Loismatojen eritteet saattavat ehkäistä astmaa
Loismatojen eritteistä tehty valmiste näyttää estävän astman kehittymisen hiirillä. Loismatojen on ennenkin osoitettu vähentävän allergisia sairauksia, mutta mekanismi on ollut epäselvä.
Saksalaistutkijat syöttivät hiirille N. brasiliensis -loismatojen eritteistä tehtyä valmistetta, ja osalle lumevalmistetta. Lisäksi hiirten hengitysteitä ärsytettiin niin, että hiirille kehittyisi astma.
Loismatovalmisteiden nauttiminen esti hengitysteiden tulehduksellisia reaktioita, vähensi liman eritystä ja esti haitallista eosinofiliaa. Tulosten perusteella valmiste esti vain astmaan liittyvien allergeenien aiheuttamia, mutta ei loismatoihin liittyviä Th2-immuunivasteita.
Jos loismatojen eritteissä olevat allergisia reaktioita hillitsevät aineet tunnistetaan, voidaan niistä mahdollisesti tuottaa lääkettä.
Uutispalvelu Duodecim
(American Journal of Respiratory and Critical Care Medicine 2007;175:336–344)
http://ajrccm.atsjournals.org/cgi/content/abstract/175/4/336
Loismatojen eritteistä tehty valmiste näyttää estävän astman kehittymisen hiirillä. Loismatojen on ennenkin osoitettu vähentävän allergisia sairauksia, mutta mekanismi on ollut epäselvä.
Saksalaistutkijat syöttivät hiirille N. brasiliensis -loismatojen eritteistä tehtyä valmistetta, ja osalle lumevalmistetta. Lisäksi hiirten hengitysteitä ärsytettiin niin, että hiirille kehittyisi astma.
Loismatovalmisteiden nauttiminen esti hengitysteiden tulehduksellisia reaktioita, vähensi liman eritystä ja esti haitallista eosinofiliaa. Tulosten perusteella valmiste esti vain astmaan liittyvien allergeenien aiheuttamia, mutta ei loismatoihin liittyviä Th2-immuunivasteita.
Jos loismatojen eritteissä olevat allergisia reaktioita hillitsevät aineet tunnistetaan, voidaan niistä mahdollisesti tuottaa lääkettä.
Uutispalvelu Duodecim
(American Journal of Respiratory and Critical Care Medicine 2007;175:336–344)
http://ajrccm.atsjournals.org/cgi/content/abstract/175/4/336
Vastaukset 13
Vanhimmat
Huomasin itsekin tämän tutkimuksen referaatin Duodecimissä. Looginen tulos: "oikea" infektio eli tässä tapauksessa loinen ohjaa immuunivastetta oikeaan suuntaan ja vähentää vääränlaista ylireagointia haitattomille vieraille proteiineille ja yliherkkää immuunivastereagointia eli allergiaa ja astmaa. Kosteusvauriomikrobien ollessa kyseessä voidaan IgG vasta-aineiden muodostumisen katsoa vielä olevan joillekin mikrobeille järkevää, koska kyseessä on kuitenkin vieras mikrobi ja se on hyvä hävittää pois IgG-vasta-aineella johonkin rajaan saakka. Mutta esim. hengitysteissä esiintyvä ylireagointi ja liian voimakas turha tulehdusreaktio on haitallinen tai siitä voidaan ainakin katsoa olevan enemmän haittaa kuin hyötyä. Tulehdusreaktiosta on usein suurtakin hyötyä elimistölle, mutta väärin suuntautunut tai liian voimakas tulehdus on haitallinen. Esim. kosteusvauriomikrobien kohdalla joillakin tulee turhaan voimakas immuunivaste haitattomillekin vieraille proteeineille ja samaten liian voimakas reaktio haitallisillekin, terve, ei-allergisesti reagoiva saa IgG-vasta-aineet tuhoamaan riittävässä määrin vaikkapa sädesienen elimistöstä pois, muttei kehitä oireita tai liiallista ylireagoivaa tulehdusta.
jos homealtistuneella on jokin autoimmuunisairaus jo ennen homealtistumista,niin
toimiikohan IgG-vasta-aineet kuten terveellä vai käykö niin etteivät vasta-aineet nouse?
mahtaakohan päivystävä lääkärimme tietää tähän vastausta vai osaako hän vaan siteerata lääkärilehtiä? Minulta kysyi yksi lääkäri vähän samaa asiaa, eli miksi ihmeessä minulla on niin paljon autoimmuunisairauksia jo ennestään? No enpä osannut hänelle vastata tietenkään.
IgG-vasteiden muodostuminen on kovin yksilöllistä ja lisäksi asiaan vaikuttavat myös monet muut tekijät. KTL:n, TTL:n ja KYS:n yhteisessä tutkimushankkeessa, jossa selvitettiin lasten IgG-vasta-ainetasoja kosteusvauriomikrobeille, todettiin mm., että lievät vauriot korreloivat korkeimpiin vasta-ainetasoihin.
Yhtenä selityksenä tälle katsottiin olevan se, että vaikeimmin vaurioituneissa rakennuksissa oleskelevat lapset käyttävät astmalääkkeitä, jotka estävät IgG-tason nousua.
Tutkimukset jatkuvat edelleen. Yleisenä havaintona on kuitenkin, että oleskelutiloissa oleva näkyvä homekasvusto tai homeen haju ei yleensä korreloidu IgG-vasta-aineiden pitoisuuden kanssa.
Minulta nuo tumavasta-aineet otatti erikoistuva lääkäri tuolla ttl:n poliklikka tutkimusosiossa. Vaki keuhkolääkäri niitä sitten vähän harmitteli. Tumavasta-aineet kun eivät näytä mitään, eivät ole mitenkään tai mihinkään diagnoosin johtava tutkimus. Minulla nuo vasta-aineet olivat 1280 ja kuvio heterogeeninen.
No luettuaan papereita keuhkolääkäri kertoi, että ahaa ehkäpä syynä ovat olleet nuo sinun niveloireesi. Erikoistuva taisi päästä pannasta.
Pitkään poissa työpaikkani tiloista tumavasta-aineet olivat viimeksi 320, eli lievästi koholla. Tähän keuhkolääkärini (ei TTL) tuumasi, että tuo tumavasta-aineiden laskentaperiaate on sellainen, että tuo luku 320 ei juurikaan ole parempi kuin 1280. Eli iloni mahdollisesta parantumisesta jäi siihen. Eli nivelkivut ovat aika ajoin mukana kuvioissa, tumavasta-aineita ei viimeksi otettujen labrojen yhteydessä otettu.
Nyt kuitenkin oikean käden etusormi on kipein aika ajoin, samoin oikean jalan polvi. Johtuvatko ne ja mistä, en tiedä. Aika ajoin niveliä särkee enemmän ja sitten taas säryt häipyvät taustalle. Mitään autoimmuunisairautta ei vielä ole todettu, uusi keuhkolääkäri epäili sen oireideni perusteella kuitenkin päällä olevan. Mikä se on, en tiedä eikä ehkä kauheasti kiinnostakaan. Toisaalta järkevää voisi olla tietääkin, mutta noin pääsääntöisesti näytti olevan tilanne se, että mitään hoitoa ei ole.
Ehkä tämänkin sitten jossakin vaiheessa taas hyväksyn osaksi elämääni. Ennen homealtistusta olin terve, sen jälkeen en.
olisi sitten kyseessä? Löysin tämmöisen Terveysportista:
Esimerkkejä käytännön tilanteista
Nivelsärkyjä valittavan potilaan vasta-aineita ei kannata tutkia, ellei hänellä ole artriittilöydöksiä tai muita sidekudostaudin oireita. Jos potilaalla on yksi löydös tai oire, esim. aurinkoihottuma, ja tumavasta-aineet ovat positiiviset, on kyseessä epätäydellinen sidekudostauti. Tällöin potilasta voi hyvin seurata perusterveydenhuollossa.
Epäiltäessä sidekudostautia on ensin asetettava työdiagnoosi ja sen jälkeen pohdittava, mitä etsitään. Oheisena on esimerkkejä käytännön tilanteista, joissa kannattaa ryhtyä selvittämään sidekudostaudin mahdollisuutta.
Esimerkki 1
Nuori nainen, jolla on aurinkoihottuma, niveltulehdus, lievä leuko- ja trombopenia sekä lievä proteinuria.
Epäile vahvasti SLE-tautia. Tutki tumavasta-aineet. Jos ne ovat positiiviset, lähetä potilas erikoislääkärille diagnoosin varmistamista ja hoidon aloitusta varten. Erikoislääkäri ottaa jatkotutkimuksena ds-DNA-vasta-aineet ja Sm-vasta-aineet ja tarvittaessa fosfolipidivasta-aineet.
Esimerkki 2
Keski-ikäinen nainen, jolla on lievä aurinkoihottuma, väsymystä, nivelsärkyjä, kuiva suu ja silmät sekä suurentunut lasko.
Epäile Sjögrenin oireyhtymää. Tutki tumavasta-aineet ja SSA- sekä SSB-vasta-aineet. Jos nämä ovat positiiviset, on kyseessä todennäköisesti Sjögrenin oireyhtymä. Lieviä tauteja ei tarvitse lähettää erikoislääkärille. Lisätutkimuksina voidaan ottaa suun sylkirauhasista biopsia ja tehdä Schirmerin testi kuivasilmäisyyden toteamiseksi.
Esimerkki 3
Potilaalla on kämmenissä ja silmäluomissa ihottumaa sekä olkavarsissa ja reisissä lihasheikkoutta. Hänen yleistilansa on heikentynyt.
Epäile dermatomyosiittia. Tutki kreatiinikinaasi, ja jos se on suurentunut, lähetä potilas nopeasti erikoislääkärille. Lisätutkimuksina lihassähkötutkimus, lihaskoepalan histologinen tutkimus ja tutkimuksia kasvaimen löytämiseksi. Vasta-ainetutkimuksista ei ole apua.
Esimerkki 4
Potilas kärsii valkosormisuudesta ja on tupakoitsija. Hänellä ei ole sisäelinoireita eikä muita löydöksiä.
Voit tutkia sentromeeri- ja tumavasta-aineet. Jos nämä ovat negatiiviset, potilasta ei tarvitse lähettää erikoislääkärille. Hoitona on tupakan polton lopettaminen ja kylmänä vuodenaikana nifedipiinivalmisteiden käyttö. Kyseessä on primaarinen Raynaudin oireyhtymä.
Esimerkki 5
Potilaalla on makkaramaiset paksut sormet, siniset sormenpäät, nielemisvaikeuksia ja hengenahdistusta rasituksessa.
Epäile sklerodermaa tai sekamuotoista sidekudostautia. Tutki tumavasta-aineet ja jos ne ovat positiiviset, voit lähettää potilaan erikoislääkärille. Lisätutkimuksena Scl-70-vasta-aineet ja U1-RNP-vasta-aineet, ja jos potilaalla on niveltulehdus, tutkitaan myös reumafaktori.
toivoakseni ei mikään, ei ainakaan niin kauan kun ei ole todettu.
No haettu on sarkoidoosia ja aika vahvoilla oli tuo SLE. Ongelmia mulla on veriarvojen kanssa, en oikein tiedä mitä nuo ongelmat on mutta jotakin siihen tyyliin, että veri ei hyydy, Hb on alhainen ja leukkarit huitelee aika usein tuolla yläpuolen ns. normaalin. Nivelkivut lienevät ne yleisin oire ja sitten on noita kipupisteitä. Paljon ne eivät päivää haittaa, eikä ainakaan vielä lääkärin tutkimus ole ollut niin kivulias, että olisi pitänyt mainita noista kipupisteistä.
Toki jos vieras panelee kehoasi se tuntuu, mutta missä se on sitten kipua. Minun mielestäni siinä kohdin kun se tuntuu sietämättömältä. Kipu on muutoin niin suhteellinen käsitys. Käteni murtuminen tuntui samoin tutkimukset, toisaalta taas syvä haava sormenpäässä on muistikuvana kivuliaampi, tikkauskin tuntui ikävältä.
Keuhkoalueen kivut mulla tuntuu yleensä selkäpuolella, tänään esim. ulkona hengittäminen tuntui tuolla selkäpuolella tosi ikävältä.
Normaalin päänsäryn kestän, joten siihen en nyt ole tarvinnut mitään lääkitystä. Käytän vain silloin kun särky on täysin mahdotonta, eikä sellaista särkyä nyt ole ollut.
Ihossa mulla ei ole mitään ongelmaa, eikä noissa vasta-aineissa ole vielä ollut mitään löydöstä. Väsymyksen, lamaannuttavan sellaisen ja jatkuvan veden juonnin vuoksi myös Sjögrenin syndrooma on ollut tapetilla. Joten valinnan varaa on, mikään noista vaihtoehdoista ei nappaa.
Tosin itse tiedän, että juon vettä tuohon limaan jota kurkkuun nousee, en siihen että suu on kuiva. Kun syke nousee, ei henkikulje ja portaissa tai rankka ylämäki ja läähätän lähes heti vaikka miten yrittäisin hengitellä kunnolla.
Joten, en tiedä mikä sairaus valinnan varaa oireiden mukaan on. Ehkäpä mikään näistä ei koskaan tule oikein ryminällä päälle. On vain olemassa mahdollisuus, tosin nyt kun tätä kirjoitan tuo etusormi on tosi ikävän tuntuinen, siis tosi ärhäkkä ja vetäytyy koukkuun. Tai ehkä vain yritän kompensoida tuota särkyä pitämällä sormea koukussa.
;-) en siis tiedä, enkä aktiivisesti haluakaan tietää, en siis mene tämän asian takia lääkäriin kysymään voisiko mulla olla joku näistä. Jos joskus tulee muiden lääkärissä käyntien aikana puhetta, sitten ehkä. Muutoin saa olla näin.
"Hoito kaikkiin sairauksiin."
Kirjan kirjoittaja on Hulda Clark, joka opiskeltuaan biofysiikkaa ja solufysiologiaa sai tohtorin arvon fysiologiassa vuonna 1958.
Siis vuonna 1958.
Hän mainitsee vain kaksi terveysongelmaa: SAASTUMINEN JA LOISET.
Hän sanoo näin: "Riippumatta siitä miten pitkä ja hämmentävä LUETTELO OIREISTA, jotka ihmisellä on kroonisesta väsymyksestä, hedelmättömyyteen ja psyykkisiin vaikeuksiin, LÖYDÄN VARMASTI VAIN KAKSI SEIKKAA, JOTKA OVAT VIALLA: HEILLÄ ON SAASTEITA JA LOISIA. Milloinkaan en havaitse LIIKUNNAN PUUTTEEN, VITAMIINIVAJAUKSEN, HORMOONITASON tai jonkun muun olevan ENSISIJAINEN VAIKUTTAVA TEKIJÄ."
Hänen mukaansa vitaalielimissä alkaa esiintyä loisia niiden toiminnan heikennyttyä esim. toistuvien tulehdusten seurauksena.
No ehkä loiset tulevat tulehduksesta kärsivän vitaalielimen, esim. keuhkojen avuksi, aktivoimaan sen toimintaa tuottamillaan entyymeillä?
Siinä kirjassa on hyviä vinkkejä eri sairauksien syntymekanismin ja hoidon suhteen.
Zapperin käyttö oli muistaakseni yksi tapa loisten hoitamiseen,riippuen tietenkin missä elimessä niitä oli.
Hulda Clarkin kirja oli onnekseni työkirjojen joukossa. Muut kirjat kun meni itselläni myös homekodin myötä ihan roskikseen.
Öö, missäköhän elimissä länsimaisilla ihmisillä nykyään on loisia?
Minulla on kerran ollut matoja, jotka sain kissoista tai ruoasta (en asunut Suomessa). Ne oli äkkiä hoidettu yhdellä lääkekuurilla. Astmani en huomannut parantuneen :-)
Kaivoin kirjan esille.
Mielenkiintoista oli mm.osio hengityselinten sairaus (astma,keuhkoputkentulehdus jne)
"Astma on hyvin vanha sairaus,jota kuvataan muinaisessa kirjallisuudessa. Ainut edistys,jota on tapahtunut tähän mennessä, on antaa lääkkeitä oireiden rauhoittamiseksi.
Astma liittyy kaikissa tapauksissa (100%)pieniin suolinkaistoukkiin."
"Kaikki joilla on suolinkaisia,eivät saa astmaa,vaikka ne käyvät aina läpi keuhkovaiheen. Riippuuko henkilön iästä,milloin infektio kehittyy? Vai siitä, montako suolinkaista on mukana? Vai vuodenajasta,jolloin keuhkoinfektiota on liikkeellä?"
Kirjassa on kunkin sairauden kohdalla kerrottu mahdollisista loisista,sekä niiden puhdistusmenetelmiä ja välttämismenetelmiä.
Kirjassa huomioidaan sairauksien synnyssä bakteerit,homeet,ympäristömyrkyt jne.
Yksi näkökanta sairauksien syntyyn ja paranemisiin.
SUO-ohjelmassa viime kesänä. Kosteusvauriomikrobeistahan hän ei puhunut mitään. Liika siivoaminen ja asfaltti aiheuttaa astmaa hänen mielestään. Pitäisikö meihin siis nytkin istuttaa jotakin loisia ja matoja ja miten ja "minkä merkkisiä" matoja? Auttaisiko ne madot astmaan ja saisiko sitten jättää astmalääkkeet pois? Kuulostaa kyllä aika inhottavalle.
Suolinkaistauti
Lääkärin käsikirja
15.3.2005
Sakari Jokiranta
Tartunnan aiheuttaja
Ascaris lumbricoides on suoliston sukkulamato, joka aikuisena on 15–35 cm pitkä ja halkaisijaltaan 0.3–0.6 cm.
Suolinkaistautia esiintyy maailmanlaajuisesti, erityisesti kehitysmaissa (arviolta 1–1.5 × 109 tapausta).
Tartunta saadaan nielemällä maaperässä olevia munia. Toukka vapautuu suolistossa, kulkeutuu verenkierron mukana keuhkoihin kasvamaan ja ryömii nieluun, josta se uudelleen niellään suoleen. Aikuiset kermanväriset madot elävät suolistossa.
Munat kulkeutuvat ulosteen mukana maaperään, jossa ne kypsyvät pari viikkoa tullakseen infektiivisiksi.
Oireet
Useimmiten oireet puuttuvat tai ovat hyvin lieviä.
Yleisimmät suolisto-oireet ovat lievistä kouristeleviin vaihtelevat vatsakivut, pahoinvointi ja koliikki.
Toukkien vaellusvaiheessa voi esiintyä kuumetta ja yskää. Nokkosihottuma on myös mahdollinen.
Suuret matomäärät aiheuttavat aliravitsemusta ja voivat aiheuttaa suolitukoksen.
Koska aikuiset madot liikkuvat aktiivisesti, ne voivat päästä sappiteihin aiheuttaen sappitukoksen oireita. Lisäksi ne voivat jopa läpäistä suolenseinämän aiheuttaen harvinaisena komplikaationa vatsakalvotulehduksen.
Diagnoosi
Ulosteen munat näkyvät mikroskoopilla ja niiden havaitsemista voi herkistää madonmunien rikastamismetodeilla.
Ulosteesta löytynyt mato tunnistetaan suolinkaiseksi tarkastelemalla sitä mikroskoopilla.
Toukkien vaellusvaiheessa havaitaan eosinofiliaa ja IgE-arvon nousua ja joskus toukkia voi löytyä ysköksestä.
Hoito
Syytä hoitaa aina. Jos potilaalla on useita eri matoja, suolinkainen hoidetaan ensin.
Ensisijainen hoito on 400 mg albendatsolia kerta-annoksena (alle kaksivuotiaille lapsille 200 mg). Vaihtoehtoisesti aikuisille ja yli kaksivuotiaille lapsille mebendatsolia 100 mg × 2 × 3 vrk (tai 500 mg kerta-annoksena). Lääkkeellä on kulutukseenluovuttamislupa 1, ja sitä voi määrätä tavallisella lääkemääräyksellä. Lääkettä ei voi käyttää raskausaikana.
Suoli- tai sappitietukoksessa piperatsiinisitraatti 50–75 mg/kg (max. 3.5 g) yhtenä annoksena kahtena peräkkäisenä päivänä. Tämä aiheuttaa matojen velttohalvauksen.
Raskauden aikana annetaan yleensä piperatsiinia (annos yllä) tai pyrantelipamoaattia (kerta-annos 11 mg/kg).
Lisätietoa
Kirjallisuutta 1
--------------------------------------------------------------------------------
Artikkelin tunnus: ykt00022 (001.054)
© 2007 Kustannus Oy Duodecim
Kokemuksieni perusteella en suosittele, tauti EI ollut oireeton ja astmanikaan ei parantunut.