Poika on nyt vajaa kaksi vuotta käynyt salilla ja vajaan vuoden ravannut kisoissa ja mielestäni ei edistymistä taidoissa ole juurikaan tapahtunut. Tai ehken vain huomaa sitä.
Omaa uskallusta ei juurikaan ole yrittää mitään, lähinnä passailee ja puolustaa ottelut. Vapaapainikaudella meni vähän paremmin, se jalkaanmeno ilmeisesti onnistuu paremmin. Itse jos yrittää niskalenkkiä tai käsivartta, jää usein alle. Harvoin edes uskaltaa yrittää. Silti kisoihin pitää päästä ja harjoittelu on kivaa, parhaat kaverit ovat salilla.
Ja se häviäminen ottaa päästä, matolta tullaan itkua niellen ja selitetään, miten toinen puristi sieltä sun täältä niin, että sattui. Joskus näin tietty onkin, mutta ei tokikaan aina.
Näyttääkö vuosi kisoja, mihin suuntaan mennään? Noh, ehkä vähän edistystä on tapahtunut, sillä ne pojat, jotka vuosi sitten selättivät, eivät sitä enää teekään, ainakaan niin helposti.
Valmentaja puhuu pojan viimeisestä aloittelijavuodesta ja poika pelkää kilpasarjaa jo nyt, vaikka se olisi edessä vasta vuoden päästä (seuralla jyrkkä sääntö: aloittelijapassilla kisataan vaan 2 vuotta).
Olen varovasti puhunut muista mahdollisista lajeista, mutta ei kuulemma kiinnosta (paitsi hiihto - sitä harrastetaan painin ohella). Mutta jos tämä vuosi ei tuo yhtään taitoihin lisää, hirvittää jo se edessä oleva kilpavuosi... jos aloittelijoissa menee huonosti, niin miten huonosti meneekään kilpasarjassa?
Omaa uskallusta ei juurikaan ole yrittää mitään, lähinnä passailee ja puolustaa ottelut. Vapaapainikaudella meni vähän paremmin, se jalkaanmeno ilmeisesti onnistuu paremmin. Itse jos yrittää niskalenkkiä tai käsivartta, jää usein alle. Harvoin edes uskaltaa yrittää. Silti kisoihin pitää päästä ja harjoittelu on kivaa, parhaat kaverit ovat salilla.
Ja se häviäminen ottaa päästä, matolta tullaan itkua niellen ja selitetään, miten toinen puristi sieltä sun täältä niin, että sattui. Joskus näin tietty onkin, mutta ei tokikaan aina.
Näyttääkö vuosi kisoja, mihin suuntaan mennään? Noh, ehkä vähän edistystä on tapahtunut, sillä ne pojat, jotka vuosi sitten selättivät, eivät sitä enää teekään, ainakaan niin helposti.
Valmentaja puhuu pojan viimeisestä aloittelijavuodesta ja poika pelkää kilpasarjaa jo nyt, vaikka se olisi edessä vasta vuoden päästä (seuralla jyrkkä sääntö: aloittelijapassilla kisataan vaan 2 vuotta).
Olen varovasti puhunut muista mahdollisista lajeista, mutta ei kuulemma kiinnosta (paitsi hiihto - sitä harrastetaan painin ohella). Mutta jos tämä vuosi ei tuo yhtään taitoihin lisää, hirvittää jo se edessä oleva kilpavuosi... jos aloittelijoissa menee huonosti, niin miten huonosti meneekään kilpasarjassa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
paini on yksi rankimmista yksilölajeista. Vaaditaan lapselta melkoista henkistä kanttia että jaksaa kilpailla vaikka aina häviäisikin. Olisikohan yksi mahdollisuus alkaa harrastamaan jotain joukkuelajia lisäksi (jaetut tappiot eivät ole niin katkeria) ja sitten painia vain harrastusmielessä?
Taitaa pojasta tulla painija ajan mittaan kun harmittaa häviöt oikein itkun kanssa. Harvoin tulee huippuja jos on alussa oikein hyvä.
katsokaa nyt tämä vuosi.sen näkee sitten mikä on kiinnostus jatkossa. Jokainen kehittyy eri tahdissa.Vuodessa voi tapahtua paljon asioita. Jos kiinnostusta piisaa sit rohkeasti vaan kilpasarjoihin.(Ikä ei käynyt selville kirjoituksessa?) Häviäminenkin täytyy oppia, koska se tulee eteen aivan varmasti lajissa kuin lajissa.Kyllä se voitontahtokin sieltä vielä löytyy aikanaan.Hitaasti mutta varmasti.
Poika täyttää kohta 10. Eli pienihän tuo vielä. Kyse ei olekaan siitä, ettei olisi voitontahtoa, onhan sitä, kun se häviäminen harmittaa niin mahdottomasti. Uskallus puuttuu yrittää osaamistaan siellä kisoissa. Eli pelkää jäävänsä itse alle, jos vaikka yrittää sitä "kaikkien tietämää" niskalenkkiä. On poika siinä kyllä onnistunutkin joskus...ja joskus on jäänyt sinne alle itse...
Ei muutakun leuka pystyyn ja kilpasarjaan siellä sitä kehittyy jokainen omalla tahdillaan .