kuinka on, kelpaako totuus? Kelpaako "narkkitarina" joka ei päätykään huonosti ja joka kertoo asiat todellisessa mittakaavassa? Narkkitarina päivittäiskäytöstä 50 kertaisin annoksin jossa ei ole riippuvuutta mukana? Ei uskoontuloa, ei poliiseja vaan harmitonta väkivallatonta sekoilua ja yksi henkinen romahdus ja sitten täydellinen eheytyminen ja hyvän raittiin elämän tietoinen valinta ilman katkeruutta ainetta kohtaan?

Kelpaako?

Niin ajattelinkin ;-)

Aika lailla samalla tavalla minunkin tapauksessa, kolmen vuoden sekoiluputkesta parissa vuodessa ”melkein” tuulipukutavikseksi. Huumeurani aloitin amfetamiinilla, siitä eteenpäin essoja, litkua ja taas lisää piriä. Kannabiksen porttiteoria on ainakin minun tapauksessa täyttä huuhaata. Meni melkein vuosi ensimmäisestä huumekokeilusta ennen kuin poltin ekat kannabis hatsit ja sen myötä loppui pikkuhiljaa pirin kanssa rämplääminen, olin löytänyt sielunveljeni…. Kannabiksen. Eli oli sillä kaveripiirillä se ratkaiseva vaikutus siihen millä aineella ihminen aloittaa narkkaamisen, porttiteoria on kumottu.


Alkoholin käyttöni rajoittuu nykyään muutamaan saunakaljaan ja joskus viiniä ruuan kanssa. Kannabista menee noin 2 grammaa kuukaudessa. Mitä sen parempaa, kun laittaa vaimon kanssa viikonloppuisin vähän hyvää napostelevaa ja polttaa muutama joppe. Voisi melkein sanoa että kannabis oli pelastukseni joka johdatti minut takaisin normaaliin elämään. Mitään katkeruutta muita aineita kohtaan en tunne, mutta en kuitenkaan suosittele minkään huumausaineen kokeilemista. Sitä kun ei voi etukäteen tietää mihin se sinut vie, joko tarina päättyy onnellisesti, tai pahimmassa tapauksessa hautaan.

Toki varoittelen ihmisia, mutta jos he ovat jo tehneet paatoksensa kokeilla huumeita, yritan vain antaa asiallista neuvoa. Eri elamysten kokeminen on mielestani hieno juttu ja huumeita pystyy kayttamaan kohtuudella osana tasapainoista elamaa, joka ei johda helvettiin. Taytyy vain olla varovainen ja tietaa milloin liika on liikaa. Mikaan yksi asia ei saisi kontrolloida ihmisen elamaa, oli se sitten alkoholi, liikunta, huumeet, uskonto, kutominen tai mika tahansa.