Pedagogisten soveltuvuuskoe pelottaa!

oma itsensä. Jos jännittää, niin hyvä, niin vähän kuuluukin.

T. Haastattelija.

Ensinnäkin kannattaa ottaa esim. netin kautta selvää sisäänpääsymääristä ja soveltuvuuskokeista. Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaksi otetaan ainakin Tampereelle 15 sisään (viime vuoden tieto vissiin) eli aika vähän mielestäni. Hakijoiden määrästä ei ole hajuakaan, mutta paljon varmasti.

Kokeeseen kuuluu haastattelu, ryhmäkeskustelu ja öö, no nuo ainakin. Haastattelussa (Tampereelta kokemuksia, yksi opiskelukaveri kertoi) 3 psykologia vai ketä ne nyt onkaan, kyselevät sinulta kaikenlaista. En muista kysymyksiä, mutta kaikkeen kannattaa varautua.

Ryhmäkeskustelussa taitaa valvoa opettajat ihan, ja siinä annetaan jokin aihe, josta pitää läpistä jonkin aikaa. Esim. viime vuonna aiheena taisi olla "Miten innostat yläasteikäisiä poikia lukemaan kirjallisuutta?" Eli mielestäni suht vaikea noin äkkiseltään keksiä mitään järkevää. Keskustelussa kannattaa varmaankin muistaa hyvät tavat: ei puhu toisen päälle, ei keskeytä, kuuntelee, mutta kuitenkin ääneen pitää päästä ja sanoa jotain fiksua.

Siinä nyt jotain, ja en ole siis itse ollut kokeessa, nämä olivat kaverin kertomaa. Lisäksi taso on kova, kaverini kertoi, että yksikin tyttö opetti jo sijaisena jossain ja ei silti päässyt sisään. Vähän naurettavaa (?).

Opiskelen Joensuun yliopistossa suomen kieltä ja pääsin juuri opettajankoulutukseen. Nyt puhun siis oman yliopiston käytännöistä, joten ei kannata suoraan yleistää muihin.

Meillä oli ennakkotehtävä, jossa piti kertoa, millainen äidinkielenopettaja on kymmenen vuoden päästä. Kirjoitin siihen sellaista, mitä oma järki sanoi. En siis yrittänyt mitään pilviähipovaa vaan ajattelin, että on parasta olla koko ajan oma itsensä.

Varsinainen koe oli sellainen, että ensin oli ryhmäkeskustelu. Ryhmässä oli muistaakseni kuusi henkilöä. Meillä oli aiheena koulun suvaitsevaisuuskasvatus ja hyvinvointi. Yksi tuttu sanoi minulle, että kannattaa aloittaa keskustelu, niin saa pisteitä. En kuitenkaan keksinyt mitään järkevää ennen kuin toinen ehti aloittaa. Siis ryhmäkeskustelussa pitää olla aktiivisesti mukana, mutta silti kuunnella toisia. Keskustelussa on siis mukana kaikkia aineenopettajaksi haluavia, ei ainoastaan suomen kielen tai kirjallisuuden opiskelijoita. Jutustelua seurasi kaksi henkilöä, jotka kai olivat opettajia.

Ryhmäkeskustelun kanssa samana päivänä on yksilöhaastattelu. Siinä keskustellaan ainakin niistä asioista, joista on ennakkotehtävässä. Kannattaa siis miettiä etukäteen, mitä kirjoittaa ja mitä tämän pohjalta voisi kysyä. Minulta kysyttiin ainakin, että miten oppilaisiin saa kurin ja onko kauniin käsialan opetus tärkeää, kun nykyään kirjoitetaan niin paljon tietokoneilla. Lisäksi kysyttiin omia harrastuksia ja muuta. Haastattelijana oli kaksi opettajaa. Lopuksi he pyysivät minua arvaamaan, mitä aineita he opettavat. Kohdallani haastattelu oli ihan rennon oloinen tilaisuus. Ole vaan oma itsesi. Voi olla, että siitä on hyötyä, että ilmaisee halukkuutensa yläasteen opettajaksi. Minä tein näin ja haastattelijat sanoivat, että olen poikkeus, koska suurin osa haluaa lukioon. Yläasteen opettajia kuitenkin tarvitaan, joten jos työn murrosikäisten kanssa itselle sopivaksi, kannattaa tästä mainita.

Äidinkielenopettajan aloituspaikkoja oli tänä vuonna kolmekymmentä. Hakijoita oli neljäkymmentä, joten mahdollisuudet päästä sisään olivat 75 %. Monena aikaisempana vuotena Joensuussa on äidinkielenopettajaksi haluavia ollut vähemmän kuin aloituspaikkoja, joilloin mahdollisuudet päästä koulutukseen olivat tällöin erittäin hyvät. Haastattelevat opettajat sanoivatkin, että äidinkielenopettajaksi pyrkijiä oli tänä vuonna tavallista enemmän.