no niin. Minulla on ystävä, joka sairastaa syömishäiriötä. ainut, mitä hän ajattelee, on kalorit ja niiden kulutus. tämä tekee hänet myös hyvin masentuneeksi: hän vihaa omaa vartaloaan. Ystäväni on hoikka, painoindeksi 19 pinnassa. hän urheilee pari tuntia päivässä. joka toinen päivä hän kuulemma syö normaalisti, joka toinen päivä ei juuri mitään. hän kutsuu itseään anorektikoksi. itse syömishäiriöstä kärsineenä minua ärsyttää suunnattomasti tapa, jolla hän leimaa itsensä anorektikoksi. hänellä on selvästi syömisongelmia, se on totta. hän on syömishäiriöinen, mutta EI anorektikko. ei vielä. hän on laihtunut noin neljä kiloa siitä, kun häiriö noin vuosi sitten teki tuloaan. anoreksiastaan puhutaan, kun potilas on laihtunut vähintään 30% alkuperäispainostaan. En kuitenkaan viitsi sanoa hänelle mitään, koska hän selvästi pitää itseään anorektikkona enkä halua hänen luulevan minun vähättelevän asiaa.
MITÄ EN TEE.
Ja sitten varsinaiseen asiaani. mitä voin tehdä auttaakseni ystävääni? hän ei oikeastaan halua apua, mutta tekee pahaa olla huomioimatta hänen pahaa oloaan. toisaalta tässä on pelisä myös oma terveyteni: itse entisenä (ja sisäisestikenties ikuisena) syömishäiriöisenä en halua maksimoida riskiä sairastua uudelleen. hän suuttuu ystävilleen siitä, että he "eivät hyväksy häntä sellaisena kuin hän on, sillä syömishäiriö on osa häntä". emme muka anna hänen olla oma itsensä, jossa kerromme, että hän on kaunis sellaisena kuin on eikä hänen tarvitse laihduttaa. ainut joka muka ymmärtää on hänen poikaystävänsä, joka rakastaa häntä sellaisena kuin on, syömishäiriöineen. Minulle tämä on suora käännös= antaa hänen olla syömishäiriöinen, ei halua tehdä asialle mitään. ystäväni on hirveän herkkä, ja joudun koko ajan vahtimaan sanomisiani varsinkin hänen häiriöönsä liittyen etten loukkaisi häntä, vaikka hän kyllä tietää, että tiedän mistä puhun. en juurikaan voi ottaa asiaa puheeksi ilman väliemme tulehtumista- enkä tiedä voisinko niin tehdäkään alkamatta itse miettiä syömisten vähentämistä yms. mitä en halua. mutta haluan ystäväni ymmärtävän, ettei tuo ole normaalia! hän vain sanoo sen kuuluvan hänen elämäänsä ja suitsuttaa, kuinka hänen poikaystävänsä "on niin ihana, ettei ollenkaan puutu hänen syömättömyytensä".minä ottaisin tämän todellisena loukkauksena, varsinkin kun kyseinen poikaystävä on kertonut pitävänsä paljon laihoista tytöistä. en tiedä mitä tehdä. voinko tehdä mitään? :(
MITÄ EN TEE.
Ja sitten varsinaiseen asiaani. mitä voin tehdä auttaakseni ystävääni? hän ei oikeastaan halua apua, mutta tekee pahaa olla huomioimatta hänen pahaa oloaan. toisaalta tässä on pelisä myös oma terveyteni: itse entisenä (ja sisäisestikenties ikuisena) syömishäiriöisenä en halua maksimoida riskiä sairastua uudelleen. hän suuttuu ystävilleen siitä, että he "eivät hyväksy häntä sellaisena kuin hän on, sillä syömishäiriö on osa häntä". emme muka anna hänen olla oma itsensä, jossa kerromme, että hän on kaunis sellaisena kuin on eikä hänen tarvitse laihduttaa. ainut joka muka ymmärtää on hänen poikaystävänsä, joka rakastaa häntä sellaisena kuin on, syömishäiriöineen. Minulle tämä on suora käännös= antaa hänen olla syömishäiriöinen, ei halua tehdä asialle mitään. ystäväni on hirveän herkkä, ja joudun koko ajan vahtimaan sanomisiani varsinkin hänen häiriöönsä liittyen etten loukkaisi häntä, vaikka hän kyllä tietää, että tiedän mistä puhun. en juurikaan voi ottaa asiaa puheeksi ilman väliemme tulehtumista- enkä tiedä voisinko niin tehdäkään alkamatta itse miettiä syömisten vähentämistä yms. mitä en halua. mutta haluan ystäväni ymmärtävän, ettei tuo ole normaalia! hän vain sanoo sen kuuluvan hänen elämäänsä ja suitsuttaa, kuinka hänen poikaystävänsä "on niin ihana, ettei ollenkaan puutu hänen syömättömyytensä".minä ottaisin tämän todellisena loukkauksena, varsinkin kun kyseinen poikaystävä on kertonut pitävänsä paljon laihoista tytöistä. en tiedä mitä tehdä. voinko tehdä mitään? :(
Vastaukset 3
Vanhimmat
vielä sen verran, että en todellakaan oleta voivani parantaa häntä, haluan vain olla hänen tukenaan. sekin on vain niin raskasta. onneksi tiedän kuitenkin, mitä ei kannata syömishäiriöiselle sanoa eikä hoitoa tuputtaa... eihän kukaan muu loppujen lopuksi kuin hän voi itseään parantaa!
nyt kyllä omasta mielestäni ihan kauhealta sanoa näin mut... siis ensimmäinen asia mikä mulle tuli mieleen luettua noi niin sun ystäväsi MAINOSTAA syömishäiriötään. Voi muna. *punastuu* Ei mun noin pitänyt sanoa, kun ystäväsi tilanne voi olla oikeasti tosi vakava ja kaikkea. Mutta kun mielestäni ei ole mitenkään harvinaista, että jotkut pitävät anorexiaa muodikkaana ja asiana, josta on kiva sitten puhella muillekin. Eli kun ongelmaa ei ole sellainen pitää sitten saada. Ihan yleisesti sanon tän, kun ystävääsi en kerran tunne.
se tulee itsellekin toisinaan mieleen. mutta ystäväni on oikeasti todella hyvä ihminen ja kärsii omasta tilanteestaan. hän on hyvin avoin, mikä tässä tilanteessa on varmaan hyvä. ymmärrän mitä tarkoitat,mutta ei hän mainosta. mutta samantapaisia ajatuksia pyörii omassakin päässä. huhhuh.