sairastan paniikkihäiriötä ja en voi sen takia mennä töihin tai en tiedä kestänkö töitä kun kohtauksia tulee siksi nyt kysynkin että mitä te teette työksenne ja miten on mennyt?
töistä
työtöntyttö
9715
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
vielä nuori, ja nyt ennen kuin keksin mitä elämälläni teen, olen siivonnut. Olen masentunut, tai siltä minusta ainakin tuntuu, minua ei huvita mennä töihin, teen työni puoliteholla, erittäin laiskasti. olen saanut ajan lekurille, jotta haen apua, en tiedä mitä lääkäri tulee sanomaan, kannattaako minun edes käydä töissä tässä kunnossa, mutta toisaalta, kun minulla ei ole muutakaan tekemistä...niin kannattaako se sitten olla pois töistä ja vaan olla kotona ja masentua entisestään? Olen kuitenkin pärjännyt töissä ihan kohtalaisesti, mutta joka päivä tuntuu aina vain raskaammalta lähteä yksin töihin.
Tunnen usein itseni tavattoman ahdistuneeksi, enkä sen tunteen tullessa tahdo missään nimessä olla yksin pimeässä kaupassa, synkkien varjojen keskellä. En tiedä mitä tekisin.
oli täysin samanlaisia oireita kun sulla.Alkoi just tolla että työt ei maistunut,haki sairaslomaa vedoten johonkin mahatautiin tai vastaavaan.Lopulta ei kiinnostanut oikeestaan mikään.Siinä vaiheessa menin lääkärin juttusille joka totesi keskivaikean masennuksen,lääkityksen avulla olen pikku hiljaa pääsemässä takasin jaloilleni mutta vieläkin ajoittain tulee tosi masentunut olo.Töistä sain 2 kk sairasloman jota enää viikko jäljellä,tosin vieläkään ei kyllä huvittais töihin mennä mutta pakkohan se on.Koska kuten sanoin ei se kotona nyhjääminenkään pidemmänpäälle hyväksi ole.
itselläni on lievä paniikkihäiriö, johon kuuluu ainakin minulla ahdistusta. Itse olen ruokapuolella hommissa, mutta työttömänä. Joskus työssä tulee näitä kohtauksia välillä lievänä joskus taas voimakkaana johon minulla on lääke määrättynä. Nyt tällä hetkellä olen menossa täysin koulustustani vastaamattomaan työhön ja se aiheuttaa voimakasta ahdistusta ja stressiä. Olen hakenut apua tähän vaivaani, joka myös toivottavasti helpottaa.
ihan sama ongelma. Mutta töitä on tehtävä ja sainkin työpaikan pitkäaikaisen työttömyyden jälkeen, joka johtui mm. paniikkihäiriöstä ja muusta ahdistuneisuudesta.
Marssin heti alkuun psykiatrin vastaanotolle ja sanoin, että nyt on työpaikka ja nyt pitää saada apua.
Aloitettiin lääkitys. SSRI lääkitystä (esim. Sepram tai Cipralex ym.), joka auttoi selvästi, mutta vei hieman aikaa ennenkuin vaikutus alkoi.
Työtehtävät muuttuivat vaativimmiksi ja painostavimmiksi ja sitten taas psykiatrille kysymään, että mitä nyt tehdään. Sain lisäksi Xanoria ja tämä yhdistelmä toimii edelleen.
Xanoria arvostellaan paljon siitä, että se koukuttaa ja niinhän se tekeekin, mutta tällä yhdistelmällä voin käydä normaalisti työssä. Itse en välitä vaikka Xanorista tulee riippuvuusoireita, sillä tämä yhdistelmä toimii minulla hyvin. Sinulle saattaa riittää hyvinkin joku SSRI lääke yksinään. Xanoria ei kannata aloittaa ellei ole todella paha olla.
minulla on lääke nimelta Zoloft mutta olen ajatellut vaihtaa sen parempaa että pääsisi työelämään kiinni kun sitä ollaan jo täysiikäinenkin.
oletteko te kertoneet oireistanne/kohtauksista työkavereille tai pomollenne?
kertoa, mutta kannattaa varmistua siitä kenelle kertoo. Hölösuita työpakoilla riittää. Pomolle olen sanonut, että kovan työpaineen takia olen joutunut käymään lääkärillä. Kyllä hyvä pomo ymmärtää, ihminen kun on itsekin.
Toisaalta oma lääkitykseni tehoaa niin hyvin, että voin olla ihan niinkuin muutkin. Tietysti kaikki on lääkityksen varassa, ilman sitä en pystyisi tekemään nykyistä työtäni.
Tästä tulikin mieleen, että yritä ensin etsiä sellainen työ, jossa kuvittelisit pärjääväsi helpommin.
Käy ihmeessä lääkärilläsi/psykiatrilla ja pyydä vaihtamaan lääkitystä, jos nykyinen ei auta.
Täytän 22 ja teen sijaisuuksia kunnan keittiöillä. Olen myös ollut leirikokkina yksin vastuussa n. 20-40 hengen päivittäisestä ruoasta. Minulla on ollut paniikkihäiriö n. 6 vuotta ja alussa melko paha. Olen iän myötä onnistunut hallitsemaan paniikkituntemukset melko hyvin ja kykenen nykyään jopa kassatyöskentelyyn mitä en pari vuotta sitten olisi voinut edes kuvitella. Olen myös lopettanut lääkityksen. Paniikkihäiriön kanssa voi oikeasti oppia elämään, joten kannattaa hankkia kaikki apu mikä vain on mahdollista. Lääkitys, terapia ym. Ja omalla kohdallani ryhmäterapia toimi todella hyvin. Tsemppiä.
lähihoitaja olen ammatiltani ja tällä hetkellä työpaikkanani on mielenterveysasiakkaiden kuntoutuskoti. Kuulostaa hassulta, eikö?:) Olin itsekin vasta 3 vkoa sairaslomalla, kun paniikkihäiriö sai taas vallan ja jouduin aloittamaan lääkityksen uudellee. Olen sairastanut k.o sairautta pian 2 vuotta. Itse olen kokenut, että töissä oleminen helpottaa, ei jouda miettimään omaa sairautta, eikä tarkkailemaan itseään. saan itsekin kohtauksia silloin tällöin töissä, mutta ne menevät ohi, niinkuin tiedät. Ei kannata antaa paniikkihäiriön hallita elämääsi. Itse yritän elää niin normaalia elämää, kuin suinkin pystyn. Vaikka se vaikeaa välillä onkin. Tsemppiä sinulle ja hyvää pakkastalven jatkoa!
löytäisit hyvän ja mukavan työpaikan.
Oletko kertonut työkkärissä paniikistasi?
Itse jouduin sen tekemään, sillä sieltä tuli osoitus sellaiseen työhön mihin en yksinkertaisesti pystynyt.
Paniikki oli päällä koko kamalat neljä viikkoa minkä olin siellä työharjottelussa, ei siis puhettakaan että olisin voinut jatkaa siellä monta vuotta.
Minulle kävi niin onnellisesti että nyt olen ollut kuukauden päivät tosi mukavassa työssä, viihdyn siellä ja työkaverit ei arvostele eikä katso altakulmien jos välillä kädet tai ääni täriseekin.Toivon että sinuakin onnistaisi ja saisit mieluisan työn.
Kyllähän se tahtoo niin olla että jos sinne kotiin jää märehtimään ni sintä jämähtää hyvin äkkiä paikalleen, kaiken ku voi siirtää tehtäväksi huomena,ylihuomena tai sitten hamassa tulevaisuudessa.
Kyllähän se voimia koittaa lähteä työelämään mutta antaahan se niiiiinnn paljon, pitkästä aikaa tunnnen itsekin eläväni enkä ainoastaan olevani.
Kerro rehellisesti työkkärissä vaikeudestasi, kuule kyllä meitä paniikkikööriläisiä on varmaan jokaisessa kaupungissa usiampi immeinen, tää on niin yleistä nykyään.Ei sun tartte tuntia häpiää tai huonommuutta tän ph:n takia.
Toivottelen voimia sulle ja kaikkea hyvää "kyllä se siintä"