Meilä on 18 tätäkuuta laskettuaika ja jännittää ihan sairaasti. millattis muut isit ja tulevat isit o selvinny :)?
Miten menee ISIT??
juha_haapanen83
61184
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onneksi olkoon. Oli ne jänniä aikoja ku laskettu aika lähestyi, meillä meni viikon ylitse ajan kunnes vauva syntyi. Ei se auttanut muuta kuin olla varpaisillaan kokoajan, että milloin lähtö on. Kannattaa olla mahdollisimman paljon tukena, ja yrittä olla kotona paljon, jos vaikka se hetki tulisi. Täällä nyt meillä on 5 kuukautta vanha terve tyttö, ja unettomia öitä on enemmän kuin nukuttuja. kyllä kaikki sujuu hyvin.
Meillä kohta 3v tyttö ja hyvin on mennyt, todella helppo lapsi ollut. Nukkunut yöt aina hyvin, paitsi sillon harvon kun kipeenä on ollut.
Ja jos synnytystä jännität niin kyllä sillä äidillä siinä operaatiossa taitaa olla isompi rooli, joten voit ottaa rennosti.
Ja mitähän jännittämistä sullakin on.. ethän sä miehenä mitään joudu tekemään.. ei suhun satu eikä mikään repeä eikä sua kursita mahdollisesti kokoon.. joten mitä selviämistä miehillä ylipäänsä on..
ottaa kyllä pattiin tuollaiset naiset! Jos joku tuleva isä tunnustaa jännittävänsä tulevaa synnytystä, niin sinä kehtaat tulla tänne aliarvioimaan isän osuutta synnytyksessä! Olisit jättänyt tuon kirjoittamatta.
Ja alkuperäiseltä pyytäisin anteeksi omasta ja muiden naisten puolesta, jotka eivät kykene olemaan terrorisoimatta teidän palstaanne.
Ja omastapuolesta voin kertoa, että mieheni läsnäolo synnytyksessä oli tärkeää. Meillä tosin kaikki kävi niin nopeasti, että isä ehti olla mukana vain viimeiset 1 1/2 tuntia (lähti käymään töissä, kun toi minut sairaalaan ja sitten kaikki etenikin tosi vauhdilla). Oma mieheni on aika herkkä, eikä viihdy pätkääkään sairaaloiden lähellä. Ja olin etukäteen vähän huolissani, että mitenkähän pärjää synnytyksessä. Sanoinkin, että hänen ei ole mikään pakko olla mukana, jos tulee huono-olo tms. Ja kun jälkikäteen kysyin, niin ei se hänestä niin kauheaa ollut (eikä ollut minustakaan), vaikka itse ajattelin, että se varmaan sai jotain traumoja siitä touhusta. Mutta hän ei kokenut niitä kipujani ja ponnistuksiani kuitenkaan niin kamalana ja uskalsi katkaista napanuorankin vaikkei verta paljon kestäkään katsella...
Eli pointtini on se, että isän läsnäolo oli minulle tärkeää, mutta ilmankin se vauva olisi maailmaan tullut. Että avoimin mielin matkaan vaan ja saat varmaan sellaisen extreme-kokemuksen, ettei mikään helposti sille vertoja vedä=) Onnea matkaan!
tekstiä sinulta! HÄPEÄ (lue PERKELE HÄPEÄ NAINEN!!!). Itse jouduin mukaan hätäsektioon ensimmäisen lapsen synnytyksessä. Olin aivan sekaisin huolesta, mutta onneksi kätilö VAATI lääkäreitä päästämään minut mukaan leikkaukseen (hätäsektioon isejä ei päästetä). Siinä oli lapsen ja äidin henki vaarassa. Seuraavassa synnytyksessä vaimoni vuosi verta niin paljon, että pyörtyi ja hengenlähtö oli taas lähellä. Synnytys oli tosi pitkä ja kaikki meni päin persettä.
Eli ajattele mitä kirjoittelet. Nyt meidän perheessä kaikki hyvin, mutta voin sanoa että kumpikin synnytys jännitti helvetisti!!! Jännittäkää isät rauhassa. Kaikki menee lopulta hienosti ja muistakaa, että apu on lähellä!!!
Elämä on mahtavaa.. Parasta aikaa elämässäni kun on nyt oma poika! sanonpa vaan, ei oo elämä aiemmin ollu näin mahtavaa , paljon täällä ruikutetaan mutta ei kaikki niin tee