mun tarina osa 11

Afrodite kirjoitti:

Mä pakkasin tärkeimmät tavarani. Loput mä hakisin myöhemmin. Lopulta mä soitin faijalle. ”Haloo?” Kuului Saaran uninen ääni. ”Moi, pyydäks faijaa?” Mä kysyin. Oli vähän aikaa rauhallista, mutta lopulta Saara alkoi raivoamaan. ”Sinun isäsi nukkuu. Antaisit edes yöllä meidän olla rauhassa! Soita aamulla, jos on jotain todella tärkeää asiaa.” Saara löi luurin kiinni. Mihin mä nyt menisin? Jonnalle? Kännykän pirinä keskeytti ajatukset ja vastasin. Se oli faija, joka pyysi anteeksi Saaran huonoa käytöstä ja selitti sen olevan vähän kiukkuinen herätessään keskellä yötä. Kyllä mä tiesin, miksi Saara äksyili. Se vihasi mua. Mä selitin faijalle, että mulle ja mutsille oli tullut riita ja ja mä halusin vähäksi aikaa pois. Siitä että mutsi löi mua, mä en kertonut mitään. Faija oli vaan iloinen kun sai mut luokseen edes vähäksi aikaa asumaan ja saihan hän siitä hyvän syyn taas vihoitella mutsille.

Vähän ajan päästä mä menin alakertaan. Mutsi oli siellä itkemässä. Se pyysi vielä; ”Älä jätä minua..” Mä olin kuin en olisi kuullutkaan, mutta ajatuksissani sanoin: En mä jätäkään sua. Mä en vain kestä sua just nyt. Tulin pihalle juuri, kun faija oli kiertämässä pihaan. Se vähän ihmetteli, että miksi mä riidan takia haluan pois, mutta kun mä pysyin hiljaa se päätti olla vaan iloinen. Sitä paitsi, olihan sekin eronnut mutsista.

Saara oli ihan raivona, kun sai tietää, että mä saattaisin olla siellä pitempään, kuin pari päivää. Faija lähti jonnekin ja Saara tiesi tilaisuutensa tulleen. ”Kai sinä Niina tajuat, ettet ole tervetullut tänne? Olet meille vain ylimääräinen kiusankappale, josta minä aion päästä eroon. Ymmärrä nyt, että minä siedän sinua vain isäsi takia. Ymmärrätkö?!” Saara raivosi. Se vihasi mua, mutta ei se mua haitannut. Saara ei tekisi mitään niin kauan, kun faija oli mun puolella. ”Kyllä mä sen tajuan. En mäkään pidä susta, mutta siedän faijan vuoksi. Yritä säkin vähän hillitä tota kiukkuas. Mitähän faija tekis, jos sais tietää, että sä huudat mulle?” Saara meinas räjähtää. Se oli luullut, että mä pelkäisin ja nöyrtyisin. ”Älä sinä pikkusintti ala minulle isottelemaan. Minähän sentään joudun syöttämään sinut ja pitämään sinua talossa!” Saara huusi. ”Kerroppa toi kaikki faijalle, niin katsotaan, mitä se tykkää tosta sun mielipiteestä. Kuule, valita faijalle äläkä mulle.” Saaraa otti päähän ja sen näki, mutta mitäs kiusasi mua. ”Minä vain sanoin mielipiteeni. Mutta nyt menen laittamaan ruokaa. Lauri taitaa olla todella nälissään, kun on bailannut koko yön.” Lauri?! Mä en ollut ajatellutkaan Lauria. Mä kai olin olettanut, että se oli löytänyt itselleen oman kämpän. Tai mennyt tyttökaverinsa luo. Ajattelin katkerana. Miten mä selviytyisin Laurin kanssa samassa talossa yli viikon? Sitä paitsi, mitähän se ajatteli, kun mä joksin sillon karkuun? Kai se oli jo arvannut mun tunteet. Ovikello soi ja mä juoksin nopeasti yläkertaan ”omaan huoneeseeni.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä