itsarin! en jaksa enää!!! satuttaa jo niin paljon!
mä haluun tehdä
H-HannaH
8625
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
haluisit?? Niin myös aikanaan ajattelin mutta 2.5 vuotta jälkeen näen että kaikella tarkoituksensa ja asioist pitää oppia. Periks ei kannata antaa!
Saanko tiedustella minkä ikäinen mahdat olla?
kukaan ei haluu olla mun frendi sanon tai teen aina jotai väärin sit ku pyydän anteeks nii ei anteeks pyyntö kelpaakkaan. kun ei kukaan tykkää musta tälläsenään kun ei miehiin nähden tunteet kohdistu samaan nii kui yx yhteen. oon aina halunnut ihanan poikaystävän joka kans välittäis musta, masennun jälleen jos petyn ihastukseen. kukaan ei tajuu ei ymmärrä miltä se tuntuu, nii paljon paskaa oon muutakin joutunut kokemaan ihan fyysistäkin kiusaamista haukkumista, mua oltiin kiusattu jo vuosia. syrjitty. edelleen yksinäinen - toisinaan viihdyn yksin. ainoo joll voin puhuu kaikesta on terapeutti, mut viikonloput ovat pahimpia, ehkä höhlä kysymys mut mitä yksinäinen nuori nainen voi Helsingissä tehdä viikonloppuiltaisin yksin (nekin nukun), kun ei kahvilaankaan uskalla lähteä, (sosiaalisia estoja) ei tätä paskaa jaksa.
Ymmärrän täysin tunteesi. Välillä tuntuu et ei vain yksinkertaisesti jaksa, mutta ole vahva. Tuntuuko sulla että mielialat kumminkin vaihtelee vähemmän ahdistavan ja ahdistavan välillä? Mulla itellä vastaavanlaiset tunteet tulee välillä vahvempana, mutta kumminkin ne lähes koko ajan kummittelevat mielessä. Välillä on onneksi parempia hetkiä. Toivottavasti sullakin on niitä joskus? Itse olen pyrkinyt parantamaan elämääni pienillä asioilla. Käyn viikonloppuisin lenkillä tai teen jotain tavanomaisesta elämästäni poikkeavaa.Ei poista olotilaa, mutta tuo hetkittäistä helpotusta. Toivottavasti piristyt vielä ja toivon sulle paljon voimia...
olla vahva kun kukaan ei oo tukemassa!? vanhemmatkaa eivät joko ymmärrä mun tunteita tai niille ei voi puhuu mistään systerikin välittää enempi sen kavereistaan. vanhemmatkin vaa kyselee miksi annat tehdä niin tai näin, mitä vastata, aiva kui pitäis itse etsiä syyllisyyttä itestään? töissäkin tein virheen kun menin puhumaan näistä asioista en tietenkään itsria kertoen mut muuten, on nii sekava olo ettei tiijä mitä ajatella kestäkin tai edes itestään. tuntuu koko ajan siltä että mua vihataan vaik sanottais että tykättäis mut silti jos se kusettaakin...
Mikä niin satuttaa? Ei yksinäisyys pelkästään saa/voi olla se syy itsarin tekoon. Jos sä olet vielä kovin nuorikin, niin sen suuremmalla syyllä sun täytyisi olla uteliaampi mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Minä olin parikymppisenä niin yksin ettei minulla ollut ainuttakaan kaveria, lintsasin koulusta minkä ehdin, tunsin itseni omituiseksi ja onnettomaksi.
Haudoin joissain vaiheessa itsariakin, mutta turhaanpa olisin henkeni heittänyt.
Nyt elämä on ihan mukavaa ja yksinäisyys muisto vain.
Pakko kysyä, mitä tapahtui? Mikä muuttui? Kun kerran yksinäisyys on muisto vain.