Menen huomenna aamulla verikokeisiin ja toivon, että kaikki ok. Perjantaina pääsis taas ihanaan tiputukseen...yöäk yök yöööö... ;D Mutta ois sit taas yks vähemmän!
Nyt olo pirteä ja pakkasta niin mukavasti, että meiltä muuttaa tänään villakoirat ulos!
Mitäpä kuuluu kanssasisarille?
Tahdon tietää kuinka siellä voidaan?
Vene puhkuu täysinpurjein eteenpäin täyttä vauhtia kohti elämää!! Kyytiin!
:))))))
Nyt olo pirteä ja pakkasta niin mukavasti, että meiltä muuttaa tänään villakoirat ulos!
Mitäpä kuuluu kanssasisarille?
Tahdon tietää kuinka siellä voidaan?
Vene puhkuu täysinpurjein eteenpäin täyttä vauhtia kohti elämää!! Kyytiin!
:))))))
Vastaukset 16
Vanhimmat
Onnea kokeisiin. Eilen itse kannoin vuodevaatteet ulos. Ihana kun on pakkanen ja pöpöt kuolee.
Nyt voin taas olla siivoamatta pitkään aikaa. Aamulla aikaisin pakkaseen! :)
Minulla on huomenna punkteeraus,pikkujuttu.Sinulla tiputus.Sinulle voimia sinne,minulla hoidot alkavat vasta joskus2 viikon,tai kuukauden päästä.Onneksi leikkaukset ovat ohi,Tuntuu,että kyllä nuo hoidot sitten jaksaa,Joo onpa siellä tosi kylmä.Taidan pienen lenkin tehdä,Hyvää päivän jatkoa sinulle,ja mieli pirteänä
Iloisin mielin sairaalaan!!
Mullakin on huomenaamulla kahdeksalta verikokeet - kuin ihmeessä tuonne arktiseen pimeyteen siihen aikaan uskaltaa mennä..... Ja tänäänkin pitäisi uskaltautua ulos ja apteekkiin kun on Metopramit lopussa.
Onneksi on äidin vanha turkki ja tyttären kaninkarvahattu! Ja tilasin eBaysta aidon venäläisen armeijan karvahatun, valkoisen, jossa kokardikin tallessa. Sillä tarkenee.
Viime viikolla olin toiveikas ja vaihdoin verhot huoneeseeni ikäänkuin kevättä jouduttamaan... ei näköjään onnistunut.
Kamala kun tää pahoinvointi jotenkin "tarttuu".... en enää pysty esim. syömään lempparijugurttiani, koska söin sitä yhdellä pahoinvointijaksolla - tulee heti yökötysolo. Jopa jotkut äänet, vaatteet ym. asiat tuovat heti tosi oksettavan muistuman siitä pahoinvoinnin tunteesta, hajuista, mausta... seuraakohan nämä loppuiän mukana?
haistaa,että haisee sairaalalle,Kaipa se ohi menee?Juu hirveällä tutnuu huomenna lähteä sairaalaan jäätyy matkalla.Meillä vähän sama juttu verhoilla kevättä hait,mutta arvaas mitä tein,kävin ostamassa itselleni kevät kengät keskellä talvea,ajattelin,että jos sitten olisin vielä hengissä keväällä.tuon tein silloin,kun minut oli leikattu
verta antamaan! Kyllä kevät keikkuen tulee...aurinko jo lämmitti mukavasti kasvoja ja pakkanen puraisi nenästä!
ruuat tosiaan etoo ja hajut tekee pahaa tai pelkkä ajatus. Kyllä kaikki palautuu ennalleen -toivon niin:D Kivaa viettää viikonloppu vihreenä...
.......sinulle ,mutta toivottavasti peukut ei jäädy pystyyn kun on niin kova pakkanen :))), vaikka oisko siitä niin paljon haittaa :)))
Tsemppaa vaan itsesi siihen seuraavaan hoitoon,kyllä sinä sen kestät kun tiedät että sittenpähän on taas yksi vähemmän.
Olet ajatuksissani.......voimahaleja sinulle
Kyllä sen kestää ja neljä päivää kanttuvei! :D
Ihmesopa, HIDASTA VAUHTIA!
Minulle tulee mieleen, että olet niin stressaantunut, että et pysty lepäämään ja hoitamaan itseäsi. Koko ajan olet menossa, joko lenkille tai siivoamaan. Kyllä sanoisin, että jätä molemmat ja hoida itseäsi.
Sinä tarvitset nyt kaiken voimasi, että selviät sairaudestasi. Kirjoitan siksi, että itse olin stressaantunut, enkä sitä itse tajunnut, kuin vasta nyt vuosien päästä, kun taas sairastuin. Nyt on ollut pakko pysähtyä ja vasta nyt tiedän, minkälaista elämä on ilman stressiä, kun olen monia kuukausia tässä lepäillyt ja rauhassa sairastanut. Ja se tarkoittaa, että syöpäsairaan täytyy jättää siivoukset ja muut ylimääräiset työt muille ja jos ei ole muita tekemässä, niin sitten olkoon tekemättä.
Sinulla on täysi oikeus sairastaa nyt ja vielä kun hoidoissa käyt, niin lepää, lepää....
Tämä kirjoitus on kaikille muillekin syöpäsairaille, jotka eivät ymmärrä levätä ja sairastaa rauhassa. Ehkä tuntee olevansa terveempi, kun leikkii tervettä, mutta voi sitä ihmisen elimistöä, kun se on jo muutenkin lujilla, hoidoista ym.
Ihanaa, että sinä Ihmesopa olet todella pysynyt noin pirteänä ja jaksat kannustaa muita!
Ole nyt myös armelias itsellesi ja säästä itseäsi.
että käy kilometrin päässä postilaatikolla.
huolenpidosta!! :D Ei minulla ole tressi. Olen jo kaksi viikkoa maannut ja nyt nautin, kun jaksan taas, sillä tiedän, etten perjantain jälkeen jaksa mitään. Neljä päivää menee nukkumiseen ja senkin jälkeen etova olo ja väsymys kulkee mukana,kun xelodaa pitää ottaa kaks viikkoo.
En ollut siivonnut kunnolla kuin viimeksi joulukuussa. Osaan levätä. :D
Teen päivä kerrallaan asioita mitä jaksan. Huomenna on lepopäivä ja pe nukun,la nukun,su nukun...jaa ma menee nukkuessa. Tiistaina vois jo ajatella liikkumista.
Lapset pitää tietty hoitaa joka päivä. Liikuntaa pitää harrastaa,se piristää. Tänään kävelin 20minuuttia 1km ja nautin pakkasesta ja auringosta.
Tänään on ollut hyvä päivä. Eli ei hätää...voin tooosi hyvin niinkuin nyt tässä tilanteessa voi voida. Töihin en jaksaisi lähtee. Onneks on sairasloma. Kesken siivouksen otin pienet tirsat. Kun väsy iskee,niin hyvällä omalla tunnolla käyn nukkumaan ja lapsetkin ovat sen ymmärtäneet hienosti.
Mutta iso kiitos ihanasta huolenpidosta! :D
silloin kun on tosi väsynyt ja sairas. Minulla niinä päivinä lapset tuovat postin 100metrin päästä.
IhmeSoppa,huomenna laitan peukut pystyyn heti aamusta kun herään. Voi hyvin ja jaksamisia !
Muistan kun hoitojen aikana teki mieli yhtä limppua,olin sitä syönyt ennenkin ja tykännyt kovin.
Nyt kun näen sen limpun kaupassa, alkaa oksettamaan,niin se jäi jotenkin tuonne makujen lokerikkoon,ei kyllä tee yhtään mieli ..yök,yök,vaikka ruuasta ei saa noin sanoa ;)
Voi kun osaisikin suhtautua noin positiivisesti kuin sinä! Ehkäpä se taistelutahto vielä tästä löytyy, mutta toistaiseksi ahdistaa, pelottaa ja on suorastaan fyysisestikin paha olo. Tulevat, erittäin rankat hoidot pelottavat kovasti. Olin jo niin varma että kun syövän ensimmäisen kerran selätin, että siihen se olisi jäänyt. Pelottaa myös paranenko täysin, vai tuleeko syöpä aina uudestaan takaisin. Hoidot alkavat 2-3 viikon päästä, sitä ennen vielä muutama tutkimus ja toimenpide. Yritän luottaa siihen mitä isäni aina on sanonut: "Jumala ei anna kenellekään enempää taakkaa mitä kukin itse pystyy kantamaan."
Rukoilen itseni ja teidän muidenkin puolesta! Jaksamisia, voimia, niitä tarvitaan! :)